Jay Rochesin musta komedia kertoo rakkaudesta ja eron seurauksista – arviossa The Roses

Kuva: Searchlight Pictures

The Roses on musta komedia, jossa toiminnalla on suuri merkitys. Jay Rochesin ohjaama elokuva perustuu Warren Adlerin romaaniin The War of the Roses (1981). Kirjasta on tehty elokuva aiemminkin, vuonna 1989. Silloin päärooleissa olivat Kathleen Turner ja Michael Douglas.

Miksi uusi versio elokuvasta, kun maailma on täynnä tarinoita, joista ei ole tehty elokuvaa?

Ivy on kokki, jonka luokse arkkitehti Theo sattumalta pakenee ravintolassa olevasta kokouksesta, jossa hän on halveksinut oman alansa osaajia. Ensimmäisellä tapaamisella Ivy ilmoittaa muuttavansa kohta Kaliforniaan. Ennen kuin Theo voi lähteä hänen matkaansa pitää kokeilla sopivatko he kaikin puolin toisilleen. Sitä kokeillaan heti ravintolan kylmähuoneessa.

Kymmenen vuoden kuluttua Rosen pariskunta asuu Kaliforniassa ja heillä on 6-vuotiaat kaksoset Hattie ja Roy. Theo on suuren arkkitehtitoimiston palveluksessa ja Ivy on kotiäiti. Theo löytää ja ostaa tontin ja rakennuttaa siihen yllätykseksi Ivylle ravintolan. Heikon alun jälkeen ravintolasta tulee  eräänä hirmumyrskyisänä iltana suosittu. Samassa myrskyssä Theon mestariteos, hänen suunnittelemansa museorakennus metallipurjeilla, hajoaa.

* *

Alkaa taistelu siitä, kuka tekee mitä ja kummalla on enemmän varallisuutta, rakkautta arvostusta – jotain mitä parisuhteessa tarvitaan. Vaihteeksi Theo hoitaa kotia ja Ivy ansaitsee rahat. Yhdistelmä ei toimi: mies tuntee itsensä liian pieneksi ja nainen saa tahtomattaan liian paljon.

The Rosesin päärooleissa on kaksi aikamme suurinta näyttelijää, britit Olivia Colman (Ivy) ja Benedict Cumberbatch (Theo). He ovat myös elokuvan tuottajia ja saaneet siten mielipiteensä esille elokuvaa tehtäessä. Tämä on heidän ensimmäinen yhteinen elokuvansa.

Jostakin syystä ihmettää, että heidän kanssaan on päätetty tehdä uusintaversio jo nähdystä parisuhdetaistelusta. Tosin ajat ovat muuttuneet 40 vuodessa, kuten myös tavat koventuneet, joilla pariskunta saa ilmaistua inhonsa toista kohtaan. Tässä elokuvassa suurin ero edelliseen versioon on se, että vaimo Ivy on yhtä paljon johtaja kuin miehensä Theo.

Elokuva näyttää kaikki mahdolliset ja mahdottomat kohtaukset parisuhteesta, johon kasaantuu ongelmia, suuria ja pieniä. Lopussa kaikki liittyy rahaan, kummalla sitä on enemmän ja kuka saa sitä avioerossa toiselta enemmän. Mies ja nainen eivät enää tunne toisiaan, joten kiitokset ja huomiot ovat olemattomia.

Kuva: Searchlight Pictures

* *

The Rosesin esittämät taistelut näyttävät osin silkalta perheväkivallalta. Huumorin varjolla tehdään kauheitakin tekoja ja erityisesti sanotaan pahasti, todella pahasti. Normaali ihminen ei voisi antaa anteeksi näitä sanomisia ja tekemisiä, ja vaikka ne kuuluvat satiiriseen mustaan komediaan, niin onko pakko? Kun toisen henkeä uhataan, tahtoo huumori kadota.

Lapset saadaan kuviosta pois liian aikaisin, 13-vuotiaina. He saavat stipendin yliopistoon, liikuntatieteelliseen. Kaksin oleminen auttaa liioittelemaan taistelua.

Olivia Coleman on taitava näyttelijä. Hänen ei tarvitse väännellä naamaansa tunteita tulkitessaan. Samaa voi sanoa Benedict Cumberbatchista.

Lapsinäyttelijät onnistuvat rooleissaan, samoin Kate McKinnon (Amy), jonka rooli poikkeaa elokuvan edellisestä versiosta. Andy Samberg (Barry) on se tavallisen miehen muotokuva, joka ymmärtää kaikkia.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua