Jännäridraama taitavan varkaan pakomatkasta saa unohtamaan ajankulun – arviossa Roofman

Channing Tatum. Kuva: Cinemanse

Roofman – Kattokeikkailija on tosielämän draamasta kertova amerikkalainen elokuva, johon hyvät näyttelijät tuovat mukaan tunteiden koko skaalan. Valheille ja varkaudelle perustuva tapahtumaketju antaa jo alkuvaiheissa viitteitä siitä, että elokuvassa saattaa olla luvassa sekä rakkautta että moraalinen opetus ja lopetus.

Dramaattisten tapahtumien poimuissa on myös huumorinkukkia, joten hymy käy huulilla useamman kerran. Huumori välkähtelee, kun henkilöiden inhimillisyys käy huvittavuuden puolella. Tuikivakavana draamana Roofman voisi olla raskaampaa katsottavaa. Elokuvassa on myös vauhtia ja jännitystä sekä mahdollisuutta myötäelämiseen, jota tositarinaan liittyvät onnettomat valinnat voivat nostaa pintaan.

* *

Päähenkilö John on salskea entinen sotilas. Tämä mukava ja uhkarohkea mies (Channing Tatum) on tehnyt työkseen varkauksia, ja takana on jo 45 ryöstöä. Vankila ei kuitenkaan pidättele kahden pienen lapsen perheenisää. Ilman pakoa edessä olisi vuosikymmenten vankeus, mitä kenen tahansa olisi vaikea kestää. John haluaa osallistua tyttärensä syntymäpäiville, mutta lainvartijat ovat askeleen edellä.

Johnin vauhdikasta ja ovelaa pakoa vankilasta on tyydyttävää seurata, koska hänen kaltaisellaan miehellä on hyvät puolensa. Elokuva näyttää, että hänessä on myös aimo annos rakkautta. Pakoelokuvien katarttinen vaikutus tulee luonnostaan. Katsojan eläytyessä selviytymistaistelua käyvän päähenkilön ahdinkoon tämän haluaisi vapaaksi ja uuden, paremman elämän alkuun. Kenties John pystyisi luopumaan rikollisista taipumuksistaan.

John on oppinut tekemään varkauksia hakeutumalla ryöstökohteisiin kattojen kautta. Nyt hän keksii itselleen piilopaikan, jossa on mahdollista selviytyä pidempäänkin tarvitsematta juurikaan pelätä kiinnijoutumista. Paikka ei ole kaikin tavoin ihanteellinen, mutta sinne ei virkavalta keksi heti rynnistää ja siellä voi edes jollakin tavalla pysytellä hengissä. Kivenä kengässä on kuitenkin Johnin pakopaikan ilkeä johtaja, joka kohtelee alaisiaan huonosti. Siitä John ei pidä.

Elokuva jatkuu vauhdikkaana mutta ennen kaikkea humaanina sikäli, että John löytää elämäänsä ihmisiä, joista hän alkaa välittää. Kiinnijoutumisen uhka on kuitenkin kaiken aikaa kintereillä, joten John yrittää luoda itselleen rehtiä elämää kohtaamansa perheen kanssa.

Juno Temple, LaKeith Stanfield ja Channing Tatum. Kuva: Cinemanse

* *

On selvää, että John ei ole paha eikä julma, mutta hän toimii tahtomattaankin tuhoisasti, itseäänkin vastaan. Kirkolliseen tilaisuuteen osallistuessaan John tuntee vetoa kohtaamaansa naiseen. Johnin yritykset ilahduttaa naista ja tämän perhettä eivät aina toimi. Kirsten Dunst tekee Johnin kohtaamana naisena ja äitinä monivivahteisen roolin, jossa hänellä on myös aloitteellista voimaa. Mutta onko suhteella mahdollisuuksia kestää ja kasvaa, kun John on kaikkialla etsintäkuulutettu?

Elokuvan henkilöiden ja tapahtumien todellisuuspohja ja uskottavuus tekevät siitä entistä jännittävämmän. Johnin selviytymistaidot herättävät ihmetystä ja ihailua, vaikka hän toimiikin lain väärällä puolella. Tapahtumissa tunnistaa alusta asti tietynlaiset katastrofin ainekset, mikä lisää elokuvan intensiteettiä.

Yhdistelmänä draamaa, myötäelämistä ja jännittävyyttä elokuvakokemus saa unohtamaan ajankulun. Elokuvan toteutustapa saa nauttimaan päähenkilön kyvyistä käyttää mielikuvitustaan tilanteissa, joissa kiinnijääminen näyttää vääjäämättömältä. Pinnan tuntumassa kulkeva rakkauden teema tuo katsomiseen lämpöä, joka jättää jälkitunnelmaksi hymyn huulille.

Saana Saarinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua