Erinomaisesti kirjoitettu ja näytelty Marriage Story vie katsomaan kahta taiteilijaa. Näytelmäkirjailija ja -ohjaaja Charlie (Adam Driver) ja näyttelijä Nicole (Scarlett Johansson) kasvattavat Henry-poikaa (Azhy Robertson) New Yorkissa, ja elämä vaikuttaisi olevan paremmalla mallilla kuin ikinä. Saamme nähdä kohtauksia yhteisestä elämästä: koti-iltoja, kotiparturointia, leikkiä lapsen kanssa ja riitojakin – kaikkea sitä mistä uskomme perhe-elämämme tärkeiden hetkien koostuvan.

Pitkäksi montaasiksi muodostuvan osuuden ääniraitana kuullaan kahden ihmisen puheen vuorottelua; Charlie ja Nicole kertovat toistensa vahvuuksista ja heikkouksista.

Näkökulma voi vaihtua

Osuus on itsessään täydellinen elokuva elokuvan sisällä, se on hauska, ironialla pilkutettu, tunteikas ja romanttinenkin. Juuri kun uskomme, että katsomme elokuvaa täydellisestä pariskunnasta, ohjaaja-käsikirjoittaja Noah Baumbach kiepsauttaa näkymän toisenlaiseksi. Kertomukset puolison pikku heikkouksista ja vahvuuksista ovat terapiatarkoituksessa kirjoitettuja tekstejä exästä.

Baumbach, joka on erikoistunut ironisiin tapakomedioihin, säilyttää hauskimmillaankin elokuviensa hahmojen arvokkuuden. Se näkyy hänen monissa sukupolvikuvauksissaan, kuten elokuvissa Frances Ha (2012) ja While We Were Young (2014).

Baumbachille Marriage Story ei suinkaan ole ensimmäinen elokuva eroprosessista, sillä hänen ohjaamansa The Squid and the Whale (2005) kertoi miten lapset kokevat vanhempiensa eron. Baumbach jatkaa Marriage Storylla omaelämäkerrallisten aiheiden käyttöä, sillä hän on itse eronnut näyttelijävaimostaan kymmenkunta vuotta sitten.

Marriage Storyn Charlie ja Nicole ovat pari paitsi rakkaudessa, myös työssä. Charlie on kiitelty käsitteellisten avantgarde-näytelmien ohjaaja. Nicole on miehensä newyorkilaisen teatteriryhmän ylistetty tähti ja sen toinen johtaja. Hänellä on myös ikävöity Hollywood-menneisyys.

Sanat ja teot eivät kohtaa

Elokuva on ihastuttavan tarkkasilmäisesti tehty ihmissuhdekuvaus ja moraalitutkielma. Elokuvassa on myös komediallisia piirteitä aivan niin kuin suurten tunteiden myrskyssä naurun seassa on aina kyyneliä.

Marriage Storyn moraalitutkielman luonne korostuu siinä kuinka verrattomasti se tekee havaintoja ihmisten pikkusieluisuudesta juuri silloin, kun he haluaisivat olla kaikkea muuta. Yhteiskunta on elokuvassa läsnä siinä miten mahdottomaksi amerikkalaisessa avioerossa on tehty oikeudenkäynnin välttäminen.

Elokuvaa voi katsella myös tapakomediana eritoten newyorkilaisesta elämänmuodosta, koska newyorkilaisuus sisältää tietyn mentaliteetin, keskiluokkaisuuden ja sivistyneisyyden asteen.

Bergmania mutkan kautta

Charlie ja Nicole ovat ihmisiä ,joiden kodin seinällä on kehystetty lehtileike jutusta, jossa kerrotaan sekä Charlien ja Nicolen teatteriurasta että pariskunnan elämästä. Juttu on otsikoitu viittauksella yhteen teatteri- ja elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin tunnetuimpiin teoksiin: ”Kohtauksia eräästä avioliitosta”.

Bergman-vaikutteet tulevat Baumbachille moninkertaisesti välittyneenä. Bergman oli vakavan kauden Woody Allenille suuri vaikuttaja aivan niin kuin Allen on vaikuttaja Baumbachille.

Parhaat mehunsa Marriage Story linkoaa eroprosessin kaksinaamaisuudesta. Pariskunta on vakuutellut toisilleen ja ystävilleen eroavansa sopuisasti – kuitenkin he päätyvät tunteidensa vietävinä tekemään ja sanomaan sellaista mihin eivät ikinä olisi uskoneet kykenevänsä.

Taistelukoiraa vastassa verenhimoinen juristi

Elokuva tarjoaa monta kuvaa erilaisista avioerojuristeista. Charlie kokeilee kahta juristia, joista Ray Liottan esittämä taistelukoiramainen lakimies luottaa aggressioon parhaana taktiikkana, mikä aluksi pelottaa Charliea. Alan Aldan esittämä huomattavasti säyseämpi asianajaja tuntuu lämpimältä ja pehmeältä kuin vanha tohveli. Nicole puolestaan luottaa Laura Dernin esittämään juristiin, joka suhtautuu avioerotapauksiin kuin veriseen kamppailulajiin.

Elokuvaa katsoessa ei voi kuin hyperventiloida, koska Johansson ja Driver ovat niin älyttömän hyviä näyttelijöitä. He saavat olemukseensa ja ääneensä uskomattoman määrän sävyjä. Kahdessakymmenessäviidessä vuodessa kymmenen elokuvaa tehnyt ohjaaja Baumbach tekee Johanssonin ja Driverin lahjoille kunniaa kirjoittamalla ja ohjaamalla tähänastisen uransa parhaan elokuvan.

Antti Selkokari