Kuva: Cinemanse
ELOKUVA | Ohjaaja ja käsikirjoittaja Payal Kapadian Cannes-palkittu elokuva kertoo naisten tragedioista lempeyden kautta.
”Naiset pohtivat paljon sitä mikä on tärkeää ja voiko sen saavuttaa loukkaamatta muita.”
ARVOSTELU

All We Imagine as Light
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Payal Kapadia
- Pääosissa: Kani Kusruti, Divya Prabha, Chhaya Kadam
- Ensi-ilta: 7.3.2025
Kaksi ystävystä Intian Mumbaissa tekee töitä sairaalan synnytysosastolla. Ylihoitaja Prabha ja hänen alaisensa sairaanhoitaja Anu ovat kämppäkavereita. Heitä yhdistää myös se, että he ovat muuttaneet kaupunkiin eteläisestä osavaltiosta Keralasta.
Prabhan aviomies on töissä Saksassa eikä pariskunta ole tavannut aikoihin. Etäisyys on tehnyt tehtävänsä eikä Prabha saa miestään kiinni enää edes puhelimella. Luonteeltaan Prabha on ujo ja syrjäänvetäytyvä. Sairaalan uusi lääkäri yrittää saada Prabhan kiinnostuksen itseensä heräämään rakkausrunolla.
Anu on ajatuksissaan vapaamielisempi. Hänellä on poikaystävänä muslimi Shiaz, jota hänen hinduperheensä ei ymmärtäisi. Vanhemmat aikovat valita Anulle aviomiehen.
Naisten työkaverilla, juuri leskeksi jääneellä sairaalan keittäjällä Parvatyllä, on ongelma: hänen kotitalonsa aiotaan purkaa, koska aviomies ei ollut merkinnyt Parvatyn nimeä vanhan asunnon papereihin. Parvaty päättää muuttaa takaisin kotikyläänsä, merenrannalle.
* *
Mumbaissa ei ole helppo asua eikä elää. Kaupungissa asuu liki 16 miljoona ihmistä ja monsuuni, tuulet ja sateet vuorottelevat keväästä syksyyn.
Prabha ja Anu lähtevät muuttamaan Parvatya takaisin pieneen kotikyläänsä. Siellä he huomaavat, että elämässä on myös kauneutta ja rauhaa. Työ ja ympäristön vaatimukset ovat kuluttavia, eikä aikaa elämästä nauttimiseen ja asioiden ajattelemiseen jää.
All We Imagine as Light kertoo elämästä, ystävyydestä ja siitä, kuinka tärkeää on toinen ihminen, joka ymmärtää elämän vaatimuksia.
Tarina on todellinen tässä ajassa ja intialaisessa kulttuurissa, jossa ongelmat eivät enää ole kovinkaan erilaisia kuin muualla. Mumbain kaupungin elämä näyttäytyy jatkuvana karnevaalina. Ihmiset ovat tottuneet asuntojensa ja kaupungin ahtauteen ja elävät osan päivistä ja varsinkin illat kaupungin valoissa. Elokuva on kerrottu ja kuvattu visuaalisesti tunnelmaan sopivilla kohtauksilla.

Kuva: Cinemanse
* *
Aihe on nykyelämässä tavallinen, mutta tarinan kulkee omalla tavallaan. Naiset pohtivat paljon sitä mikä on tärkeää ja voiko sen saavuttaa loukkaamatta muita. Onnesta pyritään nauttimaan niin kauan kuin se kestää – loppuelämäksi asti olisi liikaa vaadittu.
Uskonto, politiikka ja ihmissuhteet kuuluvat elämään. Rakkaus ei katso muuta kuin sitä toista ihmistä ja kun se toinen on poissa, näkyvyys heikkenee ja ratkaisut syntyvät itsestään.
Pääosanesittäjät ovat erinomaisia. Kani Kusruti (Prabha) on samaan aikaan vakaa ja säikky yhtä aikaa; mielialan muutokset näkyvät hänen kasvoistaan herkästi. Divya Prabha (Anu) on kuvankaunis rohkeuden esikuva, jolla nauru on herkässä ja ajatukset syvässä. Chhaya Kadam (Parvaty) on kokenut nainen, jonka luulot korjaantuvat tiedoksi omista mahdollisuuksista.
Elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix -palkinnon vuonna 2024.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.
Jodie Fosterin esittämä psykiatri heittäytyy murhatutkijaksi voimallisen kiihkon vallassa – arviossa Yksityinen elämä
ELOKUVA | Rebecca Zlotowskin ohjaama Yksityinen elämä yhdistelee elokuvien lajityyppipiirteitä niin vilkkaasti, ettei sen oma luonne näy.
Scarlet Johanssonin esikoisohjaus on sympaattinen tarina 94-vuotiaasta naisesta – arviossa Eleanor the Great
ELOKUVA | Ikääntynyt leskirouva liittyy juutalaiskeskuksen tukiryhmään ja huomaa kohta omineensa holokaustista selvinneen ystävänsä elämäntarinan.
Jännäridraama taitavan varkaan pakomatkasta saa unohtamaan ajankulun – arviossa Roofman
ELOKUVA | Kun viranomaiset ovat perässä, on keksittävä ovelin mahdollinen piilopaikka. Mutta riittääkö se silloin, kun rakkaus vaatii vapautta ja läsnäoloa?




