Intensiivinen draama isän ja pojan kohtalokkaasta matkasta syvälle autiomaahan – arviossa Sirât

Kuva: Cinema Mondo

Jos ei tiedä elokuvasta Sirât etukäteen mitään, sitä voi seurata kuin hypnotisoituna. Sen hidas, autiomaan ilmapiirin läpäisemä, niukasti henkilöistä paljastava tunnelma ei anna suoria viitteitä lajityypistä eikä tulevasta. Pelkistetty hiekka-aavikko keskittää mielenkiinnon henkilöihin, heidän tekemisiinsä, yhteyksiinsä sekä siihen, mitkä asiat johdattavat heitä eteenpäin.

Elokuva alkupuoli ei anna viitteitä siitä, mitä on tulossa. Jonkinlainen tietämättömyyden jännite luo valpasta odotusta ja ilmapiiriä elokuvan edetessä.

* *

Elokuvan alku tarjoaa myytin siitä, että helvetin ja paratiisin yhdistää Sirât-niminen silta. ”Sen jänneväli on kapeampi kuin hiussuortuva ja terävämpi kuin miekka.” Tämä vertauskuva antanee viitteitä ihmisen mahdollisuuksista ja osasta maan päällä.

Elokuva alkaa Marokon aavikolta, jossa suuri joukko enimmäkseen nuorehkoja ihmisiä tanssii reiveissä suuressa, tiiviissä rykelmässä, kuin transsissa. Läheltä kuvatut tanssijat ovat tulleet paikalle joukoittain. Vanhat kuluneet pakettiautot, joissa voi myös majoittua, kuuluvat asiaan. Aavikko kaikaa konemusiikkia, ja tanssi luo yhteisyyden tunnelman.

Kuva: Cinema Mondo

* *

Isä Luis ja hänen nuori poikansa Esteban ajavat autiomaan pölyisellä tiellä etsien perheen tytärtä, joka on kadoksissa. He saapuvat reivialueelle ja kulkevat ihmisjoukossa näyttäen ja jakaen tyttären kuvaa, mutta kukaan ei ole nähnyt tätä. Reivien aikana isä ja poika tutustuvat kahdella pakettiautolla matkaavaan joukkioon, jotka hekään eivät tunnista kuvan tytärtä.

Reivihuuma katkeaa kuitenkin siihen, kun sotilaat julistavat alueen kielletyksi ja alkavat karkottaa osallistuja karkeasti. Isä ja poika pääsevät uusien tuttaviensa vauhdilla paikalta pakenevan pakettiauton kyytiin. Pakomatkan aikana kaksikko tutustuu reivijoukkion rentoihin matkaajiin, ja nuori poika saa ystävän pienestä koirasta. Tarina alkaa vaikuttaa matkaelokuvalta, ja katsojana toiveeni tyttären löytymisestä kasvaa. Reiviporukassa on kovia kokeneita aikuisia, yhdellä on toinen jalka osin poissa, yhdellä käsivarsi, ja boheemi elämä näkyy heidän olemuksestaan.

Kuva: Cinema Mondo

* *

Mitä pidemmälle matka halki aavikon jatkuu, sitä haastavammaksi se käy. Jonkinlainen uhka tuntuu leijuvan matkalaisten reitillä. Autiomaassa on vain hiekkaa ja jälleen hiekkaa, kun autoilla taiteillaan vuorten rinteillä ja kapeilla teillä. Keskustelu matkan aikana on vähäistä, mutta keskinäinen tunnelma rauhallinen. Elokuvan katsojalle jää tilaa omille ajatuksille ja havainnointiin.

Välillä tuntuu kuin katsoisi dokumenttia. Loppua paljastamatta voi todeta, että intensiivinen ja arvoituksellinen elokuva vie mukanaan kohti tapahtumia, joita harva katsoja osannee odottaa. Lopun merkityksiä voi miettiä elokuvan kiireettömästi etenevien tapahtumien valossa. Ehkä on tarpeen istua katsomossa vielä tovi elokuvan jälkeen.

Saana Saarinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua