Ilahduttavan kekseliäs animaatio ystävyydestä – arviossa Pablo Bergerin Robot Dreams

Kuva: Future Film

Koira asustelee menevällä Manhattanilla, mutta yksinolo vaivaa häntä. Niinpä Koira rakentaa Robotin seurakseen. Kaksikolla menee jutut hyvin yhteen ja pian he ovat erottamattomia kuin paita ja pylly – kunnes Koiran on hylättävä Robotti Coney Islandin rannalle.

Robotti herää henkiin ajan päästä, mutta muistaako Koira sitä enää? Joutuuko se alistumaan siihen, että ystävä on mennyt iäksi?

Pablo Bergerin Lumikki-versiointi Biancanieves (2012) saavutti kulttimainetta. Robot Dreams on hänen ensimmäinen pitkä animaatioelokuvansa ja espajalaisohjaaja lyö sillä heti pajatson. Robot Dreams on paitsi sydämellinen tarina ystävyydestä, sen koettelemuksista, haasteista ja lopulta sen voimasta, myös kekseliäästi kuvaa ja ääntä käyttävä, rikas animaatio.

Animaatio yltyy mielikuvitukselliseksi, kun Robotti joutuu makaamaan hiekassa kyeten vain haaveilemaan – siitä elokuvan nimikin tulee. Sen mielikuvitus tuo Busby Berkeley -tyylistä klassisen Hollywood-musikaalin kuvaa.

Animaation piirrostyyli on ranskalais-belgialaista “Ligne Claire” -koulukuntaa, sitä selkeärajaista Tintti-tyyliä kirkkaine väreineen. Tyyli sopii tarinan antroposofiseen hahmokuntaan ja nostalgiseen katseeseen takavuosikymmenien suurkaupunkikulttuuriin.

Bergerin New Yorkissa kaikki ovat eläimiä tai muuten vain erikoisia hahmoja. Robotti sulautuu siis luontevasti porukkaan. 1980-luvun New Yorkin katukuva on rosoisempi kuin nykyinen sentrifikaatiosiivottu Nykki ja Twin Toweritkin ovat pystyssä.

Kuva: Future Film

Katukuvassa ja Koiran ja Robotin kohtaamissa hahmoissa vilisee pop-kulttuurireferenssejä. Elokuva pitäisi itse asiassa katsoa kahdesti: ensimmäisellä kerralla hellyttävän tarinan takia ja toisella kerralla spotatakseen kaikki taustojen julisteet, kauppojen nimikyltit ja muut hauskat yksityiskohdat. Ja Koiran iltalukeminen sängyssä on tietysti Stephen Kingin Uinu uinu lemmikkini.

Robotin lempparibiisi, Earth Wind & Firen September, kaikuu läpi leffan. Lieneekö Bergerin tai alkuperäissarjakuvan tekijän Sara Varonin oma lempparibiisi? Muu musiikki kaikuu New Yorkin kaduilta, oli se sitten katutanssijoiden hiphop tai Chinatownin äänimaailma.

Ääniraidalla kaikuu kaupungin liikenne ja sen asukkaiden puheensorina. Mutta yhtä siinä ei ole eli dialogia. Silti Koiran ja Robotin tuntemukset välittyvät tarkasti ja katsojan tunnetiloja naurahduksesta liikutukseen liikutellen.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua