Japanin voittoisa naisten lentopallojoukkue Tokion olympialaisissa 1964. Kuva: Espoo Ciné
ELOKUVA | Japanille olympiakultaa vuonna 1964 tuoneesta naisten lentopallojoukkueesta kertova dokumentti kasvaa kuvaukseksi sodan raunioista nousevasta kansakunnasta. Se on myös kuvaus naisten sitkeydestä ja keskinäisestä ystävyydestä.
Urheilu- ja olympialaisdokumentteja on tehty ja tehdään, mutta Espoo Ciné -festivaalilla esitettävä The Witches of the Orient (2021), kuvaus Japanille kultaa vuoden 1964 Tokion olympialaisista tuoneesta naisten lentopallojoukkueesta, ei ole vain urheiludokumentti. Se kasvaa kuvaukseksi sodan raunioista nousevasta Japanista. Se on myös kuvaus naisten sitkeydestä ja keskinäisestä ystävyydestä.
Olympialaisista on tehty dokumenttielokuvia, kuten Leni Riefenstahlin kyseenalainen kuvaus Berliinin olympialaisista (1938) ja Tokion vuoden 1964 olympialaisten dokumentointi Kon Ichikawan kameran läpi nähtynä. Tämän vuoden olympialaiset ja paralympialaiset tallentaa Cannes-palkittu ohjaaja Naomi Kawase.
Ranskalaisohjaaja Julien Faraut’n The Witches of the Orient osuu sopivasti olympialaisten ja paralympialaisten tienoille ja esittelee työn, joka urheilussa menestyminen vaatii. Se on kenties luovin urheiludokumentti, joka eteeni on osunut: jotain urheilijoiden henkilökuvauksen ja rankan treenin muistelun, maan historian läpikäymisen ja taiteellisen teollisuusdokumentin risteymän kautta syntynyttä. Julien Faraut’n edellinen elokuva kuvasi vähän samoin asein tennistähti John McEnroeta.
* *
Elokuvassa entiset lentopallojoukkueen jäsenet, nyt yli 70-vuotiaat, ovat ravintolassa. He tuntuvat tapailevan aina silloin tällöin. Kaikki eivät enää ole mukana: kaksi on kuollut ja kolmas huonossa kunnossa.
Faraut on löytänyt filmimateriaalia joukkueesta sen voitokkaalta kaudelta, niin harjoituksista kuin vuoden 1960 lentopallon MM-kisoista, joissa joukkue löi Neuvostoliiton vahvan ennakkosuosikkijoukkueen. Joukkue sai kansainvälisessä mediassa pian nimen ”Idän noidat”.
Nichibon naisten lentopallojoukkue oli firman joukkue. Joukkueen jäsenet olivat päivät töissä tekstiilitehtaalla ja harjoittelivat puolilleöin. Unet jäivät lyhyiksi. Dokumentti korostaakin urheilijoiden valtavaa työmäärää, jonka menestyminen vaati. Huipulle joukkueen vei tiukka harjoittelu, jota ohjasi sodassa koko joukkueensa Burmasta elävänä ulos saanut ex-sotilas Daimatsu. Rankan ohjelman kestämisen mahdollisti naisten keskinäinen solidaarisuus ja keskeinen auttaminen.
Kohtaukset, joissa naiset ohjaavat teinityttöjen lentopalloharjoituksia, esittävät kapulanvaihdon nuoremmille sukupolville. Epäilemättä tämänkin vuoden Japanin olympialaisissa saama mitalisato on osin tämän dokumentin esittämien urheilijaveteraanien esimerkin ansiota.
* *
Faraut on leikannut dokumenttiin mukaan urheiluanimea nimeltä Attack No. 1. Nämä 1960- ja 1970-lukujen suositut, koulujen lentopallojoukkueita kuvaavat mangat ja animet ovat itse asiassa syntyneet Nichibon joukkueen inspiroimina. Niissä korostetaan aina harjoittelun vaikeutta ja rankkuutta.
Elokuva avautuu toisella animaatiolla, vuoden 1935 tunnetulla kansantarinakronikalla, jossa sankari kohtaa noitamaisen, muotoa muuttavan naisen, idän noidan.
Toinen laji arkistomateriaalia joukkueen pelien lisäksi ovat klipit maan tasalle pommitetusta kaupungista ja sodanjälkeisestä jälleenrakennuskaudesta, jolloin Japani siirtyi tekstiilistä ja raudasta kodinkoneiden ja autojen valmistukseen – ja niiden televisioiden, joista Tokion 1964 olympialaiset ja voitokas lentopallojoukkue nähtiin.
Heidän tarinansa, tehtaantyttöinä joista tuli maailman parhaita lentopalloilijoita – yhteensä 258 voitettua ottelua – on myös Japanin nousun tarina.
Eija Niskanen
The Witches of the Orient (ohj. Julien Faraut, 2021) Espoo Ciné -festivaalilla Louhisalissa la 28.8.2021 klo 12.30 ja Omena 4:ssä su 29.8. klo 16.15.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.