Edesmenneen animeohjaaja Satoshi Konin Perfect Blue on lähes 30 vuoden iässä entistä ajankohtaisempi

Kuvat: ELKE ry

Mima Kirigoe on tyttöpoptrio CHAMin jäsen. Konsertin aikana hän ilmoittaa jättävänsä popidolin uran ja keskittyvänsä näyttelemiseen. Mima saa aluksi muutaman repliikin pikkurooleja, mutta muuttaessaan tuottajien painostuksesta imagoaan seksikkäämmäksi, roolit kasvavat isommiksi. Samaan aikaan Mimaa vainoaa stalkkeri niin netissä, kaduilla kuin elokuvastudiolla. Onko kyseessä fani, jota uranvaihdos ei miellytä? Vai jotain pahempaa? Vai onko kaikki vain Miman oman pään sisäistä harhaa?

Täysin IT-taidoton Mima ei osaa ottaa ensin vakavasti sitä, että joku postailee hänen nimissään päiväkirjaa nettiin nimellä ”Miman huone”. Pian hän huomaa, että hänen poptähtityyliinsä laittautunut kaksoisolentonsa vainoaa häntä ja ilmestyy milloin minnekin. Joka nurkalla tuntuu myös vaanivan luihun näköinen fani. Kun studiolla alkaa tulla ruumiita, on vainoaminen jo pitkällä.

Vuonna 2010, vain 53 vuoden iässä edesmennyt animeohjaaja Satoshi Kon oli Japanin animaatio-ohjaajien huippukaartia. Jos Japanin animesta pitäisi nimetä lähimmäksi David Lynchin oudon psykologista kauhua pääsevä ohjaaja, se oli Satoshi Kon. Millennium Actress -elokuvassaan hän luotasi Japanin elokuvahistoriaa yhden näyttelijän elämän ja uran kautta. Paprika loi oudon poliisietsivätarinan, jossa pääetsivän psyyke ja yltäkylläinen kuvasto menivät limittäin. Tokyo Godfathers on Konin joulutarina, jossa kadulla elävät syrjäytyneet ihmiset löytävät roskiksesta vauvan. Animesarja Paranoia Agent taas kuvasi naapurilähiötä vainoavaa, kostonhimoista stalkeria.

Perfect Blue (1997) on Konin Mulholland Drive, kertomus nuoresta näyttelijänuraa havittelevasta naisesta, jolla todellisuus, vainoaja ja oman pään kuvitelmat menevät sekaisin elokuva- ja draamateollisuuden rankassa kilpailussa ja julkisuusmyllyssä.

Kuvat: ELKE ry

Perfect Bluessa luodaan foucaultilaisen panopticonin malli: Mima on keskiössä, jossa häntä tarkkaillaan monella tasolla. Hän on nähtävissä kuin omat akvaariokalansa netissä, kodin ympärillä, katsojien ja fanien, tuottajien ja managerien sekä suoraan filmikameran katseen edessä.

Perfect Bluen valmistumisajankohtana, vuonna 1997, sosiaalinen media oli vielä kehitysvaiheessa. Nyt 2020-luvulla median jatkuva tarkkailu on voimistunut moninkertaiseksi, kuten vaikkapa äskettäinen Coldplayn konsertin kiss cam -tapaus osoittaa.

Perfect Blue analysoi vastaanottoa ja fanikulttuuria: J-pop-idolien fanitus voi mennä yli, idolin yksityiselämään tunkeutumiseen ja tämän uravalintojen kontrolloimisyrityksiin.

Elokuvan loppua kohden alkaa selvitä, että Miman psyykkisen terveyden luhistumisen ja minuuden hajoamisen takana voi olla toinenkin psykologisesti motivoitu voima. Kaikki tämä ilmaistaan Konin animaatiokielellä, joka luo väreillä, kuvakulmilla ja animaation luomilla klaustrofobisilla tiloilla Miman päänsisäisen kaaoksen valkokankaalle.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua