David O. Russelliin Amsterdam yrittää tyrmätä tähtikaartillaan, kestollaan ja ainestensa runsaudella

Christian Bale, Margot Robbie ja John David Washington. Kuva: © 2022 20th Century Studios

Amerikkalaisista kerrotun vanhan vitsin mukaan heillä on, ja he itse ovat ihan liikaa. Se pitää paikkansa, ainakin jos David O. Russellin Amsterdam-elokuvaa katsotaan.

Elokuva alkaa vuoden 1933 New Yorkista. Tarinan mittaan ollaan 1910-luvulla, ensimmäisessä maailmansodassa ja 1920-luvulla.

Päähenkilöt ovat lääkäri Burt Berendsen (Christian Bale), sairaanhoitaja Valerie (Margot Robbie) ja juristi Harold Woodsman (John David Washington). He ovat tutustuneet ja ystävystyneet ensimmäisen maailmansodan aikana Ranskassa. Kauan sodan jälkeen Berendsenistä ja Woodsmanista tulee epäiltyjä kenraali Bill Meekinsin Liz-tyttären (Taylor Swift) murhassa tavalla, joka on yhtä pöhkö kuin irvokaskin.

Amsterdam nostaa kolmen päähenkilönsä kautta kerrotussa tarinassa esiin aikaa ja maantieteellisiä rajoja uhmaavan ystävyyden ja rakkauden.

Koko tarina antaa itsestään periamerikkalaisen tall talen eli liioittelun vaikutelman.

* *

Amsterdam on määrittelyitä ja genrelokeroita kaihtavan ohjaajan David O. Russellin ensimmäinen elokuva sitten vuoden 2015, jolloin Russellilta tuli sekava elämäkertaelokuva Jennifer Lawrencen esittämästä yksinhuoltajaäidistä ja siivousvälinekeksijästä Joy Manganosta.

Russell rakastaa sekoitella tyylilajeja. Russellille pistävän musta huumori, satiiri ja inhimillisyyden olemusta tavoitteleva vakava draama kuuluvat luontaisesti yhteen.

Amsterdamissa vilautetaan näkymiä amerikkalaisen historian synkkiin vaiettuihin puoliin, kuten pakkosterilointeihin, rodunjalostukseen sekä rahapiirien elättelemiin ajatuksiin fasistisen vallankaappauksen tekemiseksi.

Amsterdam on reippaasti yli kahden tunnin kestossaan löysää ja venytettyä kerrontaa.

Kuva: © 2022 20th Century Studios

* *

Leffaan on kaikkinensa koottu näyttelijöiksi vaikuttava tähtikaarti. Sekään ei riitä parantamaan Amsterdamin sekavaa soppaa. Oikein harmittaa nähdä tällaisen liudan näyttelijöitä esiintyvän kuin puhelinmyyjät myyntikatalogin lukuharjoituksissa.

Amsterdam ei koskaan löydä äänilajiaan, eikä tahtiaankaan. Russell ei ole osannut päättää tekisikö screwball-komediaa, rikoselokuvaa tai trilleriä, joten hän on päätynyt pusertamaan ne kaikki yhdeksi elokuvaksi, minkä lisäksi hän on tehnyt siitä myös antifasistisen historian oppitunnin.

Ongelma on, ettei Russell tiedä miten saada tähtilauma palvelemaan elokuvaansa. Vasta sitten, kun 1970- ja 1980-luvulla työskennelleistä ja vielä elävistä elokuvatähdistä suurin, Robert De Niro, astuu kuvaan, Amsterdam löytää jonkin asteista vakautta, joksikin aikaa.

Muun muassa elokuvat Gravity (2013), Birdman (2014 ja The Revenant (2015) kuvanneen elokuvaaja Emmanuel Lubezkin klassisen kaunis kuvaustyyli tekee Amsterdamista hienomman näköisen elokuvan kuin se oikeasti onkaan.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua