CG-tehosteiset hirviöt eivät peittoa käsinaskarreltuja esi-isiään – arviossa Godzilla vs. Kong

Digitaaliajan Godzilla kohtaa Kongin Legendary-yhtiön CG-rymistelyssä.

Godzilla vs. Kong on jatkoa tarinalle, jossa Godzilla selätti King Ghidorahin. Monarch-yhtiö tarkkailee tiloissaan vangittuja olevaa Kongia. Ainoa, joka kykenee kommunikoimaan Kongin kanssa, viittomakielellä, on Kong-ekspertti Ilenen kuuro adoptiotytär Jia, heimonsa viimeinen.

Godzillan näyttäytyminen aktivoi Ilenan ja Jian, työntekijä Bernien, onton maan teoreetikon tohtori Nathan Lindin ja pari teiniä matkalle maanalaisten tunneleiden kautta. Jian kommunikointikyvyt Kongin kanssa auttavat porukkaa seuraamaan sitä Etelänavalle ja sieltä Hong Kongiin, missä lopullinen yhteydenotto tapahtuu. Tässä vaiheessa japanilaisen tutkija Ren Serizawan kontrolloima Mechagodzilla on päässyt valloilleen, ja loppurytinöissä Godzilla ja Kong joutuvat pitkin hampain liittoutumaan lyödäkseen sen.

Monimutkainen juoni on samanlainen sekava kyhäelmä kuin tämäntapaisissa elokuvissa tapaa olla, eikä tarinan pseudotieteellisistä selvityksistä katsoja ota selvää eikä rymistelyn edetessä kerkiäisikään. Mielenkiintoisinta elokuvassa ovat Jian psyykkinen yhteys Kongiin ja salaliittoteoreetikko Bernien haahuilut. Tohtori Lindiä näyttelevän Alexander ”Stellaninpoika” Skarsgardin lisäksi elokuvaan pestattiin Shun Oguri japanilaisen tiedemiehen rooliin, mutta ikävä kyllä elokuva hukkaa tämän komistuksen alkukohtausten jälkeen, eikä hän vilahdakaan elokuvan loppuselvittelyissä. Elokuvassa on kyllä vauhtia tunneleissarymistelyineen, ja Hong Kong muodostaa sopivan hienon pilvenpiirtäjä-neonvalomeren, jonka keskellä hirviöt voivat rymistellä loppuhuipennukseen.

Alkuperäinen Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedsackin luoma King Kong (1933) ja Toho-studion Ichiro Hondan ohjaama Godzilla (1954) ilmaisivat kumpikin jotain ajastaan. King Kong ilmaantui viidakosta keskelle suurkaupunkia ja sai oudosti yhteyden nuoreen naiseen – ja tässä uudessa versiossa tyttöön. Alkuperäiselokuvaan on luettu niin seksuaalisia kuin imperialistisiakin ideologisia merkityksiä.

Tohon Godzilla ilmaantui 1954, keskelle atomiaikaa. Tämä atomijätettä ravinnokseen syövä hirviö viittasi niin sodan päättäneisiin atomipommeihin kuin Yhdysvaltain Bikinisaarilla tekemiin ydinpommikokeisiin, joiden saaste laskeutui japanilaisen kalastuslaivan päälle. Miehistö oli sairastunut säteilystä saavuttaessaan Japanin maaperän.

Aikaa myöten Godzilla muuttui hyväntahtoisemmaksi, kunnes visuaalisesti upea Shin-Godzilla (2016), Evangelion-ohjaaja Hideakiki Annon käsistä päässeenä heijasteli mielenkiintoisesti Japanin uutta nationalismia. Sanomattakin on selvää, että tällaisia ajan ideologisia kaikuja ei Godzilla vs. Kongissa juuri näy, ellei salaliittoteorioita sellaiseksi laske.

Toinen ongelma on uusien monsterielokuvien digitaalinen, tietokoneella luotu muoto. Alkuperäiset King Kongit ja Godzillat luotiin käsityöerikoistehostein, ihminen hirviön sisällä näytellen, mutta nyt ollaan täysin CG-hirviöiden armoilla. Pienestä kömpelyydestä huolimatta kumipuvussa näytelty Godzilla tallustamassa jaloissaan hartaudella askarrellut pienoismallit Tokiosta oli ja on edelleen kulttikamaa, ehkä juuri sen näkyväksi tehdyn käsityönsä ja tarinan vetävyyden takia.

Pandemian jälkeen elokuvateattereihin päässyt kansa on kuitenkin viihtynyt CG-hirviöiden parissa sen verran hyvin, että jatkoa seurannee.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua