Kuva: Searchlight Pictures / 20th Century Studios
ELOKUVA | Taichi Yamadan romaaniin perustuva brittielokuva kertoo elokuvakäsikirjoittajasta, joka etsii yhteyttä nuorena menettämiinsä vanhempiinsa.
”Elokuva onnistuu kertomaan jotain yleispätevää ihmispsykologiasta vähän samaan tapaan kuin klassiset sadut ja tarut.”
ARVOSTELU
All of Us Strangers
- Ohjaus: Andrew Haigh
- Näyttelijät: Andrew Scott, Paul Mescal, Jamie Bell, Claire Foy
- Ensi-ilta: 8.3.2024
All of Us Strangers tarjoaa nimensä mukaisesti tarinan, jossa kaikki tuntuu olevan oudosti ja hieman vinksallaan. Samaa voisi sanoa elokuvan olemattomasta Oscar-menestyksestä: elokuva ei saanut ainuttakaan ehdokuutta. On suoranainen vääryys, ettei Andrew Scott päässyt ehdolle hienosta roolisuorituksestaa.
Scottin näyttelemä elokuvakäsikirjoittaja Adam on muuttanut äskettäin lontoolaiseen pilvenpiirtäjään, jonka useimmat asunnot ovat vielä tyhjiä. Eräänä iltana Harry (Paul Mescal) kolkuttaa ovelle. Kahden miehen välille alkaa vähitellen kehräytyä suhde.
Samaan aikaan Adam matkustaa vanhempiensa taloon, omaan lapsuudenkotiinsa, näennäisesti hakemaan materiaalia kirjoittamiseensa. Oudosti näyttää siltä kuin Adamin vanhemmat (Claire Foy ja Jamie Bell) olisivat liian nuoria nelikymppisen Adamin vanhemmiksi. Pikku hiljaa katsojalle paljastuu, että Adamin vanhemmat kuolivat yli 30 vuotta aiemmin Adamin ollessa vain 12-vuotias. Silti he ovat oudosti olemassa. Adam ei voi olla palaamatta kotiinsa yhä uudelleen, etsimään yhteyttä vanhempiinsa, jotka menetti nuorena.
Elokuva perustuu japanilaisen kirjailija-käsikirjoittajan Taichi Yamadan romaaniin Strangers, jonka pohjalta se on vapaasti mukaillen sovitettu. Ohjaaja Andrew Haigh tuo hienosti tarinaan elementin siitä, että tämäkin tarina on käsikirjoitus. Kun Adam lähtee ensimmäistä kertaa lapsuudenkotiinsa, on hän kirjoittamassa käsikirjoitusta. Sivun ylälaidassa lukee: ”EXT. TALO LÄHIÖSSÄ 1987”. Se on Adamin lapsuudenkoti.
Varhain vanhempansa menettänyt Adam on epäilemättä kantanut raskasta taakkaa selässään koko aikuisikänsä. Hän vaikuttaa yksinäiseltä, introvertilta, itseensä sulkeutuneelta. Tästä häntä houkuttelee ulos sosiaalisempi ja ulospäinsuuntautuvampi Harry. Mutta Harryllakin on kokemusta mielen kuristumisesta. Kumpikin mies joutuu sukeltamaan suruunsa ja etsimään tietä sieltä ulos. Kaikki elokuvan henkilöt yrittävät käsitellä suruaan, myös vanhemmat, jotka eivät aina ymmärtäneet poikaansa.
Brittiohjaaja Andrew Haigh, jonka edellinen elokuva 45 Years oli sekin erinomainen kuvaus menneisyyden tapahtumien vaikutuksesta nykytodellisuuteen, on tehnyt hienon psykologisen draaman käyttäen miltei kauhuelokuvan kaltaisia elementtejä kuvatessaan Adamin persoonallisuutta ja tietä itsensä ymmärtämiseen. Oudon rinnakkaisaikarakenteensa ansiota elokuva onnistuu kertomaan jotain yleispätevää ihmispsykologiasta vähän samaan tapaan kuin klassiset sadut ja tarut luotaavat ihmiselämän psykologiaa fantasiarakenteensa alla.
All of Us Strangers tuo juonensa lomassa luontevasti esille myös sen, miten asenteet ovat 30 vuodessa muuttuneet. Adamin vanhempien eläessä homoseksuaalisuus oli AIDS-epidemian leimaamaa, jotain mitä omaan perhepiiriin ei haluttu. Adamin myötä tulee aika hyväksyä asia. Claire Foy ja Jamie Bell näyttelevät hienosti vähän hämmentyneitä vanhempia.
Lopulta All of Us Strangers on tarina kaiken ylittävän rakkauden voimasta monella tasolla, kahden ihmisen, vanhempien ja lapsen. Usein tämän rakkauden vain tajuaa liian myöhään. Kun elokuvan lopussa Frankie Goes to Hollywoodin esittämä The Power of Love alkaa soida, on katsojan vaikea pidätellä kyyneliään.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.