Pauliina Mäkelän ja Kate Stonen teoksia Mältinrannassa. Kuvat: Katri Kovasiipi
KUVATAIDE | Katri Kovasiipi kirjoittaa Tampereen gallerioista: Pauliina Mäkelä ja Kate Stone Mältinrannassa, tutkijat ja taiteilijat Rajatilassa, H. S. Schultz Pienessä Taidegalleriassa, oululaistaiteilijoita Saskiassa sekä Jaanat Kangas ja Tuomisto Koppelossa.
Lyijykynäpiirroksia, analogista tekniikkaa ja filosofiaa
Pauliina Mäkelälle taiteen tekemisen ydintä ovat lyijykynällä piirtäminen sekä liikkeen luominen staattista kuvaa ja analogisia tekniikoita yhdistämällä. Taidekeskus Mältinrantaan Mäkelä on luonut taiteensa taikuutta motorisoitujen piirtoheitinprojektien avulla.
Kuusi piirtoheitintä surisee keskellä Mältinrannan gallerian lattiaa. Ne heijastavat kolmeen suuntaan kaksikerroksisia kuvia, joihin piirtoheitinten valo ja erilaiset analogiset, motorisoidut ratkaisut luovat liikettä. Tietty hitaus ja tekninen kömpelyys, joka piirtoheitinten maailmaan liittyy, toimii rauhoittavana vastapainona nykymaailman digitaaliselle sähäkkyydelle. Kuva-aiheiden piirrosjälki on arvoituksellista, niiden seinille projisoituvat värähtelyt synnyttävät aavistuksia ja katsojan sisäisiä tilakokemuksia, jotka ovat hyvällä tavalla sanojen tavoittamattomissa.
Analogiset ratkaisut myös paljastavat Mäkelän teoksissa avoimesti luonteensa ja jujunsa. Ne saavat miettimään, miten mukavaa ja tärkeää ainakin itselleni ihmisenä on käsittää, miten jokin ilmiö, kuva tai teksti konkreettisesti syntyvät. Digitaalisuus, automaatio ja tekoäly ovat piilottaneet meiltä nuo näkymät. Olemme kaikissa toiminnoissamme sellaisten sykäysten armoilla, joita emme voi ymmärtää emmekä hallita. Totumme siihen, ettemme enää lainkaan tajua, miten maailma, jossa elämme ja josta olemme riippuvaisia, toimii.
Galleria Mältinrannan näyttely on Mäkelän ja Kate Stonen yhteisnäyttely. Stone on newyorkilainen taiteilija, joka on tuonut näyttelyyn asuintilojen psykologiaan pureutuvan animaatioteoksensa Headwaters (2022) sekä galleriatilaa rytmittävän, Mäkelän kuvaprojisointien kanssa dialogiin kiinnostavasti asettuvan, kankaalle printatun suurikokoisen, verhomaisen teoksensa Outsides # 3 (2020). Mäkelän ja Stonen teosten maailmat tukevat hyvin toisiaan, ja niissä voi jossain määrin kokea myös limittäisyyttä.
Kummankin taiteilijan teokset pääsevät oikeuksiinsa parhaiten, jos katsojana malttaa pysähtyä katsomaan hitaasti, ajan kanssa. Ne kestävät hyvin myös useita katsomiskertoja, sillä teosten kerroksellisuus tuottaa aina uusilla katsomiskerroilla uusia havaintoja.
Stonen animaatioteokseen saa oman lisänsä, kun hoksaa varjokuvat, jotka voi itse saada aikaan asettumalla projektorin ja seinälle heijastuvan animaation väliin. Yllättäen teos taipuukin jopa immersiiviseksi, katsojana voi astua tai sukeltaa sen maailmaan leikkien sen vaivihkaa tarjoamilla mahdollisuuksilla.
Näyttelytilasta on hyvä napata mukaan myös luettavaa. Näyttely on toteutettu yhteistyössä HARMAA-työryhmään kuuluvien filosofien kanssa. Filosofiryhmä Joonas Martikainen, Irina Poleshchuck, Erik Ruonakoski, Jaakko Vuori ja kuvittaja-kuvataiteilija Pauliina Mäkelä kertovat kehittävänsä yhdessä kommunikaatiomuotoja, jotka ”luovat tilaa tiedollisen epävarmuuden tilan hyväksymiselle”. Heidän metodinaan on ”epäsuora filosofointi”, jossa filosofia ja kuvataiteen keinot yhdistyvät.
Ryhmän nimeksi valikoitunut värisävy, harmaa, korostaa asettumista vastakohtien väliin. Lisää työryhmän toimintafilosofiasta kannattaakin lukea galleriatilassa jaossa olevasta lehtisestä, jonka nimenä on – Nietzscheä mukaillen – Salatut puutarhat.
Pauliina Mäkelä & Kate Stone: In Between Shadows. Galleria Mältinranta, Kuninkaankatu 2, Tampere, 29.8.2023 saakka ma–to 12–18, pe–su 12–16.
* *
Vastapuheesta voimaa verkkovihan katkaisemiseksi
Galleria Rajatilassa on hyytävän ajankohtainen näyttely. Heti sisääntulosta katsoen galleriatilan oikealla seinustalla on lähes koko seinän mitalta A4-tulosteita, joille tutkija-taiteilija Saara Särmä on tulostanut sekä itselleen että muutamille muille feministeille kohdistettuja viestejä.
Viestit ovat tulleet henkilökohtaisesti vastaanottajalleen, ja viestien lähettäjät ovat kuulemma toimineet omalla nimellään. Näyttelyyn viestit on toki anonymisoitu, lähettäjien tietoja ei ole näkyvissä. Viestien sisältö on kitkerää, törkeää vihapostia, jossa vastaanottajan ominaisuuksia, ulkonäköä, naiseutta ja feminismiä solvataan siekailematta. Myös erilaiset uhkailut ja pelottelut toistuvat näissä teksteissä.
Särmän teos ALALAITA 2.0 muodostaa Rajatilan yläkerran näyttelyn empiirisen osuuden. Teosnimi sisältää nokkelan viittauksen keskustelusivustolle, jolla vihapuhe on rehottanut jo vuosien verran.
Taiteilija-tutkija Saara Särmän ja muiden feministien saamaa vihapostia on tulostettu Galleria Rajatilan seinälle. Näyttelyvieraat voivat kirjoittaa omat terveisensä vihaviestien lähettäjille tai vastaanottajille.
Näyttelyvieraat voivat osallistua interaktiivisesti Särmän teokseen kirjoittamalla post it -lapuille, mitä itse haluaisivat sanoa vihapuheviestien lähettäjille tai vastaanottajille. Laput kerätään talteen mahdollista myöhempää tutkimuskäyttöä varten, ja nekin käsitellään anonymisoidusti.
Rajatilan näyttely on luonteeltaan prosessinäyttely, jossa on olennaista dialogi. Keskustelun käynnistäjänä toimii näyttelyssä päivystävä fasilitoija Jenna Jauhiainen, joka kertoo kävijälle tekstipitoisen kokonaisuuden rakenteista.
Näyttely VASTAPUHE, NYT! on monihaarainen tietoisku vihapuheesta ja sen hillitsemisen keinoista. Se on myös pikakoulutuspaketti vastapuheesta ja keinoista, joilla etenkin verkon vihapuhetta voi pyrkiä vähentämään. Interaktiivisuuden kautta näyttely tavoittelee myös katsojien aktivoimista, jotta heistä tulisi passiivisen vastaanottajaroolin sijaan aktiivisia osallistuja.
Keskustelut Jauhiaisen kanssa helpottavat tekstikylläiseen kokemukseen siirtymistä ja auttavat katsomisen ja lukemisen ohella prosessoimaan aihetta. Keskustelu on tärkeää, koska se tuo aidon ihmisyyden osaksi paperinmakuista ja tutkimuksellista lähestymistapaa. Se antaa ensinnäkin puhtia lukea seiniltä löytyviä tekstejä – ja sen lisäksi myös sysäyksen kirjoittaa omia mietteitä tarjolla oleville post it -lapuille.
Prosessitaiteen edustajana tämä näyttely täydentyy kaiken aikaa. Valmis se on oikeastaan vasta näyttelyn viimeisenä päivänä, ja katsojien oma panos määrittää sen, millaisia ajatuksia katsojien kommenteille ja pohdinnoille varatuissa tiloissa voi lopulta nähdä. Itse kävin näyttelyssä sen oltua avoinna vasta varsin vähän aikaa. Kokemus on varmasti hyvin erilainen, jos saan käytyä siellä näyttelyn loppupuolella uudestaan.
Rajatilan alakerrassa on teemaan sopiva elämyksellinen kokonaisuus. Se koostuu kehopositiivisuuteen kannustavasta videoteoksesta, tutkimuksen ja aktivismin yhdistämistä pohtivasta Tutkivismi-ääniteoksesta ja parista tietokonepelistä.
Näyttelyn informatiivinen runsaus sekä taiteen ja tutkimuksen menetelmiä yhdistävä akateeminen monitahoisuus antaa näyttelykävijälle todella paljon prosessoitavaa, mutta ennen kaikkea se voi toimia myös henkilökohtaisen prosessin käynnistäjänä. Katsojana voi jäädä pohtimaan omaa suhdettaan vihaan, vihapuheeseen, oman tilan ottamiseen, näkymiseen ja kuulumiseen, kykyyn kuulla ja kuunnella – kuin myös oikeuteensa olla tässä maailmassa omana itsenään ja velvollisuuteensa antaa tilaa yhdenvertaisesti myös muille.
Vastapuhetta ei opita yhdellä näyttelykäynnillä, mutta tietoisuuden lisääntyminen voi ainakin saada aikaan uusia alkuja, joilla myös verkkomaailmaan voidaan toivottavasti saavuttaa nykyistä turvallisempia tiloja.
Älyllisen rehellisyyden nimissä näyttelystä löytyy myös vastapuheeseen kohdistettua kritiikkiä. Jos some-jätit jättävät verkkovihasta selviytymisen vain yksittäisten ihmisten vastuulle, ongelmat eivät ratkea. Vastuuta on vaadittava myös some-myllyjä pyörittäviltä yrityksiltä.
Vastapuhe, nyt! Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10, Tampere 29.8.2023 saakka ma–pe 13–18 ja la–su 12–16.
Vastapuhe-hankkeesta mukana näyttelyn toteuttamisessa ovat Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri ja Tuija Saresma. Lisäksi mukana on Saara Särmä, joka työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa MEMEPOL-hankkeessa.
Galleria Rajatilassa järjestetään myös Vastapuhepaneeli – keskustelutilaisuus vihapuheen vastaisesta työstä torstaina 24.8.2023 klo 16–18. Lisätiedot gallerian nettisivuilta.
* *
Idyllin rikkovaa raivoa ja arjen sosiologiaa
Hermann Sebastian Schultz maalaa suurikokoisia maalauksia, joiden kuva-aiheet ovat yhtä aikaa realistisia ja jännitteisiä. Pienen Taidegallerian näyttelytilaan ei mahdu kovin monta hänen maalaustaan, mutta ne muutamat ovat hyvin vaikuttavia ja paljastavat tekijänsä skaalaa melko hyvin.
Suurin näyttelyn maalauksista, Peace / Rauha (2022) on ollut aiemmin esillä kesän 2022 Finlayson Art Area -näyttelyssä. Se jäi jo silloin mieleen vahvana maalauksena. Ristiriita teosnimen ja maalauksen kuva-aihetta hallitsevan dramaattisen, perhe- tai sukuriidalta näyttävän tilanteen välillä on vahva. Taiteilijana Schultz on kiinnostunut sosiaalisista tilanteista, sosiologiasta, sodasta ja rauhasta.
Hermann Sebastian Schultzin maalaus Peace / Rauha (2023).
Kaikki edellä mainitut elementit ovat läsnä nimeltään jopa ironisessa maalauksessa Peace, jossa sotaisa tunnelma tihkuu rauhanajan tunnelmiin – tai ehkäpä se vaikuttaa alati ihmisten välisen vuorovaikutuksen pohjavirtana, joka riittävän pitkän illan päätteeksi ryöpsähtää pintaan. Kesäisten puutarhajuhlien jäljiltä kaatuneet tuolit ja keski-ikäisen naisen huuto sekä vallankumouksia kuvaavista maalauksista tuttu, taisteluvalmiutta kielivä etukeno hyökkäysasento törmäävät muiden läsnäolijoiden hämmentyneeseen vaitonaisuuteen. Maalauksen henkilöiden välille voi kuvitella sosiaalista karttaa tai sukulaisuussuhteiden rakenteita, eri sukupolviakin on siinä edustettuina.
Maalaukseensa Bridges / Siltoja (2023) Schultz on puolestaan tavoittanut hienosti kaupungin kerroksellisuuden. Pyöräilijä seisoo suurten autosiltojen alapuolella ja katsoo kohti niiden välistä kajastavaa voimakasta valoa. Juuri tuo valo on teoksessa keskeistä. Arkisen harmaa, fyysinen tilanne, iltayön tunnelma ja auringonlaskun ylimaallinen häikäisevyys betonisten rakenteiden lomasta luovat erityisen, monikerroksisen jännitteen tähän teokseen.
Arjen tunnelmat, dokumentaarisuus, kahden nuoren aikuisen välisen suhteen hiljaisuus, tila keskittyä omaan tekemiseen, jolla on kuitenkin myös jokin yhteinen päämäärä sekä kuvakulman lievä lintuperspektiivi ovat seikkoja, joihin katsojana kiinnitän huomiota maalauksessa The Kitchen II / Keittiö II. Kuvakulman ohella interiöörin rajaus ja valo ovat tässäkin teoksessa keskeisiä tunnelman luojia, jotka kutsuvat katsojaa pysähtymään maalauksesta hahmottuvan tilanteen ja siitä välittyvän suhteen ääreen.
Hermann Sebastian Schultz. Pieni Taidegalleria, Näsilinnankatu 28, Tampere, 8.9.2023 saakka ti 10–17, ke 12–18, to 10–18, pe 11–16.
* *
Saman katon alta onnistuneeseen yhteiseen näyttelyyn
Viiden oululaisen taiteilijan yhteisnäyttely Galleria Saskiassa pääsee yllättämään. Keskenään hyvin erilaisin menetelmin työskentelevät taiteilijat saavat teoksensa sointumaan ja pelaamaan yhteen hämmästyttävän hienosti. Näyttely on rakennettu todella hyvin.
Lähtökohtaisesti taiteilijoita Heidi Kesti, Ilona Kivijärvi, Anja Kurikka, Mervi Niemitalo ja Pirjo Nykänen yhdistää taiteilijayhteisö, K2 Taiteilijatalo, jossa heillä kaikilla on työskentelytilat. Tästä kertoo myös näyttelyn teema ja nimi: Saman katon alla.
Heidi Kestin kineettisiä veistoksia sarjasta PARASYMPATIKUS ja Ilona Kivijärven tilateos Empire (2023).
Mukana on Anja Kurikan monokromaattisuutta ja värin hentoa pintaväreilyä yhdistäviä akryylimaalauksia; Ilona Kivijärven tekstiilitaidetta eri tekniikoihin yhdistävää vahvaa käsityötaitoa ja oivaltavuutta; Heidi Kestin katsetta vangitsevia, meditatiivisia kineettisiä veistoksia sekä lelujen maailmasta ammentavia, ready made -estetiikkaa humoristisesti uudistavia pienoisveistoksia; Mervi Niemitalon mehevän mattapintaisia, orgaanisia muotoja abstraktisti ilmaisevia mehiläisvahamaalauksia ja huikeita kasviveistoksia sekä Pirjo Nykäsen sykähdyttäviä öljymaalauksia.
Nykäsen maalauksissa on vahva oma väriajattelu. Pleksille maalatuissa on pastellinsävyistä leikkisyyttä, kankaalle maalatuissa tummanpuhuvaa salaperäisyyttä ja värisävyjen rinnakkaisten tummuusasteiden taitavaa hyödyntämistä.
Näyttelyn keskeisimpiä katseenvangitsijoita ovat Heidi Kestin neljä kineettistä veistosta, jotka kaikki kantavat nimeä PARASYMPATIKUS (2023). Erittäin vahva tilaa hallitseva elementti on myös Mervi Niemitalon muhkeana ilmassa leijuva kasviveistos Babies breath (2023).
Erilaisten taiteilijoiden ja eri tekniikoin luotujen teosten välinen dialogi toimii poikkeuksellisen tasapainoisesti, koska eri tekijöiden teokset on rohkeasti laitettu toistensa vaikutuspiiriin. Lopputuloksessa on paljon myös iloa ja elämää.
Saman katon alla. Heidi Kesti, Ilona Kivijärvi, Anja Kurikka, Mervi Niemitalo ja Pirjo Nykänen. Galleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere, 23.8.2023 saakka ma–pe 12–18 ja la–su 12–16. Taiteilijatapaaminen keskiviikkona 23.8.2023 klo 17–18.
* *
Pehmeää kolorismia ja puupiirrosten lumoa
Jaana Kangas ja Jaana Tuomisto ovat tuoneet Galleria Koppelon yhteisnäyttelyynsä teoksia, joista kummankin taiteilijan oma tyyli kyllä erottuu varsin selkeästi.
Jaana Kankaan öljymaalauksiin on tallentunut pehmeää kolorismia ja impressioita, joissa maalauksen kuva-aiheet rakentuvat pitkänomaisten, suikalemaisten elementtien rytmistä ja suhteista toisiinsa. Maalauksissa yhdistyy abstrakti graafisuus ja viittauksenomainen esittävyys – graafisuudesta hahmottuu useimmiten esiin ihmisen muoto.
Jaana Kankaan akvarelleja Galleria Koppelon yläkerrassa.
Kangas on tehnyt myös akvarelleja, joiden rennot siveltimenjäljet varioivat luonnosmaisia ihmishahmoja. Luonnosmaisuudessaan niissä on jotain valloittavan keveää, ja ne antavat tilaa vastaanottajan kokemuksille ja mielikuvituksen leikille. Niissä on myös tiettyä kuvitusmaisuutta.
Jaana Tuomiston puupiirroksissa ovat lähtökohtana useimmiten naisen kasvot, joissa jokin murtuma tai vinksahdus luo kaikupohjaa tunteille ja tulkinnoille. Tehokkaimpiin Tuomiston teoksiin lukeutuvat Tummien perhosten maa 1 ja 2 istuttavat naisen soikeiden kasvokehysten sisään perhosen, hahmon pään ympärillä kierteilevät hiusten sijaan ruohomaiset tai ruokomaiset muodot. Tuomiston puupiirrosten kehyslasit tosin kiiltävät näyttelytilassa niin voimakkaasti, että se vaikeuttaa teosten katsomista ja etenkin niiden valokuvaamista.
Jaana Kangas ja Jaana Tuomisto: Rinnakkaisia tarinoita, ystävällisiä sanoja. Galleria Koppelo, Kauppakatu 14, Tampere, elokuun ajan ti–pe 12–18, la–su 12–15.
Katri Kovasiipi
Suomen Kulttuurirahasto on tukenut kirjoittajan työskentelyä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.
Aino Kannisto sai tilaisuuden uppoutua Berliinin kulttuurihotellin tunnelmaan – näyttely Ruovedellä
KUVATAIDE | Aino Kanniston Hotel Bogota -näyttely vahvistaa Vinhan galleriaa kulttuuritilana. Kuvat kertovat toimintaansa lopetelleesta hotellivanhuksesta.
Galleriakatsaus: Taide käsittelee perheen surua, luontokatosurua ja sodan kollektiivista surua
KUVATAIDE | Tiina Nyrhinen kirjoittaa Jyri Pitkäsen, Pauliina Heinäsen, Dominik Fleischmannin, Henri Airon, Paula Puoskarin, Anni-Sofia Knuuttilan ja Henna Nuutisen näyttelyistä Tampereella.
