1

Jätti-Kuti on 480-sivuinen, abouttiarallaa aanelosen kokoinen kirjajärkäle. Se tarjoaa kaleidoskooppimaisen katsauksen vuodesta 2006 saakka ilmestyneen ilmaisjakelusarjakuvalehti Kutin visuaaliseen ja tekstuaaliseen tykittelyyn. Kuti on Suomen tärkein ja ainoa säännöllisen pitkäjänteisesti toiminut ja ilmestynyt nykysarjakuvan kokeilulaboratorio. Varsinaista haastajaa Kutille on vaikea löytää Suomen ulkopuoleltakaan.

Jätti-Kuti sisältää materiaalia lehden numeroista 1–50. Mukaan mahtuu kaikenlaisia sarjakuvia kaikkialta maailmasta, sarjakuvaa käsitteleviä artikkeleja ja kirjaa varten tehtyjä uusia sarjakuvanovelleja rytmittämässä massiivista lukupakettia. Kuten Kuti-lehdessä, myös kokoelmakirjassa painotus on Aku Ankan taskukirjoihin verrattuna modernisti taiteellisessa ja kokeellisessa materiaalissa. Tämä ei tarkoita ”vaikealukuisuutta” kuin paikoitellen. Silloinkin ”vaikealukuisuus” on olennainen osa ilmaisua. Kirjan kimppuun voi huoletta käydä ihan mustanaamiopohjalta, ilman syventävämpiä taidesarjakuvaopintoja.

Jätti-Kuti on hysteerisen värikäs, nautinnollisesti uuvuttava, taiteellisesti korkeatasoinen ja epätasapainoinen, koskettava ja ärsyttävä, hauska ja traaginen, totaalisen älytön ja viiltävän älykäs, sisällöiltään aivan liian monitahoinen Parasta juuri nyt -tekstiin tiivistettäväksi, ja kuitenkin loogisesti ja luontevasti tursuileva runsaudensarvi 2000-luvun vaihtoehtosarjakuvaa. Mukana on tavalla tai toisella miltei jokainen kotimainen laatutekijä, ja ihan helvetikseen ulkomaisia. Kirjan toimittaneet, sarjakuvataiteilijoinakin hyvin ansioituneet Heikki Rönkkö ja Tuomas Tiainen ovat onnistuneesti tunkeneet 50 ensimmäistä Kuti-lehteä lihamyllyyn ja muokanneet jauhetusta sarjakuvahakkeluksesta maistuvan ja ravitsevan jättijöötin.

Ehdoton hankinta jokaiseen sivistyskotiin ja -kouluun.

Ilmaisjakelulehtenä Kutin voittokulku jatkuu, seuraavaksi ilmestymisvuorossa numero 55. Silmät auki siis jatkossakin baareissa, kirjastoissa, gallerioissa ja ties missä jakelupisteissä.

2

Kuti-kirjassakin vahvasti edustava nykysarjakuvan voimahahmo Tommi Musturi julkaisee ei-ilmais-mutta-kuitenkin-ihan-hiton-halpa-lehtimuodossa kokonaisuutta nimeltä FUTURE. Sarjan neljäs osa ilmestyi juuri, ja lukuisilla kuvitus- ja kerrontatyyleillä ihmiskunnan mahdollisia tulevaisuuksia, menneisyyksiä tai mitä lie aika- ja paikkatasoja käsittelevät tarinat ottavat sopivasti tuulta alleen ja homma alkaa mennä jännäksi. Juttu etenee lähinnä erillisinä jatkotarinoina, kuten muinaisissa Non Stopeissa tai Zoomeissa, mutta tematiikka ja paketointi saa lukemaan lehteä suurena kokonaisuutena. Monimutkaista maailmaa kuvataan monimutkaisen monesta kulmasta.

Ensivilkaisulla Futuret näyttävät kutimaisen värikkäiltä, useiden tekijöiden scifi-antologioilta. Kovan linjan tieteissarjisnörtit ja tietävät tietäjät saanevat 2000 AD -kicksejä. Mestarikuvittaja Musturi on kuitenkin kaikkien tarinajatkumoiden takana, ja tuntuu ottavan uusia tyylejä ja välineitä aukottomasti haltuun sitä mukaa kun niitä kokeellisen sci-fi-eepoksen rakenteluun tarvitaan.

En tiedä tuleeko Future ilmestymään myöhemmin kokoelmakirjana, mutta joka tapauksessa ”klassisessa”, hitaahkosti ilmestyvässä sarjakuvalehtimuodossa jutun nauttiminen ja sulattelu on kohottava kokemus.

3

Ajan luonne on fyysikko Carlo Rovellin kirja (Ursa, 2018), jonka suomennoksen ensimmäisen kappaleen nimi kertoo olennaisen: Aika on ehkä suurin arvoitus.

Ja niinpä, eipä vissiin muuten tosiaankin ole pikkasen arvoituksellista, kun Rovelli alkaa purkamaan aikaan liittyvää ajattelua osanen kerrallaan. Tietokirjaa spoilaamatta voi kertoa, että paljoa ei arkisista aikaan liittyvistä havainnoista jää jäljelle, mutta lukemisen jälkeen aika tarkoittaa myös useita uusia asioita ainakin kaltaiselleni maallikolle.

Aloin lukea vuonna 2018 suomeksi ilmestynyttä teosta uudemman kerran, ja aika kuluu yhä nopeasti omille aivoille vähintään semisti liian vaikeita käsitekärrynpyöriä heitellessä. Suuri osa matskusta on ihan helppotajuista, ja silloinkin kun kvantit vilisevät korvien välissä liian monimutkaisesti, on tekstin tyylilaji armeliaan lempeää luettavaa. Ajan yytsäily usealta kantilta on myös kielen, muistin, ajattelun ja ylipäätään ihmisyyden yytsäilyä.

Suosittelen kaikille, joilla on vaikeuksia ihmisen kokoisissa kysymyksissä, ja joita itseä isompien kysymysten pohdiskelu helpottaa.

4

15.7.2019 olin vaikuttunut Parasta juuri nyt -palstalla Telakalla näkemästäni Ninni Forever Bandin keikasta. Tällä viisiin:

”Ninni Forever Band soittaa Ninni Luhtasaaren säveltämiä ja sanoittamia kappaleita, mutta jokaisen soittajan ominaislaatu ja persoona loistaa tasavahvana. Telakan keikalla rumpali Sini Mäenpää (Jukka Nousiainen & Kumpp, Jukka ja Jytämimmit), kitaristi Joni Ekman (The Achtungs, Joni Ekman ja Koira), kosketinsoittaja Risto Ylihärsilä (Risto) ja basistilaulaja Luhtasaari asettuivat omintakeisine beatseineen ja styleineen yhteiselle kosmiselle ääniaallolle, kuten superiöörin superbändin kuuluu.”

Tuolloin oli yhtä näytekappaletta lukuun ottamatta vielä mysteeri kuinka homma pärisee levymuodossa. Uusi yhtye -levyn julkaisee Jukka Nousiaisen levymerkki Jukan Musiikki 13.3.2020. Se on viimekesäisen keikan tavoin superiöörin superbändin superia superiointia. Sävellykset ja sanoitukset tunnistaa monitaiteilija Luhtasaaren omalaatuiseksi itseilmaisuksi, mutta yhtye yltää yhdessä jonnekin minne kukaan sen jäsenistä ei yksin yltäisi.

Luontevasti kummallista rokkia, joka ei ymmärrä välittää genrerajoista, ja sopivan holtiton bändisoundipaletti. Just hyvää musaa.

5

Todennäköisesti kukaan ei soita useammassa superbändissä kuin porilainen Jussi Lehtisalo, joka soittaa nuun muassa yhtyeissä Arkhamin Kirjasto, Bensiini, Circle, Dekathlon, Doktor Kettu, Ektroverde, Eturivi, Hammerzone, Iron Magazine, Kirvasto, Krypt Axeripper, Lazer Angel, Lehtisalofamily, Lusiferiinin Armosta, Mercedes Hell, Motorspandex, Pakasteet, Pharaoh Overlord, Pharaoh Overlörd, Rakhim, Rättö ja Lehtisalo, Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo, Sakset, Slussenanalys, Spektator, Split Cranium, Steel Mammoth, Sunburned Circle, Survival Camp, Susi-Unto ja Tractor Pulling, vain muutamia mainitakseni.

Aktor-nimen alla levyttävät Lehtisalon lisäksi siilinjärveläislähtöinen rumpali Tomi Leppänen ja laulaja Chris ”Professor” Black Chicagosta. Mannertenvälinen superyhtye varmasti ymmärtää välittää genreistä, kuten ”happy heavy metal”, ”70’s heavy rock”, ”80’s Top 40 pop” – tai kuten mainosteksti kertoo, ”the album is fit to lead the Adult Contemporary Heavy Metal genre for 2020”.

Ymmärrys ja välittäminen eivät kuitenkaan kangista Aktoria tekemään pastisseja tai ylipäätään tylsästi määriteltävissä olevaa musiikkia. Meno on äärimmäisen tiukkaa ja äärimmäisen vapautunutta. Jokaisessa Aktor-biisissä on päällekkäisiä hitikkäitä koukkuja noin kahden normaalin pitkäsoiton tarpeisiin. Silti se ei ole väkinäistä kikkailua tai edes hengästyttävää crossoverointia, vaan just hyvää musaa. Korkealentoisen älyllisen etäännytyksen ja uusvilpittömän koskettavuuden täydellinen synteesi.

Ville Pirinen