15-vuotias Swäg pitää toisen jalan teknon undergroundissa – nähdäänkö Swägissä joskus tekoälyn soittama live?

Samuli Huttunen

Maanantaina Kuivaamon suuren hallin lattia on täynnä kantolaatikoissa odottavaa valotekniikkaa, joka on saatu ”yllättäen” sponsoroituna lainaan. Swäg ry:n yhdistyksen puheenjohtaja Joonas Toivosella, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Toiminto, alkaa olla kiire.

Perjantaina Kuivaamolla alkaa Swäg 15yrs -festivaali, eli elektronisen musiikin tapahtumien järjestämiseen erikoistuneen tamperelaisen Swäg-kollektiivin 15-vuotisbileet, joissa nähdään reilu 30 esiintyjää perjantaina ja lauantaina 14.–15.6.2019 Kuivaamolla sekä sunnuntaina 16.6.2019 elokuvateatteri Arthouse Cinema Niagarassa.

Perjantain ja lauantain ohjelma Kuivaamolla keskittyy teknoon, houseen, jungleen ja muuhun tanssittavampaan musiikkiin. Sunnuntaina kattaus on kokeellisempi.

Festivaalin tunnetuimpia nimiä ovat brittiläinen Modern Love -levy-yhtiölle levyttävä unenomaista, laahaavaa ja melankolista housea soittava Andy Stott ja kaksituntisen dj-keikan neljällä levysoittimella heittävä melodista ja kerroksellista teknoa tekevä ranskalainen tuottaja Antigone.

Kotimaisista esiintyjistä tutuimpia ovat elektron ja 8-bittisen pelimusiikin äänimaisemaa funkin rytmeihin yhdistelevää skweeetä soittava Eero Johannes, hauraita kansanmusiikkiin viittaavia melodioita kokeellisten elektronisten rytmien päällä kuljettava Tiiu Helinä ja futuristista post-dubstepia tuottava Desto.

– Antigone on yksi omista tämän hetken suosikkiteknoartisteistani. Hänellä on oma tyyliinsä siihen hommaan, Joonas Toivonen sanoo.

Visuaalisuus on ollut Swägin tapahtumissa aina suuressa roolissa, niin myös 15-vuotisfestareilla. Kuivaamon molemmille lavoille tulee muun muassa videomapping-tekniikalla tehtyjä projisointeja, ”3D-pommia”, kaksi 12 000 lumenin videotykkiä ja 90 metriä tyllikangasta. Sunnuntaina audiovisuaaliset livet hyödyntävät elokuvateatterin tarjoamia mahdollisuuksia.

Swägin ydinryhmässä toimii 15–20 aktiivia, festivaaleilla talkoolaisia ja muuta porukkaa on mukana enemmänkin. Toivosesta on hieman vastahakoisesti tullut yhdistyksen kasvot. Swägissä titteleitä on vältelty ja kollektiivi on ollut pitkään tarkoituksenmukaisesti kasvoton, koska toimintaa ei ole haluttu henkilöidä.

– Eihän näin isoja tapahtumia olisi pystynyt pitkiin aikoihin järjestämään yksin, Toivonen toteaa.

Myös Swägin rooli entisessä Metsä Boardin sellutehtaassa sijaitsevalla Kuivaamolla on muuttanut toiminnan luonnetta. Tampereen kaupunki omistaa Kuivaamon tilat, joissa yhdistys on ollut vuokralla vuodesta 2015 alkaen. Vielä toistaiseksi Swäg hallinnoi Kuivaamon toimintaa ja vuokraa tilaa myös eteenpäin.

Kuivaamon isosta tilasta Swäg lähtee viimeistään toukokuussa 2020, kun määräaikainen vuokrasopimus kaupungin kanssa päättyy. Hiedanrannan alueelle tehdyissä suunnitelmissa raitiotielinja kulkee suoraan Kuivaamon läpi, ja osa rakennuksesta saatetaan purkaa ja korvata uudisrakennuksella.

* *

Ensimmäinen Swägin tapahtuma järjestettiin kesäkuussa 2004. Bileitä Toivonen oli järjestänyt jo aiemmin, mutta jatkuvaa toimintaa ei ollut. Kesän 2004 aikana Swäg järjesti Laternan alakerrassa silloisessa Kahvila Valossa perjantaisin ilmaisia dj-iltoja, joissa soitettiin elektronista musiikkia ja erityisesti IDM:ää eli ”intelligent dance musicia”.

– Silloin Tampereella ei ollut tarjontaa erikoisemmasta musiikista tai varsinkaan IDM:stä, Toivonen sanoo.

Mukana tapahtumia juonimassa oli Antti Pussinen, joka oli jo aiemmin järjestänyt bileitä Toivosen kanssa. Kesän mittaan Timo Huutoniemi ja Ville Konttinen eli KeFF tulivat mukaan, ja porukka päätti järjestää 8-bittisen musiikin tapahtuman Laternassa syyskuussa 2004. Ensimmäinen festivaali oli kaksipäiväinen tapahtuma Viikinsaaressa ja Vastavirta-klubilla vuonna 2005.

– Monta vuotta meillä oli tietoinen amatöörihabitus tekemisessä. Teimme hommia nollabudjetilla ja pidimme pääsyliput mahdollisimman halpoina.

Alkuvuosien IDM:stä ja breakcoresta Swägin musiikillinen painopiste siirtyi luontevasti ensin bassomusiikkiin ja dubstepiin ja sitten teknoon.

– Musiikillinen fokus on mennyt sen mukaan, mitä itse on fiilannut. Nyt meininki on vähän mennyt eskapistiseen tanssimusiikkiin.

Swägin bileitä on usein järjestetty erikoisissa paikoissa, joita on pyritty myös tietoisesti etsimään. Vaikka Tampereella paikat ovat Toivosen kokemuksen mukaan kiven alla, mieleenpainuvia lokaatioita on vuosien varrella ollut monia.

– Joselin’sin yökerho hotelli Rosendahlin kellarissa oli hauska, vaikka ravintolan puolelta yleisömäärään ei ollut varauduttu. Kuivaamo on tietysti kärsinyt vähän inflaatiota erikoisuudessaan, mutta olivathan tämä ja Lielahden kartanon puutarha auetessaan aika spessuja yleisölle.

Muistiin ovat jääneet myös bileet Hämeensillan kupeessa silloisessa Nightclub Tähdessä kattohuoneistossa, jonka yksi seinämä on Hämeensillalle päin avautuvaa ikkunaa koko rakennuksen leveydeltä.

– Se jäi mieleen överiydessään ja Ruotsin-laivaa henkivissä kokolattiamatoissaan.

Yksi paikka on jäänyt kaivelemaan.

– Näsinneula oli näin lähellä, Toivonen sanoo ja havainnollistaa asiaa etusormen ja peukalon väliin jäävällä pikkiriikkisellä tilalla.

Yksi lava olisi ollut ylhäällä Näsinneulassa, toinen Särkänniemen Planetaariossa ja kolmas Planetaarion ravintolassa. Neuvotteluja käytiin jo, kunnes suunnitelmat kaatuivat.

– Se oli pettymys, koska sitä paikkaa olen fiilistellyt. Siellä oli joskus 1990-luvulla kahdet bileet. Olin vielä alaikäinen, ehkä 17-vuotias, ja olin jo lippujonossa – ja kaikilta katsottiin paperit.

* *

Vaikka vuosien varrella toiminta on kasvanut isoksi ja ammattimaiseksi, Swägin toinen jalka tuntuu olevan yhä tiukasti undergroundissa.

– Ei se tule sieltä koskaan poistumaankaan, Toivonen sanoo.

Toivosen mukaan underground-tapahtumissa on oma fiiliksensä.

– Ei se välttämättä liity siihen, onko tapahtuma laiton tai onko se ug:ta, vaan siihen, että voi vain viedä äänentoiston jonnekin, pistää virrat päälle ja pitää hyvät bileet. Minulle ei enää pitkään aikaan ole ollut viehätystä siinä, että se on salaista. Mutta osa viehätystä on siinä, että porukka on hyvin vihkiytynyttä asiaan ja ihmiset tulevat sinne vain musiikin ja meiningin takia. Ja on siinä pikkuisen kansalaistottelemattomuuttakin taustalla.

Laittomat ravet ovat aina olleet olennainen osa teknon ja elektronisen tanssimusiikin kulttuuria. Suomessakin luvattomia bileitä on järjestetty hylätyissä teollisuushalleissa ja varastoissa jo 1980-luvun lopulla, kun acid house -musiikki rantautui maahan.

– Siitä olen myös itse saanut kipinän tapahtumien järjestämiseen. Olin ensimmäisen kerran ug-bileissä vuonna 1995 Pinninkadulla jossain teollisuushallissa. Olin 14-vuotias, ja faija vei minut kaverini kanssa sinne ja tuli hakemaan meidät kahdelta aamulla. Se koko meininki on palanut verkkokalvoille: pimeä teollisuushalli, laserit välkkyvät ja musa paukkuu, todella hyvä meininki ja voi vain bilettää aamuun asti.

Luvattomien ravejen motivaationa oli pitkään se, että ennen alkoholilain uudistusta vuonna 2018 viralliset tapahtumat joutui lopettamaan puoli neljältä tai aikaisemminkin.

– Tykkään siitä, että musiikki jatkuu ja voi tanssia pitkään, aamun tunneille, ja lähteä siitä aamiaiselle. Nythän on mahdollista järjestää isoja tapahtumia vaikka kellon ympäri.

Nopeasti muuttuvassa tanssimusiikkiskenessä Swäg on pysytellyt kuvioissa pitkään. Toivosen mukaan viime kädessä 15 vuoden aikana mikään ei kuitenkaan ole hirveästi muuttunut.

– Älypuhelimet ja somekulttuuri ovat suurin näkyvä muutos, mutta eivät nekään tunnelmaa ole juuri muuttaneet. Jotkut haluavat, että bileissä ei saa kuvata ja laitetaan kännyköiden päälle laput. En ole oikein lämmennyt sellaiseen sääntelyyn, koska se sotii sitä peruajatusta vastaan, että ihmiset saavat olla rauhassa ja bilettää.

Viime vuosina klubeilla ja tanssimusiikitapahtumissa tapahtuva häirintä ja syrjintä ovat nousseet keskusteluun sekä maailmalla että myös Suomessa. Täällä asiaa on tuonut esille Valomerkki-kampanja, jonka allekirjoittajina on pitkä lista kotimaisen tanssimusiikkiskenen merkittäviä nimiä.

Olennainen osa teknokulttuuria on aina ollut se, että tanssilattialla saa olla rauhassa.

– Jos itse olen bileissä, haluan tanssia, keskittyä musiikkiin ja olla vapaasti, Toivonen sanoo.

– Haluan myös, että yleisöllä on sellainen fiilis, että he eivät koe joutuvansa miettimään, uskaltavatko mennä tanssimaan. Meillä on myös nollatoleranssi ahdisteluun. Luultavasti sellaistakin on voinut tapahtua, koska bileet ovat isoja, mutta ainakaan omiin korviini sellaista ei ole kantautunut. Se kertoo siitä, että ihmiset ovat vihkiytyneitä asiaan.

* *

Swägin 15-vuotisjuhlien yhteydessä Kuivaamon läheisyydessä Lielahden kartanolla on esillä Maria Mikhaylovan kuratoima Technogenic-näyttely sunnuntaihin 16.6. asti. Kansainvälisen taiteilijakaartin työt tutkivat ihmisen ja teknologian rajojen hälvenemistä.

Mukana on töitä muun muassa ukrainalaiselta Natalia Grezinalta, romanialaiselta Luiza Predalta ja Swäg-veteraani Antti Pussiselta.

Myös Joonas Toivonen on tehnyt kokeita tekoälyn hyödyntämisessä kuvataiteen, musiikin ja tekstintuotannon kanssa.

– Tekoäly kehittyy kovaa vauhtia, ja se alkaa olla aika hurjaa meininkiä, Toivonen sanoo.

– Mihinkään kuva- ja videomateriaaliin ei kohta pysty luottamaan, kaiken voi feikata. Siinä on dystooppinen fiilis. Suomessa poliisi sai juuri luvan automaattiseen kasvojentunnistukseen – on mielestäni aika kuumottavaa, että ollaan menossa siihen.

Toivonen itse on tuottanut tekoälyn avulla neuroverkon generoimaa musiikkia.

– Sille syötetään opetusmateriaalina tietynlaista ääntä, jonka pohjalta neuroverkko yrittää tuottaa jotain vastaavaa. Sitten se vertaa, ovatko ne lähellä toisiaan, muuttaa algoritmipainotuksia ja yrittää parantaa samankaltaisuutta.

Viimeksi Toivonen on syöttänyt tekoälylle Brian Enon klassisen ambient-albumin Music For Airports.

– Pari päivää se sitä raksutti. Sieltä tulee ulos looppeja, joista kasasin koosteen Soundcloudiin. Se kuulostaa sellaiselta Brian Enolta crack-päissään, ihan levotonta mutta kuitenkin hyvin tunnistettavaa.

Tullaanko Swägeillä joskus näkemään tekoälyn soittama live?

– Kyllä varmasti nähdään. Jos en itse sitä tee, niin joku varmasti tekee. Se on vain niin hemmetin hidasta ja vaatii niin tehokkaat koneet, että pitäisi olla himassa hullut myllyt sitä varten käynnissä vuorokauden ympäri.

Teknossa ja elektronisessa musiikissa ihmisen ja koneen rajan häivyttäminen on ollut keskeinen teema aina Kraftwerkista lähtien.

– Minua kiehtoo ylipäänsä se, että pistän koneen tuottamaan sellaista musaa, jota itse tykkäisin kuunnella. Se on jollain kierolla tavalla hauska idea. Siihen on vielä matkaa, mutta en usko, että edes kovin kauan.

Vuonna 2016 Googlen omistaman DeepMindin kehittämä AlphaGo-tekoäly voitti Etelä-Korean Soulissa järjestetyssä viisieräisessä go-lautapeliturnauksessa pelin 18-kertaisen maailmanmestarin Lee Se-Dolin pistein 4–1. Go on kiinalainen yli 2 000 vuotta vanha ruudukolle asetettavilla mustilla ja valkoisilla pyöreillä kivillä pelattava lautapeli, jota pidetään huomattavasti shakkia monimutkaisempana.

Toivonen on pelannut gota 2000-luvun alusta alkaen.

– Silloin voitin vahvimmatkin tietokonevastustajat, ne olivat ihan surkeita. Nyt go-yhteisö opettelee tekoälyn pelejä. Tietokone on muuttanut koko pelin teoriaa. Ihminen voi myös oppia siltä – se ei ole vain niin, että hanskat tiskiin, tietokone tuli ja vei työpaikan.

Toivosta ei pelota ajatus siitä, että jossain välissä ei enää voi tietää, onko jokin musiikki tai taideteos ihmisen vai koneen tekemää.

– Ei se minua pelota. Enemmänkin se kiehtoo enemmänkin minua. Jos tietokoneet pystyvät tekemään parempaa musiikkia tai taidetta kuin ihmiset, niin sitten fanitan niitä.