Sarjakuva-arvio: Hyväntahtoiset on yhdeksäs osa arvostettua Sandman-sarjakuvasaagaa. Mytologisia elementtejä oivaltavasti sekoittavan saagan tuorein suomennos on hulppea deluxe-laitos.

RW Kustannus julkaisi toukokuun lopussa Sandman-sarjakuvan yhdeksännen osan Hyväntahtoiset kovakantisena deluxe-versiona. Tämä on ensimmäinen suomennos Neil Gaimanin The Kindly Ones -albumista, joka sisältää Sandmanin numerot 57–69 vuosilta 1993–1995.

Kovien kansien lisäksi deluxe-laitos on sarjakuvamaailman yhden ehdottoman uranuurtajan arvoinen painos, myös sen puolesta, että sivut ovat kiiltävää ja paksua paperia, jolla kuvitus — etenkin värimaailma — pääsee oikeuksiinsa.

Sandman kertoo Morpheuksesta, Lordi Muuntujasta, joka tunnetaan myös Unena tai Nukkumattina. Hän on yksi Ikuisista, joihin kuuluvat hänen lisäkseen Kaiho, Kohtalo, Kato, Kuume, Kurjuus ja Kuolema. Morpheus hallitsee unien valtakuntaa, jossa valvemaailmassa uneksivien unielementit sijaitsevat.

Hyväntahtoiset on yhdeksäs osa Gaimanin Sandman-sarjaa, mutta osat ovat melko itsenäisiä tarinoita. Hyväntahtoisia ymmärtääkseen ei tarvitse lukea kaikkia kahdeksaa edellistä kirjaa, mutta toki kaikkien sarjakuviin yhtään vakavammin suhtautuvien kannattaa ne lukea. 

Sandman-sarjan alussa Morpheus vapautuu seitsemänkymmenen vuoden vankeudesta ja alkaa rakentaa uudelleen unien valtakuntaansa, joka on päässyt pahasti rapistumaan herransa poissaollessa.

Tässä yhdeksännessä ja toiseksi viimeisessä osassa ollaan menossa jälleen kohti muutosta. Päällisin puolin juoni keskittyy valvemaailmassa mystisesti kadonneeseen pieneen poikaan, jonka äiti on Lyta Hall (DC-sarjakuvauniversumissa myös Fury-nimellä tunnettu hahmo). Katoamiseen liittyy jollain tavalla sekä norjalaismytologian kepposteleva jumala Loki, sekä tietenkin Morpheus itse.

Unien tapaan paikasta toiseen loikkivassa kertomuksessa seurataan myös Morpheuksen palveluksessa olleen Nuala-keijun vaikeuksia sekä Lyta Hallin ystävän Rosen matkaa Isoon-Britanniaan etsimään edesmennyttä isoäitiään, jolla on Roselle viesti. Punainen lanka kulkee kuitenkin Daniel-pojan mukana, ja siinä mitä tämä haamun ja supersankarin lapsi merkitsee valveen ja unen valtakunnille.

Sandmanin alkupäähän verrattuna Hyväntahtoiset on enemmän fantasiaa kuin kauhua, vaikkei hyytäviä ja ällöttäviä elementtejä ole tietenkään kokonaan unohdettu. Yksi näistä on Korinttilainen, Morpheuksen luoma olento, joka syö toisten silmiä omien silmiensä paikalla sijaitsevilla kahdella suullaan, nähdäkseen mitä silmien omistajat ovat nähneet.

Hyväntahtoisten tarina toimii oivallisesti itsenäisenä kokonaisuutena, mutta sen loppu jättää myös kutkuttavan odotuksen tunteen Sandmanin viimeistä osaa kohtaan. Kuvitus on pitkälti makuasia, mutta minuun tämän osan suoraviivainen tyyli vetoaa enemmän kuin sarjan alkupään tyyli. Toki kaikki kunnia silti Mike Dringenbergille hahmojen ulkoasun luomisesta yhdessä Neil Gaimanin kanssa.

Sandman on ajankohtainen deluxe-julkaisujen lisäksi myös television puolella. Sarjakuvasta on yritetty tehdä elokuvaa jo vuosia, mutta kesäkuun lopulla Netflix ilmoitti, että saisimme elokuvan sijaan kokonaisen televisiosarjan. Gaiman itse toimii sarjan vastaavana tuottajana, ja käsikirjoittajaksi on ilmoitettu muun muassa Wonder Womanin kirjoittanut Allan Heinberg ja Christopher Nolanin Batmanien käsikirjoittaja David S. Goyer.

RW-kustannukselta saadun tiedon mukaan Sandman 10 ilmestyy vielä tämän vuoden puolella.

Riikka Oksanen

Sandman: Kirja yhdeksän — Hyväntahtoiset

Kirjoittanut: Neil Gaiman

Kuvittaneet: Kevin Nowlan, Marc Hempel, Glyn Dillon, Charles Vess, Dean Ormston, D’Israeli, Teddy Kristiansen

Suomennos: Petri Silas

Kustantaja: RW Kustannus

Julkaistu: 31.5.2019

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993–1995

Alkuperäinen nimi: The Kindly Ones (Sandmanin numerot 57–69)