Severance – erotus pääsee lähelle David Lynchin parhaiden töiden nyrjähtänyttä tunnelmaa

Adam Scott Severance – erotus -tv-sarjassa. Kuva: Apple TV

Heti alkuun täytyy tehdä tunnustus. Minulla jäi Severancen ensimmäisen kauden ensimmäinen jakso kaksi kertaa kesken. Onneksi kuitenkin jatkoin sinnikkäästi katsomista, sillä lopulta pääsin sisään outoon maailmaan, josta ei ole ollut paluuta. Severance on yksi tämän hetken parhaista tv-sarjoista.

Severance muistuttaa hyvin paljon David Lynchin elokuvia ja tv-sarjoja. Tempo on verkkainen, mutta sarja pitää silti jännitteensä. Absurdia huumoria revitään pienistä arjen ristiriitaisuuksista, aivan kuten Lynch teki omissa elokuvissaan ja tv-sarjoissaan.

Sarjan minimalistinen maailma on hallittu, ja tekijöillä on tarkka visio siitä, miltä kaiken kuuluu näyttää. Iso osa kohtauksista tapahtuu Lumon-yhtiön toimistossa, jonka seinät ovat valkoiset ja lattialla on vihreä kokolattiamatto. 180-asteen sääntöä rikotaan melkein joka kuvassa. Kamera pyörii, ja näyttää samat asiat vastakkaisista suunnista.

* *

Severance – erotus kertoo Lumon-yhtiön keksinnöstä, jolla ihmisen työminä on erotettu hänen siviiliminästään. Kumpikaan osapuoli ei tiedä toisen elämästä mitään. Työt, joita erotetut Lumonilla tekevät, eivät tunnu liittyvän mihinkään. Päähenkilö Markin (Adam Scott) tiimi keskittyy keräämään numerosarjoja tietokoneen näytöltä.

Seurauksena on, että erotettu henkilö on töissä Lumonilla ilman vapaa-aikaa. Koska työpaikalla olija ei tiedä mitään ulkopuolella olevan minänsä elämästä, hän ei myöskään tiedä sitä, miksi hän on Lumonilla töissä. Työpaikalta saa irtisanoutua koska tahansa, mutta vain jos ulko-minä antaa sisä-minälle luvan. Tilanne nostattaa vihan omaa ulkopuolella elävää itseä kohtaan.

Severancesta tulee mieleen vanha Saarroksissa-tv-sarja (The Prisoner, 1967–1968), jossa Numero Kuusi (Patrick McGoohan) ei tiennyt miksi hänet on vangittu omituiseen, värikkääseen maailmaan, mutta yritti silti kiivaasti keksiä keinon päästä sieltä pois. Molemmissa tv-sarjoissa on tavallaan kyse samasta asiasta.

* *

Severancen ensimmäisellä kaudella kävi ilmi, että Markin kolarissa menehtynyt vaimo Gemma (Dichen Lachman) onkin elossa. Toisella kaudella Mark keskittää kaiken tarmonsa löytääkseen Lumonin yrityskompleksin sisään kadonneen Gemman, samalla kun hänen ja Hellyn (Britt Lower) suhde syvenee. Cold Harbor -niminen projekti valmistuu pikkuhiljaa, ja samalla avautuu myös osa tarinan arvoituksista.

Lumon muistuttaa työpaikkana kulttia, jossa sen perustajaa palvotaan suurena visionäärinä. Perustajan väritettyä taustatarinaa toistellaan totuutena. Ne jotka kapinoivat, joutuvat yhtiön pilkan ja höyrähtäneiden rangaistusten kohteeksi. Vastaavasti töistä annetut palkinnot eivät juurikaan eroa rangaistuksista.

Outoa tunnelmaa lisäävät sarjaan valittujen näyttelijöiden persoonalliset kasvonpiirteet. Näyttelijät muuntautuvat vienoilla eleillä sisä- ja ulko-minäkseen. Lumon-yrityksen sisällä heidän ilmeensä, äänenpainonsa ja käyttäytymisensä muuttuvat aavistuksen lapselliksi ja hölmöiksi. Myös sarjan valaistus on hyvin erilainen yhtiön sisäpuolella kuin ulkopuolella, ja sävy synkkenee kauden loppua kohden. Toisella kaudella näytetään kylmiä, jäisiä maisemia, ja vedellä on vahva merkitys.

* *

On mahdotonta sanoa mihin aikakauteen Severance-tv-sarja sijoittuu. Markin ja Gemman yhteiselo näyttää takaumissa 1970-lukulaiselta, vaikka siitä ei ole kulunut aikaa kuin pari vuotta. Työpaikka näyttää 1980-lukulaiselta isoine videomonitoreineen. Ulkopuolella on kännyköitä, mutta myös puhelinkoppeja, ja autot vaikuttavat 1980–1990-lukujen kulkupeleiltä.

En usko, että koskaan paljastuu mitä Severancessa todella tapahtuu. Se vetäisi maton koko sarjan alta. Itse juoni saattaa olla hyvin yksinkertainen, se vain tuntuu katsojasta monimutkaiselta, koska juuri mitään ei paljasteta. Toisen kauden merkittävimmät, juonta kuljettavat jaksot ovatkin päätösjakson lisäksi aivan kauden alussa. Siinä välissä keskitytään henkilöiden välisiin suhteisiin.

Severancen ainoa heikkous on sen hidas tuotantotahti. Ensimmäisen ja toisen kauden väliin ehti jäädä aivan liian pitkä aika. Ensimmäinen kausi julkaistiin jo vuonna 2022, ja monet asiat ja henkilöt ovat ehtineet sinä aikana unohtua. Toisen kauden alussa oleva kertauskin on hyvin yleisluontoinen.

Petri Hänninen

Lue Mikko Saaren arvio Severancen ensimmäisestä kaudesta täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua