Peter Stark: Whaam! Dark. Kuva: Petri Hänninen

1

Divarit katoavat yksitellen maailmankartalta, mutta Lukulaari se vain laajentaa. Eihän liikettä enää tunnista entisekseen, vaikka kaikki on suurimmaksi osaksi vanhalla paikallaan. Lattia on pantu uusiksi, ja tilaa on jopa nojatuoleille.

Tuntuu uskomattomalta, että joskus samaisessa divarissa ei ollut mahtua pujottelemaan kirjapinojen välistä. Divarikin voi olla tyylikäs! Kyllä täällä kelpaa tehdä kirja-, sarjakuva-, levy- ja elokuvaostoksia.

Lue Päivi Vasaran juttu Lukulaarista täältä.

2

Tallinnan poptaiteen museo PoCo oli yllätys. Tiesin etukäteen, että iso osa töistä on digitaalisia kopioita, mutta sitä en tiennyt, että museossa on myös isot kasat aitoja, maailmanluokan tähtien teoksia. Esillä on muun muassa Jeff Koonsin veistoksia ja ensimmäinen livenä näkemäni Mark Kostabin teos. Enkä tiennyt sitäkään, että Kostabilla on eestiläiset sukujuuret.

Vuonna 1990 valmistuneessa dokumentissa Mark Kostabi esitettiin eräänlaisena Andy Warholin perillisenä. Olihan hänelläkin New Yorkin ytimessä varastohalliin perustettu taidetehdas.

PoCo sijaitsee Rotermannin korttelin ytimessä, ja siellä on helppo pistäytyä vaikka matkalla Tallinnan satamasta vanhaan kaupunkiin.

Lue Sari Harsun juttu Tallinnan nähtävyyksistä täältä, Sirpa Pääkkösen vinkit poptaiteen museoon täältä ja Janica Branderin juttu Tallinnan Banksy-näyttelystä täältä.

Mark Kostabi: Blossoming Passion. Kuva: Petri Hänninen

3

Ouroboros – sateenkaarikäärme (WSOY, 2024) on Silja Sillanpään kirjoittama ja Pasi Pitkäsen kuvittama lasten- ja nuorten seikkailukirja. Nimensä mukaisesti teoksessa käsitellään luonnollisesti käärmeitä, ja käärmeaihe onkin upotettu tarinan jokaiseen ideaan. Näin on luotu uskottava fantasiamaailma.

Pitkäsen kuvitukset ovat ällistyttävän komeita, ja niitä ei voi kuin tuijottaa ihastuneena. Nasevan alun jälkeen kerronta hyytyy, ja tarinan etenemistä jarrutetaan tahallaan. Koko ajan jotain pitäisi tehdä ja sanoa, mutta ei kuitenkaan tehdä ja sanota. Toivottavasti taustalla ei ole mikään äänikirjateollisuuden vaatimus. Teos loppuu niin töksähtäen, että toinen osa on varmaankin tulossa. Kirja on joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen tuttavuus.

4

Olen ennenkin tällä palstalla kehunut Patrick Modianon romaaneja. Chevreusen vuodet (suom. Lotta Toivanen; WSOY, 2024) on kertomus päähenkilön lähipiiriin lyöttäytyvästä rikollisporukasta, joka uskoo hänen muistavan kätketyn aarteen sijainnin.

Teoksessa on voimakas, syksyisen kostean illan tunnelma. Kertojaa vaivaa mystinen, piinaava tunne, ja jokin herättää hänessä ahdistusta ja pelkoa ilman varsinaista syytä. Kaikki tapahtumat ja kohtaamiset synnyttävät alituista epäilyä. Välistä kerronta lipsahtaa unen logiikan puolelle, ja tuo mieleen Kazuo Ishiguron romaanit. Modianon kerronta on niin tarkkaa, että tapahtumapaikkoja voi seurata Pariisin kartalta.

5

Työhyvinvointipäivä G Livelabilla – kerrankin meille taiteilijoille järjestetään jotain tällaista! Sain hieronnan, 4 vuodenajan erinomaisen lounaan ja opettelin TRE-stressinpurkutekniikkaa. Tilaisuuden järjestivät Taiteen edistämiskeskus, Työterveyslaitos, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme, Muusikkojen liitto sekä kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Hanke on rahoitettu EU-varoin.

Hallitus varmasti haluaisi saksia tällaisenkin luksuksen meiltä pois, työn kun pitää olla ankeaa, kiireistä ja harmaata – paitsi tietysti johtoportaalle ja päättäjille.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua