Kuva: Petri Hänninen

1

Riina Noron Riemuloma (Zum Teufel, 2024) kuuluu Hei muuten -sarjaan, jossa on julkaistu kahdeksan erityistä tukea tarvitsevan taiteilijan esikoissarjakuvateokset.

Riemulomassa on jotain viiltävän häijyä. Teoksen nimi vihjaa käänteisesti, etteivät lomat välttämättä aina ole täyttä riemua. Noron tekstit ovat tarkkanäköisen lomailijan absurdinhauskoja muistiinpanoja, joita tutkiessa löytää aina uutta. Ovatko nämä enemmän runoutta vai sarjakuvaa? Onko sillä väliä?

”Patterilla toimiva varpunen jolla on

ilmapallo kädessä pitää kovaa meteliä

ja bilettää häätö tulee.

Irtisanottu trubaduuri uudelleen työllistetty

taikuri uudessa hommassa

Ulkoilussa osallistumis pakko

Yleensä torilla lähtee lompakko nyt lähtee

henkiä oikosääristen pataljoonaan

Toimistosihteeri osallistui apulehden pikkujoulu

arvontaan voitti matkan telttakylään Tuzlaan 1995

vaikka luuli voittavansa karibian risteilyn”

Pahoittelen mahdollisia virheitä, Noron käsialasta on välistä vaikea saada selvää.

2

John le Carrén Vakoojan perintö (suom. Tero Valkonen; Tammi 2018) kertoo George Smileyn uskollisesta käsikassarasta Peter Guillamista. Peteristä on tullut jo vanha mies, mutta Sirkus, eli Britannian ulkomaan tiedustelupalvelu MI6, ei ole unohtanut häntä. Romaanissa palataan le Carrén läpimurtoromaanin Mies kylmästä (1963) tapahtumiin.

Guillam komennetaan eläkepäiviltään takaisin Lontooseen, missä hänen eteensä levitetään vanhat synnit, jotka nykypäivänä nähdään tyystin erilaisessa valossa kuin kylmän sodan aikana. Guillam uppoutuu vanhoihin raportteihin ja elää uudelleen tapahtumat, jotka hän toivoi jo unohtaneensa.

Kylmän sodan loppuminen lopetti myös vakoojaromaanien aikakauden. Enää ei ollut vain yhtä suurta vihollista, joka olisi ideologisesti järjestäytynyt länsivaltoja vastaan. Vakoojan perintö kertoo uusista säännöistä ja uudesta moraalista, jolla kylmää sotaa nykyisin tulkitaan.

3

Like julkaisi Jeff Smithin Luupäät-sarjakuvat suomeksi vuosina 1994–2004 (suom. Jorma Penttinen), ja uudelleen kolmena värillisenä kokoelmakirjana vuosina 2017–2018. Mainio fantasiaseikkailu on täynnä huumoria, romanssia, arvoituksia ja jännitystä, ja se on oikein passeli sarjakuva-saaga niin aikuisille, nuorille kuin 9–12-vuotiaillekin.

Tarinassa Leppo, Auvo ja Tahvo eksyvät myrskyssä ja joutuvat Laaksoon, missä lohikäärmeet, taikuus ja enneunet ovat yhä totta. Tahvo on eräänlainen Roope-setä, jonka päässä ahneet suunnitelmat itävät automaattisesti. Leppo rakastuu, ja Auvo ottaa lunkisti.

Juttu lähtee verkkaisesti käyntiin. Arvoitukset kasaantuvat, ja jaanaavia keskusteluja piristää nälkäisten rottaolentojen ajoittainen, yllättävä ilmaantuminen. Vähän väliä pudotaan kielekkeeltä, ja joskus se sattuu, useimmiten ei. Jostain syystä en muistanut viimeisten kirjojen tapahtumista mitään, vaikka ne ovat kaikkein jännittävimmät, kun taas alkupään tapahtumat muistin oikein hyvin.

4

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on sen verran mainio Tim Burtonin ohjaama fantasiaelokuva, että pitihän se lukea myös kirjana. Ransom Riggsin kirjoittamassa romaanissa (suom. Virpi Vainikainen; S&S, 2012) päähenkilö Jacob saa tietää, että hänen isoisänsä kertomat tarinat eriskummallisista, eräänlaisia supervoimia omaavista lapsista ovatkin totta ja että eräällä syrjäisellä saarella Englannissa todellakin on koulu, missä aika on jämähtänyt syyskuun kolmanteen päivään vuonna 1940.

Riggs on poiminut vanhoja valokuvia keräilijöiden kokoelmista ja käyttänyt niitä tarinan pohjana. Kaikki kuvat ovat mukana kirjassa. Mustavalkoiset trikkikuvat esittävät muun muassa leijuvaa tyttöä ja uskomattoman vahvaa poikaa suuri kivenmurikka kädessään. Vai ovatko ne trikkikuvia vai kuvia Neiti Peregrinen orpokodin asukkaista? Tätä Jakobkin joutuu pohtimaan.

5

Rachel Cusk onnistui provosoimaan kommenteillaan kritiikin tarpeesta ja sai minut tarttumaan teokseensa Toinen paikka (suom. Kaisa Kattelus; S&S, 2021).

Teoksen kertoja kertoo tarinaa tuntemattomaksi jäävälle ystävälleen Jeffersille ja istuttaa lukijan ystävänsä paikalle. Teos on ikään kuin pitkä kirje. Cusk vyöryttää liki jokaisessa kappaleessa uusia, arkisia oivalluksia ja ajatuksia. Joskus filosofinen pohdinta saattaa saavuttaa jonkin tuleman. Tekstinä moinen on raskasta, varsinkin kun ajatukset jäävät riippumaan ilmaan vailla kunnollista kiteytystä. Seassa on onneksi nokkeliakin oivalluksia:

”Kerjääminen on itsessään vapautta – ainakin se viittaa siihen ettei puutteella ole ylivoimaa.”

Romaanissa kertoja ihastuu taiteilija L:n teoksiin ja kutsuu hänet suurin odotuksin ylläpitämäänsä taiteilijaresidenssiin. Kertojalla on täydellinen parisuhde, mutta siitä huolimatta hän rimpuilee siitä irti, ja haikailee mahdottomia.

Kertoja ei voi sietää sitä, että joku määräilee häntä. Toisaalta hän saa raivokohtauksen kun aviomies ei suostu määrittämään hänen paikkaansa. Kertoja on niin ristiriitainen, että häntä on vaikea ymmärtää, mutta ehkä teos antaa vihjeen Cuskin suhteesta (mies)kriitikoihin:

”Olen puhunut suhteestani huomautteluun ja arvosteluun ja siitä, että tunsin itseni usein näkymättömäksi nyt, kun kukaan ei enää arvostellut minua. Olin sen seurauksena varmaan tullut yliherkäksi tai allergiseksi huomautuksille.”

Pääosin romaani on abstraktia, mutta toden tuntuista itsensä tutkiskelua, joka avautuu huonosti. En tiedä onko lukijan tarkoituskaan päästä tekstistä kärryille. Välistä kirjailija eksyy sellaisille lauseen poluille, että on mahdotonta sanoa mitä hän tarkoittaa:

”Tuntui kuin olisin rakentanut maailmaa ja rakentanut sen väärin, vaikka itse asiassa rakensin vain omaa kuolemaani. Mutta ei kuolema olekaan pakollinen. Liukeneminen näyttää kuolemalta, mutta itse asiassa onkin päinvastoin.”

Teksti on vain puhetta, hälyä, jolla teoksen henkilöt (tai kirjailija itse) tekevät itseään tärkeäksi. Minulle ei myöskään avautunut miten alussa esitelty, junassa ilmestyvä paholainen liittyy teokseen mitenkään.

Kaisa Katteluksen käännös on ansiokas. Kattelus viljelee sellaisia sanoja kuin kaihota ja päilyvä valo, jotka rikastuttavat tekstiä.

Lue Mikko Saaren arvostelu teoksesta täältä.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua