Parasta juuri nyt (14.1.2024): Vuonna 2024 luetut kirjat, Anne Streng, Pökäle, lumiukot, tähdenlennot

14.01.2025
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Anne Streng: Siniturkki / Pyynikin näkötorni. Kuvat: Petri Hänninen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Petri Hänninen on laskenut vuonna 2024 lukemansa kirjat ja sarjakuvat ja taivastellut taivaankappaleita.

1

Huomasin, että ihmiset tekevät listoja siitä, montako kirjaa ovat lukeneet vuoden aikana. Luen joka päivä, mutta vain vähän kerrallaan. Arvelin, että vuoden 2024 saldoni olisi jotain 15–20 kirjaa, mikä onkin lähellä totuutta, sillä lopullinen lukema on 20 kirjaa ja 17 sarjakuvaa. Joka tapauksessa olen aika kaukana Mikko Saaren 250 kirjan tavoitteesta.

Aivan kaikkia pikkuteoksia en ole kirjannut ylös, joten luku on arvio, eikä se sisällä kesken jääneitä teoksia. Niitä onkin aika monta. Romaaneja luin yhdeksän, lasten- ja nuortenkirjoja myös yhdeksän, sekä yhden tietokirjan ja yhden runokirjan, ja sen lisäksi sarjakuvia mainitut 17 kappaletta.

2

Onnistuin saamaan käsiini pari Anne Strengin omakustannesarjakuvaa. Teokset ovat perin harvinaisia, eikä niitä liiku perinteisillä kirjakauppamarkkinoilla. Se on sääli, sillä Streng on yksi Suomen eturivin sarjakuvantekijöitä.

Tasangon ylittäjät (2015) on Strengin Kulkijoiden juhlat -sarjakuvan (lue arvio) sukulainen, fantastinen fantasia, kun taas Siniturkki (2021) on kertomus karanneesta porsaasta. Siniturkki on siitä erikoinen teos, että se kertoo neutraaliin sävyyn työstä sikalassa.

Teos ei saarnaa lihateollisuuden puolesta eikä sitä vastaan. Alan raadollisuus tehdään kyllä selväksi, mutta myös työntekijöiden halu luoda sioille mahdollisimman mukavat oltavat.

Strengin sarjakuvat ovat upean näköistä ja viitseliästä viivatyöskentelyä. Toiminnalliset osuudet Streng usein kertoo ainoastaan tekstissä, ja tarina ikään kuin hypähtää eteenpäin.

3

Lastenkirjallisuuteen on pesiytynyt uusi trendi, jossa ei eritteitä piilotella. Piereksiminen on aina ollut muodissa, mutta nyt ihmisten popsiminen on tehnyt paluun, eikä suuhun pissaaminenkaan näköjään ole enää tabu.

Jälkimmäistä harrastaa ainakin Pökäle-niminen kissa tanskalaisten Sophie Souidin ja Thomas Hjorthaabin lastensarjakuvateoksessa Pökäle – Kosto on hirmuinen ja löyhkää kalalta (Otava, 2024). Pökäle on väkivaltaan taipuvainen elukka, joka hengaa entisen tappelukoiran, nurkat merkkailevan mopsin sekä hiiren haamun kanssa ja haluaa tappaa omistajansa.

Lue Kati-Annika Ansasin arvostelu Pökäle-sarjakuvista täältä.

4

Välistä pitelee pakkasta, välistä on suojakelit. Jälkimmäisten aikaan tuli pitkästä aikaa tehtyä lumiukkoja. Saattaa jopa olla, etten ole koskaan aiemmin rakentanut viiden pallon korkuista lumiukkoa.

Homma käy paljon nopeammin kuin muistin, toki pikaisesti pyöräytetyt lumiukkelit ovat niin hauraita, että ne mötkähtävät maahan viimeistään seuraavana päivänä. Eli tässäkin hommassa saa parhaan tuloksen, kun tekee huolella ja vaivalla.

5

Tähdenlentojen esitysajoista voisi tehdä vaikka valituksen, niin myöhään ne useimmiten näkyvät. Mutta Kvadranttien tähdenlentoja sai kerrankin ihailla ihmisten aikaan. Ne näkyivät komeasti Pyynikiltä kello 17, samoin kuin kuu ja sen yläpuolella kirkkaana törröttävä Venus.

Bongailun jälkeen vetäisimme Pyynikin näkötornilla munkit, ja ihastelimme tornin kylkeen heijastettua, pyörivää tähtikuviota.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua