Heinari 1951–2022 -muistonäyttely kokoaa Miihkalin ja Pahkeisen luojan Heikki-Pekka Miettisen tuotantoa

Heinari 1951–2022 -muistonäyttely pääkirjasto Metsossa. Kuva: Petri Hänninen

Tamperelainen sarjakuvantekijä, kuvittaja, graafikko, humoristi, humanisti, pubivisaisäntä ja sanaristikkomestari Heikki-Pekka Miettinen (s. 1951) eli Heinari menehtyi äkilliseen sairauteen joulun tiimoilla 2022. Olli Ylönen ja Timo Kokkila organisoivat pikavauhtia Heinarin töistä näyttelyn pääkirjasto Metson pohjakerroksen näyttelytilaan tulevan Tampere kuplii -sarjakuvatapahtuman alla. Näyttelyssä on mukana originaaleja sekä printtejä, joita on koottu muun muassa Pahkasian arkistoista sekä Tampereen elokuvajuhlien arkistosta. Heinarilla itsellään ei ollut tapana originaaleja säilytellä.

Heinarin tunnetuimmat sarjakuvat olivat Miihkali ja Pahkeinen, joita julkaistiin muun muassa Pahkasian sekä Tampereen ylioppilaslehti Aviisin sivuilla.

Miihkalin ei alun perin ollut tarkoitus olla enempää kuin yhden kerran vitsi. Heinarin omien sanojen mukaan se on parodia holhoavista stallariajan lastenkirjoista, kuten Teemu- ja Sanna-kirjoista, mutta Miihkalista muodostui nopeasti Pahkasian kantava tukipilari yhdessä ihmiselämän eriskummallisuutta lakonisesti kommentoivan Pahkeisen kanssa. Pahkeinen oli Heinarin alter ego.

Ensimmäinen Miihkali-strippi ”Miihkali ja potta”.

Heinari eli omannäköisensä elämän, osittain yhteiskunnan ulkopuolisena tarkkailijana. Hän veti pubivisoja Pispalan Pulterissa ja teki kuvituksia tamperelaisille kulttuuriyhdistyksille, yrityksille ja kapakoille. Kertomansa mukaan hän teki elämänsä aikana fyysistä työtä ainoastaan kerran, muovitehdas Sarviksen varastolla.

Silmiinpistävintä Heinarin sarjakuvissa on, kuinka vähän niiden graafinen ilme muuttui vuosikymmenten mittaan. Miihkalin suurin muutos oli tekstien tavutuksen poistuminen, kun Heinari ymmärsi, että tavutettu teksti on yhtä vaivalloista lukea kuin kirjoittaakin.

Pahkeisen muutokset taas tapahtuivat näkökulmassa. Synnynnäisen luuserin aihepiiri tuli nopeasti kaluttua loppuun, ja Pahkeinen alkoi kommentoida yleistä elämänmenoa yhdessä koiransa Holopaisen kanssa.

Näyttelyssä eteen tulee värillisiä Pahkasian takakansia, jotka ovat varsin tuttuja vuosien varrelta, mutta on yllätys, että ne ovat juuri Heinarin kynästä, niin erilaisia ne ovat hänen muuhun tuotantoonsa verrattuna.

Nyt 40 vuotta myöhemmin Z-merkki ja Heinarin sarjakuva saavat uusia merkityksiä.

Omakuvassaan vuodelta 1983 Heinari sanoi: ”Hyvä huumori saattaa olla ilkeää, mutta ei koskaan häijyä!” Sittemmin Heinari tunnusti, ettei tiedä mitä lause tarkoittaa, mutta mielestäni sen voi ymmärtää niin, että kaikkia ja kaikkea saa pilkata, kunhan säilyttää koko ajan samat raamit ja näkökulman. Liian överiksi ei saa mennä. Ainakin ajatus kiteyttää Heinarin terävän älykkäät sarjakuvat ja osuvat kuvitukset.

Heinari piirsi sarjakuvia ja muita kuvia usein yhdeltä istumalta, ja niillä välineillä mitä käsillä sattui olemaan. Erään kerran hän saapui Pahkasian toimitukseen, ja päätoimittaja huomautti, että seuraavan numeron sarjakuva on yhä tekemättä. Heinari pahoitteli unohdustaan, pyysi kynän ja paperia, ja loi pyydetyn sarjakuvan siltä istumalta.

Pubeissa hänellä oli tapana piirrellä lautasliinoihin ja sekalaisille paperilappusille. Näitä ystäville ja tutuille lahjoitettuja piirroksia on esillä Pispalan kirjaston muistonäyttelyssä samaan aikaan Metson näyttelyn kanssa.

Petri Hänninen

Heinari 1951–2022 – Heikki-Pekka Miettisen muistonäyttely on avoinna pääkirjasto Metson pohjakerroksessa 26.3. 2023 saakka. Pispalan kirjaston näyttely on avoinna 31.3.2023 saakka.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua