Strömforsin ruukki. Kuva: Mikko Saari

1

Kerroin viimeksi olevani jutun ilmestymisen aikoihin pyörämatkalla. Hyppäsinkin heti seuraavana päivänä aamulla junaan, joka vei minut Turenkiin aloittamaan pyöräilyä kohti Porvoota. Miksi juuri Turenkiin? No, sieltä on ensinnäkin sopiva noin 120 kilometrin matka Porvooseen ja toiseksi se on etäisin paikka siinä suunnassa, jossa olen Tampereelta käsin käynyt. Kun siis jatkan matkaani sieltä, kartalle piirtyy yhtenäinen verkosto pyörämatkoja. Se miellyttää.

Alkumatkasta sain vettä niskaani; en pahasti, mutta sen verran, että kengät olivat märät koko loppumatkan. Vedenpitävät kengänsuojukset menivät saman tien hankintalistalle… Riihimäelle asti matka on hiljaista maalaismaantietä, siitä eteenpäin alkaa sitten kevyen liikenteen väylien verkosto, jota riitti jonnekin Sipooseen asti, kunnes päädyin varsin vilkasliikenteiselle Kuninkaantielle ajamaan maantienlaitaa.

Matkan varrella kiinnostavin pätkä löytyi Tuusulanjärven rannalta, jossa Rantatie tarjosi miellyttävän poikkeaman perusmaantiestä. Poikkesin Ainolan edustalla kääntymässä ja vilkaisemassa Aleksis Kiven kuolinmökkiä ulkoapäin (kummankaan pihaan ei ollut asiaa polkupyörällä, joten en sitten mennyt). Järvenpäässä sain myös kelpo lounaspizzan ilmeisen suositussa Barrio-ravintolassa. Lounaalla tuli myös vilkuiltua sadetutkaa, joka näytti isojen sadepilvien saapuvan lännestä. Se antoi mukavasti lisäpontta pyöräilyyn loppumatkalle. Ehdin niukasti perille ja sateensuojaan ennen kuin taivas aukeni kunnolla.

Seuraavana päivänä kävin ensin tekemässä ylimääräisen lenkin Kråkön saaren ympäri – viehättävä paikka kyllä – ja sitten suuntasin pääasiassa Eurovelo 10 -reittiä seuraillen Loviisaan, vähän ylimääräisin gravel-maustein. Osan näistä olisi voinut kyllä jättää väliin, yksi pätkä varsinkin oli maantiepyörälleni aivan liian pehmeää hiekkaa, ja parissa muussakin kohtaa olisin iloinnut vähän rouheammista renkaista. Matkan varrelle osui kyllä viehättäviä maalaismaisemia, kaunis Koskenkylä ja yllättävän hiljainen Pernaja, jossa poikkesin Mikael Agricola -muistomerkkiä katsomassa. Loviisassa ajelin kaunista harjua pitkin ja onnistuin kiertämään kaupungin keskustan puolivahingossa kokonaan. No, rannassa oli hienoja ranta-aittoja, joissa järjestyi lounaskin. Loviisasta suuntasin sitten Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukille.

Tänä vuonna on puhuttu taas paljon siitä, miten koulujen loma-aikoja pitäisi siirtää, jotta matkailua saataisiin elokuulle. En ota siihen sen kummemmin kantaa, mutta elokuun puolivälin alla vaikutuksen kyllä huomasi. Koskenkylän Postimäellä olisin pysähtynyt tauolle, vaan sepä olikin sulkenut ovensa talveksi juuri edellisenä sunnuntaina. Strömforsissa Bed & Bistrossa oli elokuisena arkipäivänä minun lisäkseni yksi seurue majoittumassa. Eipä paljon haitannut, että kylpyhuoneet olivat yhteisiä, ei niitä silti tarvinnut jakaa. Aamiaisen yksityistarjoilu tuntui palvelukulttuuria vieroksuvasta vähän nolostuttavaltakin.

Reissun kolmas päivä olisi sitten pitkälti puhdasta maantieajoa (aja 22 kilometriä, käänny oikealle, aja 15 kilometriä, käänny vasemmalle) Strömforsista Elimäen kautta Anjalaan, ja sieltä sitten kevyen liikenteen väyliä Myllykosken kautta Kouvolaan. Matkan hajumaailmassa maatalous vaihtui paperiteollisuudeksi. Kouvola ei ollut niin synkän näköinen kuin on haukuttu; keskusta ainakin näyttää ihan tavalliselta suomalaiselta kaupungilta. Kouvolasta oli sitten vain junamatka Lahden ja Riihimäen kautta Tampereelle.

Hauska kierros tämäkin oli. Yksin matkustaminen on erilaista kuin kaverin kanssa ja ihan hyvää vaihtelua. Pitkänmatkanpyöräily yksin on usein aika meditatiivista, ajatukset tyhjenevät hyvin; niin halutessaan on myös tilaa päässä pyöritellä ajatuksia edestakaisin. Ajaminen yksin on fyysisesti raskaampaa, ainakin jostain syystä yksin ajaessa vauhtia tulee helposti vähän enemmän.

Yhtä kaikki, tällaista matkapyöräilyä aion harrastaa jatkossakin. Seuraavalle kaudelle on mietinnässä esimerkiksi Eurovelo 10 -reitin ajaminen länsirannikolla, Vaasa–Kristiinankaupunki–Pori–Tampere olisi ihan mainio kahden yön reitti, jonka alkuun pääsisi mukavasti junalla – ja kun ajaa lopuksi Porista Tampereelle, se kasvattaa kartalla pyöräilyreitistöäni hienosti.

Tällaiset pilvet selän takana pistävät kummasti vauhtia pyöräilijään. Kuva: Mikko Saari

2

Kävimme kukkakaupassa ihan muilla asioilla, mutta ne unohtuivat, kun näimme esille asetellut kukkasipulivalikoimat. Istutimme viime syksynä ensimmäistä kertaa kukkasipuleita ja saimme tänä kesänä nauttia tulppaaneista, krookuksista ja hyasinteista. Mukavan iso osa sipuleista tuotti tulosta, vaikka istutimmekin ne vähän liian aikaisin.

Nyt saatoimme hivenen hullaantua ja ostimme runsaan valikoiman erilaisia kukkasipuleita. Tulevasta keväästä tulee mielenkiintoinen, kun saamme odotella, mitä kaikkea maasta esiin puskee. Sopivan istutusajankohdan haarukoiminenkin on vähän haaste, mutta nähtävästi vähän etuajassa oleminen ei ollut suuri haitta.

Kukkasipuliostoksilla saattaa hullaantua. Kuva: Mikko Saari

3

Syyskuun vuotuisperinteisiin kuuluu Lautapelioppaan vuosiäänestys. Siinä selvitetään, mitkä ovat suomalaisten suosikkipelejä. Jokainen osallistuja saa äänestää seitsemää eri peliä, ja ainoat kriteerit ovat, että kyse on lautapeleistä (sanan laveassa merkityksessä, joka sisältää myös perinteiset korttipelit, miniatyyripelit ja sotapelit) ja että äänestettyjä pelejä on pelannut kuluvan vuoden sisällä. Haluamme siis selvittää, mitkä ovat suosikkipelejä, joita yhä pelataan.

Tällaiset äänestykset ovat yksittäisinä kiinnostavia kuriositeetteja, mutta keräävät arvoa sitä mukaa, kun äänestysdataa kertyy useammalta vuodelta. Silloin tuloksista alkaa näkyä pelien suosion kehityskulkuja vuosien aikana. Uudet suosikit voivat nousta listalla korkeallekin, mutta seuraava vuosi sitten näyttää, onko kyse ohimenevästä tähdenlennosta vai uudesta kestosuosikista.

Voit äänestää Lautapelioppaassa 21.9.2025 asti. Äänestys on avoin kaikille, jotka ovat lautapelejä pelanneet, osallistuakseen ei tarvitse olla aktiivinen lautapeliharrastaja.

4

Tampereen keskustorilla on ovensa avannut ravintola Green Hippo, joka tarjoilee omien sanojensa mukaan terveellistä, täyttävää ja kaunista ruokaa. Tarjolla on aamiaista, lounasannoksia ja illallisruokia. Olen käynyt muutaman kerran lounaalla ja syönyt joka kerta samaa ruokaa. Minkäs teet, mustaa riisiä, tofua ja parsakaalia maapähkinäkastikkeella sisältävä Tofu Bowl on listan houkuttelevin annos.

Bistro Vilja on ollut lounassuosikkejamme jo pitkään. Olemme vähän huonoja käymään ravintoloissa illallisella, mutta nyt saimme vihdoin aikaiseksi käydä syömässä Viljassa illallista. Yllätys yllätys: ruoka on illallakin erinomaista. Siiliorakas oli mainiota ja jälkiruoan suklaakakku aivan rikollisen hyvää.

5

Kävimme pitkästä aikaa paritantrassa. Tantrika Maitrin pitämässä rakkauspäivässä oli kuusi paria harjoittelemassa läheisyyttä, kosketusta ja kauniisti puhumista. Suosittelen paritantraa lämpimästi kaikille parisuhteellisille: kyse on tavallaan yksinkertaisista perusasioista, jotka arjessa jäävät kuitenkin herkästi kaiken muun jalkoihin. Silloin tekee hyvää saada vähän ohjausta ja tukea tantraharjoituksista.

Tantra voi herättää sanana seksuaalisia mielikuvia, mutta tällainen paritantrapäivä oli varsin siveää kosketusta ja kauniita sanoja. Ei siis tarvitse pelätä; varsinkin tällaisella peruskurssilla kyse on toisen kohtaamisesta ja avoimemman tunneyhteyden rakentamisesta. Tantran ytimessä on ajatus siitä, että omista haluistaan, toiveistaan ja rajoistaan on syytä viestiä selvästi, ja tätä pyytämistä, antamista ja vastaanottamista kursseilla harjoitellaan lempeästi. Se on hyvää oppia myös parisuhteen ulkopuolellekin.

Tantra on sopivasti vähän hörhöä puuhaa, mutta rakkaus ja läheisyys on aihe, jossa sietää vähän pehmeäksi heittäytyäkin. Jos tantrakurssille osallistuminen on epäkäytännöllistä tai tuntuu pelottavalta, tantrika Maitrilla on myös verkkokurssi, jonka avulla tantraharjoituksia voi tehdä turvallisesti kotona parin kanssa. Ryhmässä oleminen on alkujännityksen mentyä ohi sekä miellyttävää että hyödyllistä, mutta kahdestaan kotona tehtynäkin näillä harjoituksilla saa varmasti syvennettyä yhteyttä ja rakkautta parisuhteessa.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua