Saariston lauttakyyti oli tuulista menoa. Kuva: Mikko Saari

1

Saariston rengastie on mainio kotimaan matkakohde. Olimme liikkeellä alkuviikosta juhannuksen jälkeen ja kenties hieman sateinen sää oli saanut matkaajat pysyttelemään kotonaan, sillä mitään suurta ryysistä kohteissa ei ollut. On tietysti mukavaa mahtua kätevästi lautoille ja losseille, mutta aika autiolta tuntui. No, meillä on sellaisesta kyllä kokemusta ennenkin: Hankokin oli syyslomalla varmasti vähän toisenlainen paikka kuin mitä se kesähelteillä oli.

Kiersimme rengastien autolla, eli ajoimme Tampereelta Turkua kohden ja otimme siitä suunnan Paraisille. Tässä kohtaa todettakoon, että puhun nyt vanhojen kuntien nimillä, nykyäänhän käytännössä kaikki rengastien kunnat on yhdistetty Paraisten kaupungiksi (toisin kuin Ahvenanmaalla, missä saaristosta löytyy yhä useita 100–200 asukkaan kuntia).

Pysähdyimme Paraisilla lounaalle Café Hallonbladiin, jonka romanttinen vintagemiljöö oli oikein viehättävä. Ruokakin oli hyvää. Paraisilla pysähtyessään kannattaa tietysti käydä vilkaisemassa kalkkikivilouhosta. Se on melkoinen näkymä, hyvässä ja pahassa, ja samalla tulee nähneeksi Suomen kymmenen pahimman hiilidioksidipäästöjen aiheuttajan listalle mahtuvan sementtiteollisuuskeskittymän.

Paraisilta jatkoimme matkaa Nauvoon, jossa hotelli Strandbo oli ensimmäinen majapaikkamme matkalla. Saimme viehättävän pienen huoneen, jonka ikkuna katseli kohti Nauvon satamaa ja Seiliin kulkevaa lauttaa. Nauvossa näkyi selvästi, että paikassa lienee paremmilla keleillä mukavasti kuhinaa, mutta nyt oli kovin hiljaista. Rannassa on somia pikkuputiikkeja, jotka eivät meitä liiemmin kiinnostaneet, mutta myös hyvät uimapaikat. Pienen kävelymatkan ja mukavan luontopolun päässä on Hvitsin jatulintarha, joka oli taivalluksen arvoinen.

Nauvosta löysimme ihastuttavan ruokapaikan: SEO-huoltoaseman ulkoa kovin vaatimattoman näköisissä tiloissa on Minttu’s Bar & Kök, joka tarjoilee huikean hyvää italialaista ruokaa. Kävimme seuraavana päivänä testaamassa myös lounaan, joka sekin oli hyvä. Ravintolan italialainen keittiömestari varmistaa makumaailman autenttisuuden ja palvelukin oli ensiluokkaisen aurinkoista. Suomessa saa harvoin näin hyvää italialaista ruokaa!

Nauvosta matka jatkui lautalla Korppooseen, jota emme sen kummemmin tutkailleet, vaan ajoimme vain läpi Galtbyn lauttarantaan, josta lautta vei meidät Houtskarille ja lopulta majapaikkaamme Mossala Island Resortiin. Tässäkin mökkikylän ja leirintäalueen yhdistelmässä oli vielä varsin rauhallista. Meren rannassa sijaitseva pikkumökkimme oli hyvin varusteltu, moderni ja siisti, joten mukava täälläkin oli yöpyä. Palveluita täällä ei liiemmin enää ollut, mutta mökissä oli jääkaapit ja ruoanlaittomahdollisuudet, joten saatoimme varautua Nauvon kaupoilla ruokkimaan itsemme seuraavana päivänä, kun aikainen lautta esti ravintolapalveluiden käyttämisen. Illalla sen sijaan saimme ruokaa, ja ruoan seuraksi käsittämättömän tympeää palvelua. Se tosiaan erottui, rengastiellä kun noin muuten palvelu oli hyvin ystävällistä ja leppoisaa. No, Mossala oli kuitenkin oikein kelpo kohde ja sen näköalatornista oli hienot näkymät.

Seuraavana päivänä aamupäivällä lauttarantaan alkoi kertyä jonoa. Vain kesäisin kulkeva maksullinen Houtskari–Iniö-lautta (kaikki muut lautat ja lossit reitin varrella ovat ilmaisia) täyttyi autoista ja vei meidät Iniöön, jonka läpi ajoimme yhden lossin kautta seuraavaan lauttarantaan ja Kustavin Heponiemeen vievälle lautalle. Taas saimme odotella lauttarannassa, mutta sehän kuuluu olennaisena osana tähän saaristomatkailuun. Lopulta olimme Kustavissa, mistä pääsikin sitten jo autolla mantereelle ja viimein kotiin Tampereelle.

Rengastien kiertämisessä kahden pysähdyksen taktiikka tuntui toimivalta. Useammankin yön olisi voinut matkalla viettää, nyt jäi kuitenkin yhtä jos toista näkemättä: Kustavissakin olisi mieluusti katsellut vähän enemmän ja lisäpäivä olisi mahdollistanut myös Seilissä poikkeamisen. Kotona odottava teini asetti kuitenkin omat rajansa matkan kestolle. Tulemme siis joskus toistekin ihastelemaan saariston kalliorantoja ja metsiä. Joskus olisi mukava kiertää rengastietä myös polkupyöräillen.

2

Nauvossa poikkesimme myös taidekeskus Paratiisissa. Se on Suomen ensimmäinen kaupallinen viinitila, jossa valmistetaan myös erinomaista jäätelöä. Syksyllä 2023 valmistui ensimmäinen Cabernet Sauvignon ja kuluttajien saataville viinejä on odotettavissa lähivuosina. Meitä ei kuitenkaan viini kiinnostanut, vaan kasvihuoneisiin joka kesä pystytettävä taidenäyttely. Viinitilaa pyörittävät Haapmanit ovat kiinnostuneita myös taiteesta ja kuratoivat joka vuosi näyttelyn, jossa esittelevät paitsi omia töitään, myös muiden taiteilijoiden teoksia.

Puitteet näyttelylle ovat epätavalliset: harvassa näyttelytilassa rehottaa persilja ja kasvaa isoja persikkapuita. Taidenäyttelyssä yhdistyi sekä ammattimainen taide että amatöörien työt. Huippua edustivat Meeri Koutaniemen hienot naisaiheiset valokuvateokset, joille viiniköynnökset loivat upeat puitteet. Toisaalta joitain amatööritöitä katsellessaan sai lisäarvostusta ammattitaidetta kohtaan: kyllä siinä joku arvo on, että taiteilija jalostaa ideaa taideteokseksi, eikä vain töräytä ensimmäistä impulssia kankaalla. Mutta maailmaan mahtuu taidetta, ja voi hyvin olla, että nämäkin työt jotakuta puhuttelevat.

Kokonaisuus oli joka tapauksessa jo olosuhteidensa vuoksi todella vaikuttava. Haapmanin jäätelöäkin voin suositella: hinta on kova, mutta on siinä makuakin monin verroin tavalliseen jäätelöön verrattuna. Artesaanijäätelöstä sopii tosiaan puhua, kun viinijäätelö on tehty sen verran pieteetillä, että se viinikin on itse viljellyistä rypäleistä tehtyä.

Paratiisin kesänäyttely on avoinna joka päivä 20.8.2025 asti osoitteessa Norrstrandsvägen 1092, Nauvo.

Meeri Koutaniemen valokuvateos Nauvon Paratiisin vehreyden keskellä. Kuva: Mikko Saari

3

Kesään kuuluu tietysti myös Purnun kesänäyttely Orivedellä. Onnenpäivä-teemalla kulkevan näyttelyn ovat kuratoineet Eerika Malkki ja Jari Granholm, ja mukana on teoksia kolmeltatoista taiteilijalta. Kokonaisuus on jälleen kerran helposti Tampereelta asti ajamisen arvoinen paketti taidetta.

Jo ensimmäisestä salista löytyi kiehtova yhdistelmä. Paula Pääkkösen lasista tehdyt jäätelöt ilahduttivat ja niiden seuraksi ripustetut Kirsti Tuokon öljyvärillä pleksin nurjalle puolelle maalatut ihmishahmot olivat myös kiinnostavia ja luonteikkaita. Elina Förstin latomaalaukset näyttävät kauempaa katsottuna tekstiilitöiltä, mutta lähempää tarkasteltuna paljastuvat pikkutarkaksi öljyvärityöksi. Jälki on teknisesti kiinnostavaa, mutta myös visuaalisesti viehättävää värimaailmansa vuoksi.

Näyttelyn vaikuttavimpia teoksia olivat kuinkin Elina Sarlinin asetelmamaalaukset, jotka tuovat perinteistä asetelmaa nykypäivään kuvastollaan ja ylitseryöppyävällä arkisen rappion estetiikallaan. Nämä ovat aivan huikean hienoja teoksia.

Purnun näyttely on avoinna joka päivä 10.8.2025 asti.

Elina Sarlinin asetelma Purnussa. Kuva: Mikko Saari

4

Olemme jatkaneet Netflixissä Love Is Blind -deittailusarjan parissa. Uusia kausia ei ole nyt tullut, joten olemme tutkailleet jo olemassa olevia eri maiden sarjoja. Katsoimme Japanin sarjan ja nyt olemme katsomassa Argentiinaa. Konsepti on joka paikassa sama, pienin paikallisin hienosäädöin, mutta kylläpä on deittailukulttuuri erilaista eri maissa!

Japani erottuu reippaasti muista maista. Kulttuuri on pidättyväistä ja hillittyä, vaikka japanilaisistakin kyllä irtoaa myös tunteita. Tuntuu erikoiselta, että kutsuttuna sisään tullessaan japanilaiset pahoittelevat ”anteeksi tunkeiluni”, enkä ymmärrä, miksi juontajamiehen on oltava omituinen komediahahmo. Seksistä japanilaiset eivät puhuneet oikeastaan mitään. Alkuhämmennyksen jälkeen Japanin ohjelma nousi kyllä suosikkiemme joukkoon: mukana oli sympaattisia ihmisiä ja kurkistus hyvin erilaiseen kulttuuriin oli antoisa. Odotan mielenkiinnolla Minna Eväsojan syksyllä ilmestyvää Rakkauden merkit -kirjaa, jossa hän avaa japanilaista rakkauselämää.

Hillittyjen japanilaisten jälkeen Argentiinan tulisielut olivat sitten jotain ihan muuta. Tunteiden ilmaisu on räiskyvää ja tuntuu, että jotkut ovat sarjassa mukana ihan vain aiheuttaakseen draamaa ja kaaosta. Argentiinalaisnaiset myös rakastavat pukeutumisessaan glitteriä, paljetteja ja niukkoja vaatteita enemmän kuin naiset missään toisessa Love Is Blindissa.

Hyvin epäseksuaalisen Japanin jälkeen argentiinalaisten innokas suhtautuminen seksiä kohtaan tuntuu myös vähän järkyttävältä: ei jää epäselväksi, ketkä pareista ovat seksiä harrastaneet ja millaisella innolla. Eräälle parille on järkytys, kun he kannattavat Superclásico-derbyn eri osapuolia, ja tästä riittää puhetta pitkin matkaa. Ja kun Argentiinassa ollaan, kaikilla todellakin on lähes koko ajan matekuppi kädessä.

Love Is Blind Japan ja Love Is Blind Argentina ovat katsottavissa Netflixissä.

5

Kesään kuuluu lautapelien top 100 -listan tekeminen. Pidän perinteistä ja sinnikkäästä samojen asioiden tekemisestä vuodesta toiseen. Näitä top 100 -listoja olen tehnyt jo vuodesta 2014 asti joka vuosi. Prosessi on vähän vaivalloinen: siinä riittää valintojen tekemistä, jotta järjestys selviää, ja sitten kirjoittamista, että saa sadasta pelistä sanottua jotain fiksua, jota ei ole aikaisemmin sanonut – aika moni peleistähän on ollut listalla joka kerta.

Toisaalta vaivannäön palkkiona minulla on vuotuinen otos siitä, mikä minua on lautapeleissä puhutellut. Yhdentoista vuoden aikana elämäntilanteeni on muuttunut. Yksi parhaista pelikavereista eli poikani oli vuonna 2014 kahdeksanvuotias. Nyt hän on 19-vuotias ja muuttanut pois kotoa. Se on vaikuttanut paljon siihen mitä pelaan, ja se taas heijastuu listalleni. Otan nykyään listalle mukaan vain pelejä, joita olen pelannut parin edellisen vuoden aikana, joten pelit, jotka jäävät sivuun, putoavat pois listalta tehden tilaa uusille peleille.

Helpommalla tietysti pääsisi, kun tekisi lyhyemmän listan, mutta top 100 -listassa on se hauska puoli, että se on tavallaan kaksi listaa yhdessä paketissa. 50 parhaan pelin kärki on suhtkoht tiukka lista, jossa on erittäin hyviä pelejä, jotka kuvastavat hyvin pelimakuani. Toiset 50 peliä ovat sitten sattumanvaraisempia poimintoja ja tarjoavat etenkin peliharrastajille vähän yllätyksellisempiä poimintoja.

Lista on julkaistu Lautapelioppaassa.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua