Lukupäiväkirja 2025: osa 9 – ensimmäiset kevään kirjat

Kuva: Mikko Saari

Kuvakirjaprojektini on pikku hiljaa asettunut. Työpöydällä ollut arvostelemattomien kuvakirjojen pino oli päässyt kasvamaan sen verran suureksi, että uusien lukeminen piti pistää tauolle, kunnes pinoa saa taas kesytettyä. Luettavaa on sentään kirjastosta lainassa vielä aika pinkka.

Kevään uutuuskirjojen seuranta on lähtenyt käyntiin, ensimmäiset tiedot uutuuksista ehtivät juuri syyskuun lopussa. Lokakuun aikana kuvastoja on odotettavissa enemmänkin.

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Aikaisemmin arvioin kaikki lukemani kirjat; nyt olen päättänyt päästää tästä rajoituksesta irti. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne lokakuun aikana.

* *

Kuvakirjat

Sari Airola: Voi Viivi! (Etana Editions 2023) – Kun on taitava kuvittaja, voi tehdä hienoa jälkeä tyylillä, joka huonommalta piirtäjältä menisi sotkuksi. Tämän kirjan villi puuvärikuvitus on todella eloisaa ja vauhdikasta. Viivillä on taipumusta satuiluun ja liian värikkäisiin juttuihin. Osansa valehtelemisessa on silläkin, ettei isällä ole oikein aikaa kuunnella Viiviä. Onneksi päiväkodissa on fiksuja aikuisia, jotka saavat valheille stopin. Tämä on kaunis, lämminhenkinen ja opettavainen kuvakirja.

Carlos da Cruz & Anniina Mikama: Päivä maapallolla – Poliisit (Karisto 2020) – Päivä maapallolla -sarjan lastenkirjoissa esitellään elämää eri puolilla maailmaa. Tässä kirjassa esitellään poliisien ja muiden lainvalvojien työtä. Joka aukeamalla esitellään yksi poliisi, tämän varusteet, perhe ja harrastukset, ja kuvataan sitten yhden työpäivän kulkua. Kirja ei puutu millään tapaa poliisityön ongelmiin, vaan esittää poliisit ystävällisinä, luotettavina ja avuliaina, mikä on toki lastenkirjalle sopivaakin. Da Cruzin kuvitus on tasaisen hyvää laatua.

Laura Ertimo & Satu Kontinen: Lumotun maan kartasto (S&S 2020) – Onpa erikoinen kirja! Alkuun hieman ihmetytti, mikä tämä on, mutta kyllä se siitä aukeni: tässä tarkastellaan maapalloa ja elämää siellä monin eri tavoin, erilaisten karttojen ja tarinoiden muodossa. Kokonaisuus on kiehtova, mutta osa kartoista oli aika vaikeaselkoisia. Tekstipuoli toimii kuitenkin sen verran hyvin, että se paikkaa karttojen vaikealukuisuutta. Ne hankalatkin kartat ovat kyllä hienoja.

Kaisa Happonen & Joonas Utti: Piste ja megaällö tykkäysjuttu (WSOY 2020) – Toisessa Piste-kirjassa ollaan taas lasten kevyen metafiktion äärellä. Pistehän on aina kaikkien tarinoiden lopussa – mutta entäs jos tarina uhkaa jäädä täysin jumiin, eikä loppuun asti päästä ollenkaan? Kirjan sisäisenä tarinana on tarjolla vaaleanpunaista tykkäyshattaraa, jonka ällöttävyydestä tehdään iso numero. Se tuntuu jotenkin tarpeettomalta, mutta muuten sisätarina on kyllä parempi kuin ensimmäisessä Piste-kirjassa.

Maija & Anssi Hurme: Varjostajat (S&S 2018) – Tässä kuvakirjassa lapsi saa seurakseen varjostajan, pienen hahmon, joka roikkuu mukana ja langettaa varjonsa lapsen ylle. Pikku hiljaa varjostaja kasvaa isommaksi ja raskaammaksi ja isäkin saa osansa. Hienovarainen surun ja masennuksen kuvaus on kauniisti kuvitettu ja tyylikäs kuvakirja, joka tarjoaa lohtua raskaaseen tilanteeseen.

Laura Merz & Aino Järvinen: Tuhat ja yksi otusta (Etana Editions 2016) – Upea taidekuvakirja esittelee maailman eläimiä savanneilta Antarktikselle. Tussitahroista heräävät eläimet ovat persoonallisia, hauskoja ja tyylikkäitä. Teksti esittelee eläinten erikoispiirteitä, ja sen asettelu tuo mieleen selkokirjat. Vähän erilaista eläinkirjaa etsiville tämä on todellinen herkkupala.

Tuula Pere & Andrea Alemanno: Laakson kehtolaulu (WickWick 2017) – Rauhantahtoinen kuvakirja kertoo tarinan syrjäisestä laaksosta, jonka kaksi kylää ovat tuntemattomasta syystä ajautuneet rauhasta sotatilaan. Miehet joutuvat taisteluun ja naiset, lapset ja vanhukset saavat pelätä. Viisas vanha mummo saa kuitenkin kehtolaulullaan tilanteen rauhoittumaan. Kuvitus on vähäeleistä, kirja on aika vakavaluontoinen. Ei hullumpi tarina. Taittajalle kuitenkin sapiskaa: oli miten tyylikästä tahansa, mustaa tekstiä ei saa käyttää näin tummalla taustalla. Osa sivuista on lähes lukukelvottomia.

Henna Ryynänen: Metsä muuttaa (Tammi 2023) – Lastenkirjoissahan voi olla kaikenlaista, mutta joskus epäuskon ohittaminen on vaikeampaa kuin toiste. Minun on vaikea päästä yli tämän kirjan lähtöasetelmasta: Helsingin rautatieaseman lähistöllä asustaa metsä, joka kyllästyy ihmisten roskaamiseen ja päättää muuttaa pois. Oletteko joskus käyneet Helsingin keskustassa? Ei se nyt ihan Suomen metsäisin paikka ole. Kirjan kuvitus on kaunis ja viesti ympäristön suojelusta tärkeä, mutta jotenkin jutun juoni oli nyt väärällä tavalla höpsö.

Annika Sandelin & Linda Bondestam: Varislaulu Pohjolan lapsille (Luckan 2021, suom. Henriikka Tavi) – Runomuotoon kirjoitettu kuvakirja esittelee sekä Pohjoismaita että lasten oikeuksia. Variksen mukana matkataan pitkin ja poikin Pohjolaa ja tavataan erilaisia lapsia ja käydään läpi, millaisia oikeuksia lapsilla on. Kuvitus on tunnistettavaa Bondestamia ja runot enimmäkseen varsin sujuvasti riimiteltyjä.

Minna Viitalähde: Me harvinaiset (Atena 2021) – Suomen luonnon uhanalaisia eläimiä esittelevä kirja on oikein hyvällä asialla ja sisältää paljon hyvää tietoa, mutta muuten se ei ole ihan nappiosuma. Makuasioiksi menee: kirjan kovin digitaalinen kuvitustyyli ei ihan osunut minun makuuni, todella silppuinen ja levoton taitto teki lukemisesta tarpeettoman raskasta, enkä erityisemmin pidä sellaisesta inhimillistämisestä, jossa vaikkapa karhun kalastamistaipumuksia havainnollistetaan piirtämällä sille ongenvapa käteen.

Juha Virta & Marika Maijala: Kissa katoaa (Etana Editions 2017) – Filippa & Kumppanit -sarjan toisessa osassa ollaan tivolissa, jossa taikurin esitys ei pääse alkamaan, kun taikuri on kadonnut ja vain kani on jäljellä. Filippa ystävineen paikkaa taikuria enemmän tai vähemmän onnistuneesti, kunnes taikuri löytyy. Todella leikkisä ja eloisa kuvitus tekee sarjan tästäkin osasta veikeää luettavaa.

* *

Romaanit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja (Teos 2025) – Tämä fantasiaromaani asettuu osaksi perinteisten kertomusten uudelleenkerrontaa ja tarjoaa uuden näkökulman Kalevalan tapahtumiin. Tuttu tarina nähdään nyt Louhen näkökulmasta. Miten Pohjolan emännästä tuli hurja petolintu? Tässä tarinassa taustalla on vahvojen naisten matriarkaalinen yhteisö, voimakasta taikuutta ja muinaista viisautta. Vastapuolella on sitten Kalevalan ukkokööri, joille nainen on omaisuutta ja esine, jolla käydä kauppaa. Kulttuurien yhteentörmäys johtaa väkivaltaiseen koston kierteeseen; toisella tasolla Louhi palaa tuonpuoleisesta kohtaamaan tarinaansa Kalevalaan kirjaavan Lönnrotin ja käsittelee sitä, kuka tarinoita kirjoittaa ja hallitsee. Marjatta Honkasalon arvio.

Hanna Kökkö: Aron Vala ja aaveraiteet (Kustannus-Mäkelä 2025) – Uuden Virhekartasto-kirjasarjan avausosa esittelee lukijoille Kaarlinnan kaupungin, jossa valtaa pitää mystinen Kalima-yhtiö ja sen johtaja Kali Alma. Aron Vala ystävineen törmää hylätyllä rautatieasemalla aavejunaan, joka kiinnostaa kovasti myös maailmasta tällaisia virheitä etsivää Kalimaa. Vauhdikas seikkailuromaani yhdistelee sujuvasti tiedettä ja yliluonnollista, tekoälyä ja mystiikkaa.

Sisko Latvus: Rudolfin näköinen poika (WSOY 2025) – Tiiviissä pienoisromaanissa yläkoululaispoika saa kuulla olevansa mummonsa isoisän näköinen. Tämä Rudolf tapettiin sisällissodan aikoihin, ja poika alkaa setviä esi-isänsä historiaa. Siinä sivussa on sitten bänditouhuja ja orastavaa ihastumista. Tässä ei ole turhaa tyhjäkäyntiä, tarina vedetään kasaan siististi ja lopputulos tarjoaa sekä söpöä romantiikkaa että pienen historiamuistutuksen sisällissodasta.

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva (Teos 2025) – Nappasin muutamia vuosia sitten Kuulemisen kuvaston perusteella uutena tuttavuutena luettavaksi ja hullaannuin siihen malliin, että koko Marjo Niemen tuotanto piti lukea. Niinpä uusi kirja oli pakollista luettavaa. Ei tarvinnut pettyä: tämä on edeltäjänsä tavoin aivan vimmaisen erinomainen kirja yhteiskuntaluokasta, taakkasiirtymistä, perinnöistä. Kerronta on villiä, luontevaa ja kerroksellista. Jos hyvää nykykirjallisuutta haluaa luettavakseen, tämän kanssa ei mene vikaan. Arvioni Kirjavinkeissä.

Richard Powers: Alkumeri (Gummerus 2025, suom. Antero Tiittula) – Kaksi nuorta miestä täysin erilaisista lähtökohdista kohtaa, tutustuu, innostuu yhdessä peleistä. Tiet vievät heidät eri suuntiin. Mukana on myös kaksi merellistä naista: yksi tyynenmerensaarelainen, toinen sukelluksen ja merentutkimuksen pioneeri. Tällä ensemblellä kirja kartoittaa merien syvyyksiä, tekoälyä ja teknologian kehitystä ja pelejä. Lautapelien harrastajalle kirja tarjoaakin hauskan näkökulman modernien lautapelien maailmaan. Powers on selvästi europelinsä pelannut. Suomennoksen nimi hukkaa alkuperäisen Playground-nimen monet ulottuvuudet, tässä kun ollaan monenlaisilla leikkikentillä. Vaikuttava kirja, Powersin takuulaatua.

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura (S&S 2025) – Hieno kirja androideista kertoo QED-androidista, jonka ihminen on tuonut mukaan syrjäiselle, hylätylle asemalle. Ihminen vaatii QED:tä kirjoittamaan ylös kaiken, mitä muistaa. QED:n muistissa on yllättäviä aukkoja, ja yhden tietyn sanan tilalla vain viiltävää kipua. Mitä on tapahtunut? Eipä todellakaan mikään helppo kirja, mutta on tämä vain kauniisti kirjoitettu kiehtova kuvaus tulevaisuudesta, tietoisuudesta ja ihmisyydestä. Vahvasti psykologinen ja filosofinen romaani, ajattelua ruokkivaa kirjallisuutta. Arvioni Kirjavinkeissä.

Dolores Reyes: Multasuu (Aviador 2025, suom. Anna-Leea Häkli) – Argentiinasta on tullut mielenkiintoisia kirjoja, eikä tämäkään ole poikkeus. Maata syövä tyttö näkee kuolleiden tai kadonneiden kohtalot. Katoamisiahan Argentiinassa riittää, etenkin köyhemmissä oloissa. Näkijän kyvyille on kysyntää, mutta Multasuu vastustaa ja etsii omaa sijaansa. Vaikuttava kirja, ja vielä esikoisteos. Toivottavasti jatko-osa Miseria saataisiin myös suomeksi.

Salla Simukka: Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset (Tammi 2025) – Nuortenkirjan aiheena on lapsuudesta asti yhdessä ollut samanikäinen ystäväporukka ja vuosi, jonka aikana kaikki täyttävät 18. Vuoden aikana vietetään neljät synttärit ja yhdet ja hautajaiset, ja näiden viiden otoksen kautta piirtyy kuva kaveriporukasta, jossa kaikilla on omat roolinsa, salaisuutensa ja näkemyksensä. Vuosi on kaikille murroskohta ja isojen valintojen aika, ja tätä vanhojen luutuneiden näkemysten murtumisen prosessia kirja kuvaa hienosti. Napakka ja yllätyksellinen kirja meni sujuvasti kertalukemisella, eipä sitä viitsinyt käsistään laskea.

* *

Tietokirjallisuus

Jules Howard & Gavin Scott: MEGA – Maailman mahtavimmat eläimet (Kustannus-Mäkelä 2025, suom. Pia Korpisaari) – Koko ja aihe kohtaavat: maailman megafaunaa eli suuria eläimiä käsittelevä kirja on luonnollisesti isokokoinen. Kirja esittelee sukupuuttoon kuolleita ja vielä eläviä eläimiä, ja kertoo niistä kaikenlaista mielenkiintoista. Gavin Scott on näyttänyt monessa kirjassa taitonsa eläinten piirtäjänä, eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Suomennokseen on livahtanut muutama hölmö virhe, mutta muuten tämä on oikein mainio lasten tietokirja.

Veli-Matti Huhta: Omituinen ilo (Kulttuurivihkot 2025) – Luin Huhdan esseitä viimeksi pari vuotta sitten. Tyylilaji on pysynyt samana: vankasti kulttuurihistoriasta ponnistavia lyhyehköjä tekstejä, jotka limittyvät keskenään isommiksi kokonaisuuksiksi. Tällä kertaa tarkastellaan Lauantaitansseja, virsiä, Topeliuksen suhdetta kauhukirjallisuuteen, Sakari Pälsiä ja Aino Kallasta. Ehkä ihan edellisen kokoelman kiinnostavuuden tasolle tämä ei yllä, mutta kulttuurihistoriallisen esseistiikan ystäville kirjaa kehtaa silti suositella.

Jantso Jokelin: Aikavuoret (Teos 2025) – Oivallisia esseeteoksia aikaisemminkin kirjoittaneen Jokelinin uusin teos tarkastelee Sveitsiä monelta kantilta. Sveitsi on monessa mielessä vähän tylsä maa, mutta kun pinnan alta raaputtaa, sieltä löytyy monenlaisia virtauksia, niin liberaaleja kuin taantumuksellisia. Esseissä tarkastellaan niin Carl Jungia, sanatorioita Thomas Mannin hengessä, Byronia ja Shelleytä Genevenjärvellä, Robert Walseria ja musteläikkä-Rorschachia. Näkökulmat ovat mielenkiintoisia. Tämän kirjan myötä Sveitsi näyttäytyy useimmille lukijoille varmasti uudessa valossa. Jokelinin tyyli miellyttää edelleen, joten tämä oli kyllä sujuva ja mukava lukukokemus. Anne Välinoron arvio.

Topi Linjama: Bach ja pyöräilyn taito (Väyläkirjat 2025) – Mies lähtee viisi viikkoa kestävälle kolmen tuhannen kilometrin pyörämatkalle ja pohdiskelee ajaessaan erityisesti Bachin Goldberg-muunnelmia. Kirjassa ihastellaan suomalaisia maanteitä ja pikkupaikkakuntia, tavataan ihmisiä ja liikutaan pitkänmatkanpyöräilijän mielenmaisemassa. Kun pidän pyöräilystä ja Bachkin kiinnostaa, tämä oli oikein mukavaa luettavaa. Valitettavan nopeasti Linjama vain ohittaa minulle tutut tiet, mutta ehkä pitää sitten itse lähteä pyöräilemään näille reiteille. Arvioni Kirjavinkeissä. Marja Mustakallion arvio.

Tuomas Palonen: Etymologian etymologia ja muita etymologioita (SKS 2025) – Tästä tiesin jo nimestä, että kirja on minua varten. Niin se olikin! Kirjasta löytyy 30 lukua, jotka käsittelevät etymologiaa ja kielen ja kulttuurin alkuperää monelta eri kantilta. On yksittäisten sanojen selityksiä, mutta myös laajempia näkemyksiä vaikkapa kantauralilaisesta kielestä. Teksti poukkoilee aiheesta toiseen iloisesti ja odottamattomin tavoin. Yksittäisiä lukuja voi lukea sieltä täältä mielensä mukaan, ja matkan varrella oppii kelpo annoksen etymologiaa, kieltä ja kulttuuria. Arvioni Kirjavinkeissä. Jukka Ahtelan arvio.

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Fredrika! Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha (Teos 2021) – Suomen supernaisia -sarjan neljäs osa esittelee Suomen ensimmäisen historiallisen romaanin kirjoittajan, jonka kohtalona oli monen aikalaisensa tapaan jäädä aviomiehensä varjoon. Mitä olisi syntynytkään, jos Fredrika Runebergin aika ei olisi mennyt huushollaamiseen ja muihin naisten töihin. Voi olla, että Fredrika muistettaisiin nyt muustakin kuin tortuista. Kirjan kuvitus on jälleen kerran ensiluokkaista ja kekseliästä, ja tästä varmasti suurin osa aikuislukijoistakin oppii jotain uutta.

* *

Runot

Katri Korhonen: Puhun sohvalle ja pienille esineille (Aviador 2025) – Esikoisrunokokoelmassa ollaan kotona, tilassa, muutoksessa. Aika paljon puhutaan tosiaan esineille, mutta kyllä tekstissä joku ”sinä” välillä myös vilahtaa. Vähäsanaisen puolelle kallistuvat nämä runot. Samaan aikaan pidän, mutta en kuitenkaan ihastu. Säkeissä on silti hyviä oivalluksia ja kokonaisuus jää selvästi miellyttävän puolelle.

Aki Salmela: ~ (Poesia 2025) – Kaikkien erilaisia kirjatietokantoja ylläpitävien ja käyttävien iloksi pelkällä tildellä nimetty runokokoelma on täynnä aforistista runoutta (”Ajattelen mielelläni katkelmin, sillä olen katkelma itsekin.”). Runoissa ollaan olemisen, katoamisen ja havainnon äärellä. Tunnelma on meditatiivinen. Minulle aaltoviivan ensisijainen merkitys on likimäärän merkkinä, mikä ohjaa ajatukset sumeisiin likiarvoihin. Merkkiteos, kirjaimellisesti.

Anni Tanskanen: Sillä aikaa koulussa (Tammi 2025, kuv. Johanna Ilander) – Tämä esikoiskirja on vauhdikas paketti koulumaailmaan sijoittuvaa lastenrunoutta. 3B-luokalla on menoa moneen suuntaan, välillä ääneen pääsee opettaja ja välillä asioita tarkastellaan yksinäisen päätäin näkökulmasta. Runot ovat humoristisia ja kekseliäitä, riimit ja rytmit toimivat ja tarjoavat oivalluksen hetkiä. Johanna Ilanderin kuvitus on hauskaa ja istuu kirjaan hyvin.

* *

Uutuuskirjat

Se on kirjakevätkin horisontissa. Kuvastoista ei – onneksi – ole vielä tietoakaan, mutta isommat kustantamot ovat julkaisseet jo netissä kevään uutuuskirjoja. Kirjavinkkien kevään uutuuskirjalista on siis avattu. WSOY:n listan perkasin läpi ensimmäisenä. Lastenkirjapuolelta kuvakirjoista kiinnostaa ainakin Maria Viljan Juuli, isoveli ja viisi vadelmaa sekä Palkittua lastenkirjallisuutta maailmalta -sarjaan kuuluva kroatialainen Iva Bezinović-Haydonin ja Hana Tintorin Missä on Vedran? -kuvakirja.

Nuortenkirjapuolella on Magdalena Hain ja Heikalan cottagecore-noitakirja Teen ja loitsujen vuosi, joka vaikuttaa aivan upealta, ja Ursula Mursun pettämistä käsittelevä säeromaani Hengitysvaikeuksia. Marisha Rasi-Koskinen nuorten scifiromaanitrilogia tulee päätökseensä Mykkien lintujen museo -kirjalla, joka täytyy lukea.

Runoista kiinnostaa ainakin upean Kaija Rantakarin Hovi ja Jonne Haapalan esikoiskokoelma Poissaoloharjoituksia. Romaaneista luen Maija Kajannon Puistokadun pesula -sarjan kakkososan Tilinpäätös ja Satoshi Yagisawan Päiväni Morisakin kirjakaupassa, joka lienee jonkinlaista japanilaista mukavuuskirjallisuutta. Lopuksi listallani on vielä Tommi Melenderin ja Sinikka Vuolan esseeteos Romaanihenkilön elämä, jonka piti ilmestyä jo syksyllä, mutta joka onkin siirtynyt keväälle

Tammelta Ulla Onervan Oikukkaiden romantikkojen piirin toinen osa Karamellikatastrofi kiinnostaa, sen verran hyvä sarjan avausosa oli. Daniela Hakulisen Kittilä Rewind on 100-sivuisena helposti tartuttava pienoisromaani itsensä etsimisestä. Laura Solan Sadannella sivulla kuolee koira kuulostaa sopivasti hauskalta, että siihen voisi tarttuakin. Nimi on ainakin mieleenpainuva. Osma Aarnoksen esikoisromaani Valvomo 4/pp vaikuttaa sillä tavalla oudolta, että siihen on syytä tutustua.

Käännöskirjoissa Elizabeth Stroutin Haluan kuulla kaiken yhdistää samaan tarinaan Olive Kitteridgen ja Lucy Bartonin. Alia Trebucco Zeránin Puhdas menee maailmankirjallisuuslistalle, harvemmin tulee vastaan suomennoksia Chilestä.

Lasten- ja nuortenkirjoissa Elina Vahvaselän Kolmesti viety sielu vaikuttaa mielenkiintoiselta urbaanifantasialta, joka yhdistelee proosaa ja säeromaania. Saara Kekäläisen ja Reetta Niemensivun Valpuri-sarjan uusin osa Valpuri ja karmiva kiukkupäivä on selvästi lukulistalla. Vilja-Tuulia Huotarisen uusi nuortenromaani Kaikki Saharasta tarjoaa kaurismäkeläistä roadtripia ripauksella fantasiaa.

Otavalta lastenkirjapuolelta ensimmäisellä katsomisella tarttuu matkaan Jakob Martin Stridin Ihmeellinen bussi; ei nyt päällisin puolin vaikuta ihmeelliseltä, mutta Pohjoismaiden neuvoston palkinto nostaa tämän kiinnostavuutta. Aikuisten puolella on Sawako Natorin Kirja, jota etsit, kevään toinen japanilainen kirjakaupparomaani, joten täytyyhän nämä molemmat lukea ja vertailla kumpi on parempi.

Kosmokselta Iida Aikion Muo­vi­au­rin­ko tarjoaa suomalaisella kaunokirjallisuudessa harvinaista nykyaikaista saamelaisnäkökulmaa. Solvej Ballen aikamatkustussarjan seuraava osa, Tilavuuden laskemisesta IV, on tietysti pakko lukea.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua