Lukupäiväkirja 2024 – osa 9: Esikoisia ja toisinkoisia

Kuva: Mikko Saari

Olen kirjoittanut jokaisesta lukemastani teoksesta pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne syyskuun aikana.

Syyskuu toi tullessaan paljon kiinnostavia syksyn uutuuksia. Tätä kirjoittaessani kirjastossa lainat–varaukset-suhde on tasan 45–45. Vielä on siis koko tukku varauksia saapumatta, mutta onneksi vielä kevään kirjakuvastot eivät ole ilmestyneet kasvattamaan varauslukua.

* *

Romaanit

Elina Airio: Hekuma (Gummerus 2024) – Tämä oli yksi syksyn odotetuimpia uutuuskirjoja, sen verran vakuuttava oli Airion esikoisteos Metsässä juoksee nainen pari vuotta sitten. Ei tarvinnut pettyä: Hekuma on jälleen täynnä kukkia, upeaa kieltä ja taitavasti kuvattua naisen raivoa ja seksuaalisuutta. Lyhyt kirja on täyttä vimmaa. Värisyttävän ihana. Arvioni Kirjavinkeissä. Anna Hollingsworthin arvio Kulttuuritoimituksessa.

Edith Arkko: Aurora/Eino (Hertta 2024) – Selkokielinen kääntökirja kertoo kahden ysiluokkalaisen romanssin kummankin näkökulmasta. Aurora asuu äitinsä alkoholismin takia nuorisokodissa, Eino on perus lätkäjätkä. Suhde on kuvattu taitavasti ja kiinnostavasti, ja molemmat puolet on mukava lukea vaikka peräkkäin, vaikka tarina onkin jo ensimmäisen jälkeen tuttu. Tämän luulisi puhuttelevan monia yläkoululaisia, ja on hienoa, että kirja on tehty selkokielellä.

Salli Kari: Vedestä ja surusta (Siltala 2024) – Omaelämäkerrallinen esikoisteos käsittelee nuoren naisen elämää rintasyövästä selviämisen jälkeen. 27-vuotiaana iskenyt syöpä on ravistellut elämän uuteen järjestykseen. Toisena aikatasona on kahden kuukauden residenssi Islannissa, jossa kohtaaminen saaren luonnon kanssa auttaa laittamaan palikoita paikoilleen. Kauniisti kirjoitettu syvästi omakohtainen sairastumis- ja toipumiskuvaus puhutteli. Arvioni Kirjavinkeissä ja Salli Karin haastattelu.

Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto (Aula & Co 2024) – Paluu Merenkehrän maailmaan ei ole suoraa jatkoa Kellopelisydämelle, vaan taustoittaa maailman aikaisempia tapahtumia. Se on kertomus kesänkaataja Alatista ja talventaittaja Kaihosta, joiden tehtävänä on kannatella vuodenkiertoa. Vuodenajoissa on jotain vikaa, maailma on säröillä. Tämän taikuuden rinnalla kirja on kertomus rakkaudesta ja luottamuksesta. Ennen kaikkea se on kauniisti kirjoitettu romaani, jolle kahden näkökulmahenkilön käyttäminen tuo omintakeisen edestakaisin aaltoilevan rytmin.

Sami Oskari Lahtinen: Dinosaureeni (Aula & Co 2024) – Esikoisromaanissa isän kuolema saa pojan etsimään isäänsä kirjoittamalla lapsuusmuistoistaan novelleja. Metafiktiivisessä teoksessa kirjoitetaan kirjaa, pohditaan kirjoittamista ja niitä novellejakin pääsee lukemaan. Siinä sivussa pohditaan sitten isän ja pojan välistä suhdetta ja omaa isyyttä. Reipas metafiktiivisyys ei aina toimi – mihin kirja itsekin viittaa – mutta tämä oli oikein raikas kokonaisuus. Arvioni Kirjavinkeissä ja Sami Oskari Lahtisen haastattelu.

Päivi Lukkarila: Skutsi (Nokkahiiri 2024) – Neljä nuorta lähtee eräretkelle, jonne ei saa ottaa älypuhelimia mukaan. Leppoisa vaellus muuttuu synkäksi, kun leirinuotion kauhutarinoiden jälkeen kuolema osuu kohdalle. Jännittävä tarina tarjoilee kauhusävyjä, mutta myös hyvää nuorten herkkyyden kuvausta. Nuorisokuvaus on mukavan modernia ja aidon oloista. Skutsi on oiva nuortenkirja jännittävistä jutuista kiinnostuneille.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 9 – Pakenija (Otava 2003, suom. Inkeri Tuomikoski) – Tämä oli kirkkaasti sujuvin osa sarjaa tähän mennessä. Sivut kääntyivät kuin itsestään, kun kertoja joutuu kärsimään Albertinen poislähdön (ja sittemmin poismenon) johdosta. Nyt Albertine, jonka kanssa oli niin kamalan raskasta olla, onkin itse pyhimys, vaikka kertoja ei voikaan antaa Albertinen muiston olla rauhassa, vaan yrittää penkoa totuutta Albertinen naissuhteista. Hieno kirja, tyylikästä menetyksen käsittelyn ja tunteiden kuvausta.

Olga Tokarczuk: Anna In maailman hautakammioissa (Särötär 2024, suom. Tapani Kärkkäinen) – Puolalainen kirjailijamestari on tarttunut todella vanhaan kirjallisuuteen. Kirjassaan Tokarczuk kuvaa Anna Inin eli Inannan matkaa manalaan ja sitä, miten hänet sieltä saatiin takaisin. Tämä saattaa olla kaikkien manalaanlaskeutumismyyttien äiti. Tunnelmaltaan kovin mystinen kirja on tyyliltään vähän vaikea, mutta sitä toki osaa Tokarczukilta odottaa. Kati-Annika Ansaksen arvio Kulttuuritoimituksessa.

* *

Runot

Pauliina Haasjoki: Valenssi (Otava 2024) – Valenssi kuvaa kemiassa alkuaineiden ja kielitieteessä erityisesti verbien kykyä muodostaa yhteyksiä. Runokokoelman sivuiltakin lienee sitten syytä hakea yhteyksiä. Jotenkin tuttua Haasjokea tämä on: kielellisesti vahvaa, merkityksiltään rikasta, sopivasti vähän vaikeaselkoista. Nautinnollinen kokoelma, vaikkei helpolla päästäkään.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä (Siltala 2024) – Hieman yllätyin, että tämä on vasta kuudes kokoelma Huotariselta. No, Huotarinen on toki tehnyt paljon muutakin kirjallista. Kokoelmassa on hyväntuulisuutta, mutta myös vakavien asioiden pohdiskelua. Turun kirjamessujen ohjelmajohtajana toiminut Huotarinen ottaa kokoelmassa muun muassa kantaa kulttuuripolitiikkaan. Tämä runokokoelma on kiinni maailmassa ja ottaa siihen yhteyttä!

Jere Vartiainen: Etäisyys, leikki (Aviador 2024) – Tässäpä monipuolinen ja runsasta kielellisen ilmaisun keinovalikoimaa hyödyntävä runokokoelma. On sanaleikkejä, iltasatuja, vakavampaa pohdiskelua ja visuaalisempaa runoutta. Ehkä hiukkasen myös sekamelskan makua. Ei siis ihan nappiosuma minun makuuni, mutta sen verran hyviä ideoita kuitenkin, että lukemisen arvoinen tämä silti helposti on. Sari Harsun arvio Kulttuuritoimituksessa.

* *

Tietokirjallisuus

Olivia Laing: Yksinäisten kaupunki (Teos 2024, suom. Sirje Niitepõld) – Miltä tuntuu yksinäisyys? New Yorkissa yksin asuva Laing tutkailee teoksessaan yksinäisyyden ja vierauden kokemusta suurkaupungissa tarkastellen asiaa Andy Warholin, David Wojnarowiczin ja Edward Hopperin kaltaisten taiteilijoiden kautta. Omaelämäkerrallista esseistiikkaa on ilo lukea.

Pyörämatkalla Suomessa – Opas parhaille reiteille (Karttakeskus 2024) – Tällaista matkaopasta ei tietenkään voinut jättää kirjaston tyrkkyhyllyyn! Kirja esittelee neljätoista kiinnostavaa pyöräreittiä etelärannikolta Oulun korkeuksille. Pääpaino on matkailussa ja lyhyitäkin reittejä kehotetaan ajamaan parin päivän aikana. Reittejä kehutaan kiinnostavasti ja useammankin näistä haluaisin joskus käydä ajamassa – toki ehkä vähän vähemmillä pysähdyksillä.

Mikko Saari
@mikko_lukee

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua