Berlinalessa juhlittiin elokuvaa 75. kerran – festivaali on tärkeä niin yleisölle kuin ammattilaisillekin

Berlinale Palastin teatterisali. Kuva: Marita Nyrhinen

Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat

Berliinin kansainvälinen elokuvafestivaali eli Internationale Filmfestspiele Berlin, kutsumanimeltään Berlinale, on järjestetty vuodesta 1951 lähtien. Se on yksi maailman suurimmista alan tapahtumista. Helmikuussa (13.–23.2.2025) festivaalia juhlittiin 75. kerran.

Elokuvaentusiastit ovat täyttäneet vuodesta 2000 lähtien Potsdamer Platzin alueen, jossa sijaitsevat tapahtuman kannalta keskeiset kohteet. Festivaalin aikana alueella onkin vilkasta; onhan siellä paljon hotelleja, ravintoloita ja elokuvateattereita sekä työtiloja ammattilaisille. Festivaalille valjastettuja elokuvateattereita on runsaasti myös ympäri kaupunkia, niihin suhahdetaan kätevästi metrolla tai bussilla.

Pääteatteri on Berlinale Palastiksi juhlien ajaksi nimetty Theater am Potsdamer Platz. Paikalliset sanovat, että normaalisti alue on aika hiljainen, vaikka uusitussa ostoskeskuksessa onkin trendikäs massiivinen kaksikerroksinen ravintolarypäs, joka tosin on vienyt tilaa monilta muilta yrityksiltä. Festivaali tuo Potsdamer Platzille säpinää.

Punaisen maton vetovoimaa

Berlinale on sekä yleisön että ammattilaisten festivaali. Kiinnostus festivaalia kohtaan oli juhlavuonna erittäin suuri molemmissa ryhmissä. Festivaalille saapui noin 19 000 akkreditoitua ammattilaista lehdistö mukaan lukien. Yleisölle myytiin huikeat 336 000 lippua.

Vaikka lippuja myytiin netin kautta jo viikkoja ennen festivaalia, myös fyysisillä lipunmyyntipisteillä oli päivästä toiseen jonoja. Näytöslippujen kysyntä oli kovaa. Etenkään ensi-iltojen lippuja ei ollut festivaalin aikana enää virallisessa myynnissä. Lehdistä sai lukea, kuinka mustan pörssin kauppa kukoisti, kun parinkymmenen euron hintaisesta lipusta oltiin valmiit maksamaan jopa 100 euroa.

Jonot näytöksiin ja lipputiskille olivat joka päivä melkoiset.

Festivaalilla voi kokea ”suuren urheilujuhlan” tuntua, kun gaalateatteri Berlinale Palastin edustalle, punaisen maton reunoille, pakkautui julkkiksia bongaavaa yleisöä, olipa keli kuinka kirpeä tahansa. Tänä vuonna siellä nähtiin muun muassa elämäntyöpalkinnon saanut Tilda Swinton, festivaalin päätuomariston puheenjohtaja, ohjaaja Todd Haynes, Bob Dylania esittävä Timothée Chalamet, mestariohjaaja Richard Linklater ja hänen elokuvansa päätähti Ethan Hawke, upea Marion Cotillard sekä kukapa muu kuin nuorten naisten suosikki, modernin sci-fi-elokuvan Mickey 17 pääosan esittäjä Robert Pattinson.

Pattinsonin ilmestyminen punaiselle matolle sai ihmiset kiljumaan kuorossa. ”Robert, Robert, Robert” kaikui selkeästi korttelin taakse, eikä ollut epäilystäkään, kuka oli suosion kohteena.

Berinalessa kilpaillaan myös elokuvien paremmuudesta. Eri kategorioissa himoituimpia ovat kultaiset ja Hopeiset Karhu-palkinnot. Tiedotusvälineissä palstatilaa saavat erityisesti palkitut elokuvat ja niiden tekijät sekä sellaiset elokuvat, joita odotetaan omille valkokankaillemme. Nuorille näyttelijöille suunnattuun Shooting Stars -kilpailuun pääsy on jo palkinto sinänsä.

Punaisella matolla nähtiin valovoimaista näyttelijäkaartia, kun festivaalin Shooting Stars -ohjelman nuoret näyttelijäkyvyt astelivat palkintoseremoniaan Berlinale Palastiin.

Kaikki lehdistötilaisuudet esitettiin isolla näytöllä kenen tahansa katsottavaksi. Aamun rauhallisena hetkenä näytettiin elämäntyöpalkinnon saaneen Tilda Swintonin haastattelu.

Ammattilaiset asialla

Ammattilaisille on Berlinalessa omat fooruminsa tavata ja katsoa elokuvia. Tärkeä osasto on European Film Market (EFM), joka kokosi tänäkin vuonna elokuvateollisuuden kansainväliset toimijat, tuottajat, myyntiedustajat, levittäjät ja rahoittajat sekä monet muut elokuva-alan organisaatioiden edustajat verkostoitumaan ja toteuttamaan projektejaan.

Yksi EFM:n osallistujista oli brittiläinen Adam Preston. Hän koki käyntinsä erittäin tuottoisaksi. Preston testasi käsikirjoittamansa Dark Arts -trillerin konseptia nähdäkseen, olisiko sillä mahdollisuuksia kansainvälisillä elokuvamarkkinoilla.

– EFM:ssä minulla oli ennalta sovittuja tapaamisia muutamien sellaisten tahojen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita trillereistä. Palaute oli varsin positiivista, ja olen vakuuttunut siitä, että jos Dark Arts tehdään laadukkaasti ja nimekkäillä näyttelijöillä, se on kannattavaa sijoittajille.

Koska Prestonin elokuva käsittelee nyky-Venäjän vallan ja vaikutuksen pelottavaa ja korruptoitunutta ilmapiiriä, hän oli yhteydessä myös Viron, Latvian, Liettuan ja Ukrainan osastojen edustajiin.

Adam Preston haki yhteistyökumppaneita European Film Marketin tapaamisten kautta.

Tanskalainen moniosaaja Karen Thastum on journalisti, multimediataiteilija ja säveltäjä, joka myös laulaa ja soittaa klarinettia. Taiteilijakollektiivi Tura Ya Moya on hänen alullepanemansa organisaatio.

Thastum saapui avajaispäivänä Pohjoismaiden yhteiselle osastolle tapaamaan kollegoita ja tuttuja erityisesti journalistin roolissa.

– Toimittajana olen seurannut Berlinalea yli 30 vuoden ajan. Aikoinaan kirjoitin tanskalaiselle aikakauslehdelle maailmanmusiikista ja kulttuurista. Nyt kirjoitan tanskalaiselle Arbejderen-sanomalehdelle, Thastum kertoo.

Thastum seurasi erityisesti Panorama- ja Forum-sarjojen elokuvia, sillä ”ne ovat usein omituisempia, taiteellisia eivätkä niin kaupallisia”.

Hänen tyttärensä Liv Thastum kirjoittaa verkkomedia Freie Generation Reporterille, jonka joukko nuoria perustivat yli kymmenen vuotta sitten.

Tanskalainen Karen Thastum nautti tunnelmasta tyttärensä, kirjailija ja journalisti Liv Thastumin sekä muusikkomiehensä Udo Erdenreichin kanssa.

Japanilaisten erikoinen markkinointitapahtuma

Sattuman johdattamana päädyin erikoiseen japanilaisiltaan, jonka järjesti STUDIO 884.Pro-niminen yritys. Se on tuottanut elokuvia Kiotossa, jota usein kutsutaan ”Japanin Hollywoodiksi”.

Hyödyntämällä Kiotossa toimivaa ammatillista osaamista yritys tuottaa mainoksia, mainosvideoita, elokuvia ja näytelmiä. Yritys hoitaa kaiken suunnittelusta ja kehityksestä tuotantoon ja ohjaukseen.

STUDIO 884.Pro järjesti EFM-elokuvamarketissa erikoisen markkinointitapahtuman. Siinä yhdistyivät elävä musiikki, aito ninja-toiminta, perinteinen japanilainen tarinankerronta ja elokuvallinen innovaatio. Yleisöä hämmästytti eritoten live-rummutuksen dynaaminen energia, ninja-koreografioiden tarkkuus ja elokuvan taiteellisuus. Taidemuotojen fuusio oli kiehtova.

Ryhmä pyrkii uudistamaan Japanin kulttuuriperintöä innovatiivisen tarinankerronnan avulla kuroakseen eroa perinteisen ja nykyaikaisen elokuvan välillä. Ryhmä pyrkii tekemään yhteistyötä alan samanhenkisten ammattilaisten kanssa tavoitteenaan sekoittaa perinteitä ja nykyaikaista sisältöä.

Japanilaisten markkinoinnissa yhdistyivät eri taiteenlajit. Lavalla show’sta vastasivat Hiroki Osawa ja Genki Takigawa.

Suomalaisia Berliinissä

Berliinin kaltaiset festivaalit ovat tärkeitä myös suomalaiselle elokuva-alalle. Niiltä löydetään niin kaupallisten elokuvateattereiden kuin kotimaisten festivaalien valkokankaille ohjelmaa.

Espoo Cinén ohjelmistopäällikkö Mickael Suomisella ja Espoon elokuvajuhlat ry:n puheenjohtajalla Timo Kuismilla piti kiirettä. He katsoivat niin monta elokuvaa kuin aikataulullisesti oli mahdollista. Löytöjäkin tehtiin. Ainakin jotkin elokuvat pääsevät Espoo Cinén ohjelmistoon, mutta paljastusten aika on myöhemmin.

Timo Kuismin katsoi viikon aikana noin neljä elokuvaa päivässä, joten luvassa on myös saalista Espoo Cinén ohjelmistoon. Kuismin iloitsee festivaalitunnelmasta Berliinin muuritaiteilija Thierry Noirin maalaamien muurinpalojen edessä.

Suomen elokuvasäätiö (SES) oli perinteisesti mukana festivaalilla. Säätiö harjoittaa tärkeää kulttuurivientiä ja tukee festivaaleille osallistuvien suomalaisten elokuvantekijöiden päämääriä. Sen rooli kansainvälisillä festivaaleilla, kuten Berliinissä, on tukea suomalaista elokuvaa ulkomailla; säätiön tehtävä on edistää elokuvantekijöiden ja heidän elokuviensa kansainvälistymistä.

Säätiöllä oli perinteisesti oma tiskinsä Scandinavian Filmsin yhteispohjoismaisella osastolla, jossa oli helppo kohdata ja järjestää tapaamisia ja neuvotteluja.

Suomalaiset elokuvatoimijat, elokuvasäätiön kansainvälisen osaston päällikkö Jaana Puskala (vas.), Espoo Cinén hallituksen puheenjohtaja Timo Kuismin ja Helsinki Cine Aasian taiteellinen johtaja, Kulttuuritoimituksestakin tuttu Eija Niskanen kohtasivat elokuvateatteri Cinemaxxissa.

Oli Berlinalen juhlavuosi, 75. festivaali. Jos on käynyt festivaalilla aikaisemmin, vaikutti, ettei mikään ollut muuttunut; kaikki sujui entisiä latuja myöten. Uutuutena, hieman yllättäenkin, juhlavuoden kunniaksi gaalateatterin eteen oli pystytetty eräänlainen festivaalikeskus, HUB75 – The Berlinale Festival Center. Se oli tarkoitettu yleisön ja elokuva-alan ammattilaisten kohtaamispaikaksi. Aamuisin siellä järjestettiin muun muassa keskustelutilaisuuksia, joihin osallistuivat esimerkiksi elokuvatähdet ja elokuvantekijät ja jonne yleisöllä oli vapaa pääsy.

Yleisö riemuitsi tietenkin päästessään lähelle sellaisia staroja kuin Nina Hoss ja Tom Tykwer. Lämpimässä loungessa viinilasin äärellä oli myös kiva tiirailla, mitä tapahtui vilpoisassa ulkoilmassa.

Lue Eija Niskasen jutut tämän vuoden Berlinalesta täältä ja täältä.

HUB75 oli tapaamispaikka, jossa sai rauhassa tiirailla ulos.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua