Vuosi sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan – näin olemme kirjoittaneet asiasta Kulttuuritoimituksessa

24.02.2023
UkrainaJutut kopio

Kuva: Emil Bobyrev

UKRAINA | Kokosimme viimeisen vuoden ajalta yhteen Venäjän hyökkäyssotaa ja Ukrainaa tavalla toisella käsitteleviä Kulttuuritoimituksen arvioita, artikkeleita ja kolumneja – sekä yhden runon.

Kulttuuritoimitus

Tasan vuosi sitten 24.2.2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Miksi – ja mitä se tarkoittaa?

Tähän kysymykseen ovat yrittäneet vuoden aikana löytää vastausta niin tietokirjailijat, toimittajat kuin taiteilijatkin.

Kokosimme yhteen joitakin Venäjän hyökkäyssotaa ja Ukrainaa tavalla toisella käsitteleviä Kulttuuritoimituksen juttuja viimeisen vuoden ajalta.

* *

Päivi Vasara haastatteli tietokirjailija Markus Leikolaa tämän Venäjän hyökkäyssotaa uutuuskirjan Sodan ja rauhan kronikka (Aula & Co, 2022) tiimoilta.

”Ihmisillä on suuri tarve tietää, miten kaikki liittyy kaikkeen. Tapahtumat alkoivat saada selityksensä Venäjän kääntymisestä kohti totalitarismia, mutta tällä kertaa internetin aikakautena”, Leikola kertoo haastattelussa.

Paljon parjattu Twitter on Markus Leikolalle hyvä tietolähde – Ukrainan sota on käsittämätön sotku

* *

Sodan ja rauhan kronikkaa käsitteli kirja-arviossaan myös Tommi Liljedahl.

”Putin pelkää Naton laajentumista, eikä näe että pienet maat haluavat liittyä Natoon suojautuakseen Venäjän aiheuttamalta uhalta. Hän kaipaa Neuvostoliittoa, josta Venäjäkin halusi ulos. Natseja tarvitaan koko ajan lisää, koska sota perustellaan heidän lyömisellään.”

Markus Leikolan uutuuskirja tarjoaa karun kuvan Venäjästä ja sen armeijasta – arviossa Sodan ja rauhan kronikka

* *

Marja Heinonen kirjoitti Mihail Šiškinin vuonna 2019 kirjoittamasta teoksesta Sota vai rauha, jonka WSOY julkaisi syksyllä 2022 Sirpa Hietasen suomennoksena.

”Šiškinin kirja ei kanna yksinomaan runsaan kielen varassa, vaan kirjailija piirtää siinä kiinnostavaa ja syvää kuvaa venäläisestä mielenlaadusta. Šiškin myös ravistelee länsimaita hereille ruususen unestaan suhteessa Venäjään. Hän ymmärtää, miksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja miksi Putinin suosio ei horju.”

Valhe ja totuus eivät ole samanlaisia Venäjällä ja lännessä – Mihail Šiškinin Sota vai rauha

* *

Tommi Liljedahl kirjoitti Pasi Kiviojan teoksesta Salaliittoteorioiden ihmemaassa (Docendo, 2022), jossa Ukrainan sota nähdään salaliittoteorioiden kultakauden huipentumana.

”Kaupunkien siviilikohteita pommittava Venäjä kertoo siivoavansa natseja ja laboratorioita, joissa kehitetään biologisia aseita tai ydinaseita. Ukrainan sota on vielä kongressihyökkäystäkin karmaisevampi esimerkki siitä, mihin salaliittoteoriat voivat johtaa.”

Salaliittoteorioiden kultakausi ei huipentunutkaan kongressihyökkäykseen, vaan Ukrainan sotaan

* *

Miikka Vuori kirjoitti Venäjän kuuluisimman oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin urasta, taustasta ja hänen kannattajistaan kertovasta tietokirjasta Navalnyi ja Venäjän oppositio (suom. Timo Korppi; Bazar, 2022).

”Navalnyin suhtautumista kuvaillaan käytännönläheiseksi. Hänen mielestään Krim vallattiin vastoin kansainvälisiä sääntöjä, mikä oli periaatteessa väärin. Kuitenkin nyt, kun asia on jo tapahtunut, Krimin palauttaminen Ukrainalle ’ei ole näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa’. Navalnyi antaa siis ymmärtää, ettei ollut Krimin valtaamisen kannalla, mutta ei myöskään aja sen palauttamista. Tässä asiassa hän siis edustaisi jonkinlaista keskitietä liberaalien ja nationalistien välissä.”

Aleksei Navalnyin keskeiset vaiheet – tietokirja Venäjän kuuluisimman oppositiopoliitikon urasta, taustasta ja hänen kannattajistaan

* *

Pentti Stranius kirjoitti puolestaan Neuvostoliiton hajoamisen aikaan Moskovassa asuneen sosiologi Risto Alapuron teoksesta Vallankumouksessa (Vastapaino, 2021).

”Toinen tarina on sekin, mitä Ukrainan sota lopulta aiheuttaa venäläisessä yhteiskunnassa. Palaako kansalaisyhteiskunta, näemmekö uudenlaisen palatsikeikauksen vai vajoaako maa pitkään sekaannuksen aikaan, itsevaltaisen pysähtyneisyyden tilaan ja eristyksiin.”

Venäläiset ovat kautta aikojen kapinoineet hallitsijoitaan vastaan – arviossa Risto Alapuron Vallankumouksessa

* *

Pasi Huttunen nosti tammikuun Parasta juuri nyt -palstallaan esiin useita Venäjää ja Ukrainaa käsitteleviä kirjoja, kuten ruotsalaisen Venäjä-asiantuntijan Bengt Jangfeltin teoksen Venäjä – Aatteet ja ideat (Siltala, 2022) ja Johannes Remyn tietokirjan Ukrainan historia (Gaudeamus, 2022).

”Remyn kirjan luettuaan on helpompi ymmärtää esimerkiksi sitä, kuinka kova ukrainalaisten taistelutahto monien yllätykseksi oli Venäjän hyökätessä. Kirjaa luonnehditaan helpoksi perusteokseksi, joten syventämisen varaa jää paljon. Yllättävän harvalle silti perusasiatkaan Ukrainasta ovat tuttuja.”

Parasta juuri nyt (19.1.2023): Kolme kirjaa Venäjästä, yksi Ukrainasta ja yksi Suomesta

* *

Ukraina on vahvasti esillä myös Jukka Ahtelan arviossa valtiotieteen tohtorin Jukka Tarkan teoksesta Itsenäisyyden elpymisaika – aikalaiskronikka vuosilta 1990–2020 (Siltala, 2022).

”Ajankohtaisen leikkauksen nykyhetkeen tekevätkin kirjan kuvaukset Venäjän pyrkimykset palata neuvostomenneisyyteen. Tämä kirjan jakso kuvaa oivallisesti sitä suurvenäläistä ajattelua, joka on ajanut Venäjän nykyjohdon siihen häikäilemättömään väkivallan kierteeseen, joka Ukrainaan kohdistuu.”

Kun kylmä sota päättyi ja itsenäisyys elpyi – Jukka Tarkan aikalaiskronikka on lähihistoriamme juurihoitoa

* *

Esseessään Jukka Ahtela käsitteli puolestaan Olivier Guezin toimittamaa teosta Le Grand Tour: Ouvrage collectif sous la direction d’Olivier Guez (Grasset, 2022), johon ranskalaiskirjailija pyysi tekstin nykykirjailijalta jokaisesta EU-maasta.

”Euroopan yhdentyminen on ollut suuri rauhan projekti. Sellaisena se alkoi, kun sodan perusraaka-aineet hiili ja teräs otettiin hiili- ja teräsyhteisön hallintaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kouriintuntuvasti nostanut näkyviin EU:n merkityksen rauhan ja vakauden turvaajana. Se on myös kirkastanut eurooppalaisia arvoja. Demokratian, kansalaisvapauksien ja oikeusvaltion merkitys ymmärretään paremmin.”

Euroopan unionissa on 24 virallista kieltä – hiljaisuus ei saa enää olla 25:s

* *

Pauli Välimäki käsitteli arviossaan uutta Tiedekulmapokkaria Epävarmuuksien aika (Gaudeamus, 2023) , jossa eri alojen tutkijat pohtivat, miten Venäjän hyökkäyssota muuttaa maailmaa.

”Ukrainan sodan seuraukset ovat järkyttäviä Ukrainan kansan ja heidän maansa kannalta. Venäjä tuhoaa kokonaisia kaupunkeja ja tuntuu pommittavan tarkoituksellisesti myös siviilikohteita, asuintaloja, sairaaloita ja päiväkoteja. Sodankäynnin raakuus ja ’vanhanaikaisuus’ panssarivaunuineen, tykkeineen ja juoksuhaudoissa kyyristelevine sotilaineen tuntuu erikoiselta.”

Mitä sodan jälkeen? Tiedekulman pokkarissa eri alojen tutkijat pohtivat, miten sota muuttaa maailmaa

* *

Huumorilla kestää mitä vain, ehkä jopa Putinin, otsikoi puolestaan Kari Pitkänen arvionsa Jukka Mallisen ja Ville Hytösen toimittamasta vitsikirjasta Valloittava Putin (Enostone, 2022)

”Yrittäkää nauraa mukana – edes hetken.”

Huumorilla kestää mitä vain, ehkä jopa Putinin – arviossa vitsikirja Valloittava Putin

* *

Ukrainan kansallispäivän kolumnissaan Kari Pitkänen puolestaan kehotti katsomaan Viroon, mikäli haluaa tietää mitä Venäjä aikoo tehdä Ukrainalle.

”Venäjän tavoite on Ukrainan valtion, kulttuurin ja identiteetin tuhoaminen. Samaa reseptiä valekansanäänestyksineen on jo kerran kokeiltu Baltian maissa.”

”Jos haluat tietää, mitä Venäjä aikoo tehdä Ukrainalle, katso Viroon”

* *

Lisäksi Marita Salonen laati Venäjän hyökkäyssodan vuosipäivänä kolumnin, jossa muisteli sodan syttymispäivän herättämiä ajatuksia ja tunteita.

”Kello 16 on Tampereen Keskustorilla mielenosoitus Ukrainan puolesta. Siihen osallistuminen auttaa vähän. Tänä vuonna sama aika ja sama paikka, ikävä kyllä.”

Vuosipäivä: Katso Volodymyr Zelenskyi ja Kansan palvelija – edes yksi jakso, sillä maaliskuun alun jälkeen sarjaa ei enää näe

* *

Loppuun sopii Ville Hytösen Kulttuuritoimitukseen kirjoittama runo Ukrainasta, Me emme ole siellä.

Joskus olin siellä, ostin keltaisia tomaatteja
Bessarabian torilta; tilasin barrikadibaarista
mustaa teetä ja pampuški-leipää, mustajuurikeittoa
joka ei ollutkaan sinistä, piparjuuritahnaa
joka ei värjännyt keltaisiksi
ulkonevia hampaitani; isoäidit myivät

 

perunapannukakkuja sinisissä
servieteissä, pahvisia postikortteja
viljapelloista kuin ne olisivat jatkuneet
aina vain seuraavassa kortissa, niissä

 

keltainen linja-auto savusi sinisenä, sininen
hävittäjäkone putosi auringonlaskussa
viljapeltoon, miksi kukaan kuvaisi sellaista
rauhan päivinä mutta

 

sama viljapelto jatkui joka kortissa, yhdessä
panssariajoneuvo murskasi vanhuksen
ajaman auton alleen kuin kenkä
kuivuneen valkosipulileivän, keltainen pelto jatkui

 

kaupungin halki, lapsi
syntyi pommisuojassa, kortit jatkuivat

 

Maidanilla metroon juoksevien
ihmisten rakkulaisissa käsissä päivänä
jolloin piti olla rauha, pampuški-leipää

 

muovipusseissa ja sinistä kivennäisvettä
rynnäkkörepussa, nuoret rakastavaiset
vihittiin sodan keskellä, rakastavaiset
tarttuivat aseisiin kuin minä

 

keltaisiin tomaatteihin Bessarabian torilla,
luulin että sodat olisi sodittu, kirjoitin
viljapostikorttiin kotiosoitteen, olinhan vain
matkalla, mutta lähetin palan
sinistä taivasta kotiin saakka, aloin ajatella
että lehmuksetkin ovat sinisiä, ruoho
keltaista, onko sitä myös Kiovan
taivas, virtaako Dnepr kaduilla

 

anteeksi että me emme ole siellä, kirjoitin
postikorttiin ja lähetin sen takaisin
Kiovaan tuhansien muiden
viljapeltokorttien tavoin.