Tuulet ovat suotuisat, Corto Maltese – arvostelussa Tarowean: yllätysten päivä

Kuvat: Kimmo Ylönen. Piirrokset: Rubén Pellejero.

Hautausmaalla Tasmanian Port Arthurissa. Hoikka mies puhuu vainajille. Pulisonkien yläpuolella istuu kenties lahjaksi saatu kaartin tykistöupseerin lakki. Lipan varjoon jäävät ruskeat silmät. Suu on tiukka viiva. Tupakan savu kiertää sumuiseen iltaan. Tästä alkaa Corto Maltesen vasta julkaistu seikkailu, Tarowean: yllätysten päivä.

Port Arthur oli rangaistussiirtola brittiläisen imperiumin äärimmäisessä ääressä. Tänne tuotiin ne, jotka vielä Australiaan karkotettunakin jatkoivat rikosten tekemistä. Vuonna 1912 laitos on ollut jo kauan vailla esivallan huolenpitoa. Entiset vangit pitävät jöötä raunioituvissa rakennuksissa. Toisaalla kehitetään kuritushuoneturismia voimakkaita elämyksiä kaipaaville matkailijoille. Kellarissa viruu nuori vanki, jonka joku on halunnut piilottaa ikiajoiksi.

Seikkailu höyryää ja purjehtii Tyynen valtameren vesillä. Laivaton merikapteeni seilaa Brooken dynastian, valkoisten rajahien, itsevaltaisesti isännöimään Sarawakin ruhtinaskuntaan. Hän neuvottelee Borneon alkuperäisasukkaiden dajakkien kanssa. Onnensoturi saattaa nuoren vangin tämän kotisaarella San Eugeniolle ja tapaa yhden työnantajistaan jossain päin Tyyntä valtamerta sijaitsevalla Escondidan saarella.

Toisessa asiakirjassa annetaan koordinaatit, noin 169° läntistä pituutta ja 19° eteläistä leveyttä, Cooksaarista länsilounaaseen. Lokit kirkuvat kunniaa Prattin kynän jäljelle.

Onnen soturin monilta tahoilta saamat toimeksiannot limittyvät juonen loimessa laajan henkilögallerian erilaisiin tavoitteisiin. Motiivit ovat monet suuresta ja pienestä valtapelistä ahneuteen ja henkilökohtaisiin kaunoihin. Kaukaisen Euroopan kiristyvä, vain pari vuotta myöhemmin suursodaksi räjähtävä poliittinen jännitystila väreilee ajankuvassa. Kolonialististen isäntämaiden harjoittama taloudellinen riisto saa taas uuden muodon, kun kehittyvä teknologia vaatii uusia raaka-aineita. Kumipuista lypsettävä guttaperkka on meren pohjalla kulkeviin lennätinkaapeleihin käypä eriste.

Mukana purjehtii aiemmista seikkailuista tuttuja hahmoja, kuten Corton hankala sydänystävä, tämän vivahteikkaamman Tintin vaikeasti määriteltävä Haddock, hurmaava siperialainen murhamies Rasputin sekä Salaperäinen munkki, jonka rinnalla Mikki Hiiren vanha vastustaja Mustakaapu on ilmeikäs naamanvääntäjä.

Äkkiväärä ystävä ampuu vahtikoirat.

Corto, munkin sanoin ”kuriton individualisti ja kapinallinen”, on kasvottoman työnantajan mielestä myös idealisti ja romantikko.

Aiempien tarinoiden tapaan kuvioihin sekoitetaan myös oikeita historiallisia henkilöitä ja monen kirjavia viittauksia. Parhaimmillaan tämä kytkee rikkaan tarinan aikaan ja viekoittelee lukijan tutkimaan vaikkapa Van Diemenin maan rangaistuslaitosten ja Havaijin Molokain saaren leprasiirtolan historiaa. Pahimmillaan, vaan ei tässä tarinassa, tästä saattaa tulla teennäistä nimien tiputtelua.

Suolaisilla vesillä esitetään myös oopperajuoneksi yltävä muunnelma merenneidon ja valepukuisen kuninkaallisen rakkaustarinasta. Tyrmästä haettu, puhumaton alkuasukasnuorukainen, joka myöhemmin paljastuu kovaonniseksi prinssiksi ja merirosvojen sieppaama, vyötäröstä alaspäin halvaantunut hollantilainen tyttö, jota dajakit pitävät meren jumalattaren Ratu Kidulin inkarnaationa löytävät toisensa.

Kohtalo tai ehkä sattuma näyttelee tarinassa suurta roolia. Monesta Corto Maltesen aiemmasta seikkailusta tutut maagiset ja mystiset elementit, jotka eräissä äärimmäisissä tapauksissa ovat olleet sietämätöntä sekoilua pysyvät näillä sivuilla kurissa. Maustepurkin kansi ei ravistaessa putoa keitokseen.

Alun perin arvelin arvioni keskittyvän enemmän siihen, mikä on uudelleen laivaan astuneen Corto Maltesen vointi suhteessa sarjan 1960-luvulla luoneen Hugo Prattin tuotantoon. Pratt piirsi ja kirjoitti Maltesen seikkailuista kahdeksen pitkää sarjakuvaromaania ja yhteensä 21 lyhyttä sarjakuvanovellia. Näistä viimeinen valmistui jo vuonna 1989. Tuosta joukosta löytyy myös ensimmäinen kokonaisena kirjana suomeksi julkaistu seikkailu Corto Maltese Siperiassa, mestariteos ja timantti, jonka jälkeen onnensoturin liikkeiden seuraaminen on ollut minulle sydämen asia.

Luonut Hugo Pratt.

Vertailu vanhaan unohtuu jo muutaman sivun jälkeen. Corton uudet seikkailut ovat kaikkea muuta kuin rahan kiilto silmissä roiskaistua venytystä. Laivaton merikapteeni purjehtii uuden tekijäkaksikon kanssa onnellisten tähtien alla. Nämä kunnioittavat ja selvästi myös rakastavat sarjakuvan mainehallissa tukevasti seisovaa hahmoa, mutta pitävät korkeassa arvossa myös omaa osaamista ja itsenäistä tekemistä.

Tarinat kirjoittaa espanjalainen Juan Díaz Canales, joka tunnetaan myös dekkarikissa Blacsadin toisena luojana. Piirrostyön tekee maanmies Rubén Pellejero. Tarowean: yllätysten päivä on kaksikon kolmas Corto Maltese tarina. Työryhmässä on mukana myös piirtäjän tytär Sonia, joka avustaa värityksessä sekä José Torres, joka on tehnyt taustoittavaa piirrostyötä.

Pellejeron piirros on upea yhdistelmä Prattin jälkeä, sitä varhaisempaa, kun viiva ei vielä pullistunut paksuksi ja yksityiskohdilla herkuteltiin viitseliäästi, tämän tunnistettavia maneereja, viittauksia vanhan mestarin ruutuihin ja taitavan piirtäjän omaa käsialaa.

Ruutujen kauneutta.

Omalla otteella Hugo Prattia mukaillen.

Jalava/Art House on julkaissut kaikki Corto Maltese -tarinat ja toivottavasti tekee niin myös tästä eteenpäin. Kääntäjä on aina ollut Heikki tai Soile Kaukoranta tai nämä yhdessä. Tällä kertaa espanjankielisen alkuteoksen on suomentanut Heikki. Korkea laatu on taattu tältäkin osin.

Tarinan lopussa Corto köytetään ristille ja lasketaan kellumaan tyynelle Tyynellemerelle. Tarowean: yllätysten päivä on esinäytös ensimmäiselle seikkailulle, jossa Corto Maltesen hahmo esiintyi. Tuon kirjan saattaa löytää antikvariaatista nimellä Corto Maltese Etelämerellä. Uusi, entistäkin komeampi, vuoden 2014 käännös on italian kielistä nimeä vastaava Suolaisen meren balladi. ”Olen Tyyni valtameri. Ja suurin kaikista…”

”Seikkailu… on seikkailu. Se alkaa aina uudestaan, eikä katso taaksepäin”, toteaa raakapuulle kiivennyt Corto Maltese kovia kokeneelle prinssille. Maston ympärillä kiertävät lokit, yhtä kauniit kuin Prattin itsensä aikoinaan piirtämät.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua