Toisiin maailmoihin matkataan kaivon, vanteen tai sarjakuvan kautta – arviossa uusi Filemon

Piirrokset: Fred. Kuvat: Kimmo Ylönen

Paksuun villamyssyyn ja kotikutoisen näköiseen erakkohaalariin pukeutunut herra Bartolomeus tahtoo takaisin A:lle, Atlanttin isolle alkukirjaimelle, mistä hänet aikanaan löydettiin. Sen vuoksi hän laskeutuu kaivoon.

Koti-ikävän kalvama miekkonen ei suostu uskomaan kaikkien tietämää tosiasiaa. Jos on jo kerran kulkenut kaivon kautta, ei se toistamiseen onnistu. Semmoinen hupsutus sotkee kerta kaikkiaan kaiken, ja asioiden kierteilleen saattamiseksi pitää löytää kunnioitettu jos ei peräti pelätty Batbadin Simbabbad (suom. Jukka Heiskanen; Story House Egmont, 2023).

Uuden Filemon-albumin esiintyjäkaarti ja Ranskan maaseudulta karttakirjan lehdille sukeltava satumaailma on aiemmin ilmestyneitä kirjoja lukeneille tuttu. Herra Bartolomeus touhottaa ja tulee käynnistäneeksi taas yhden matkan muualle.

Nimiosassa nähdään järkevä, merkillistä maailman menoa avoimin silmin tarkasteleva nuorukainen, Filemon. Pojan kiukkuinen Hektor-isä puolestaan ei ota uskoakseen, vaikka omin silmin näkee. Taikuutta tutkiva Felix-setä on fiksu ja fiksaa. Kirjassa ei ole ainuttakaan naisroolia. Pojan paras kaveri Anatole-aasikin taitaa olla urosoletettu.

Vuorovettä vaihdetaan.

Kirjan tekijä, ranskalainen sarjakuvapiirtäjä Frédéric Othon Théodore Aristidés lyhensi nimensä kätevämpään taiteilijamuotoon Fred. Filemon-hahmo syntyi vuonna 1965. Dargaud-kustantamo julkaisi viidennen täysimittaisen kirjan Batbadin Simbabbad alun perin vuonna 1974. Samoihin aikoihin ilmestyivät ensimmäiset Otavan julkaisemat suomennokset.

Parikymentä vuotta myöhemmin klassikon asemaan kohotettua Filemonia julkaisi suomessa WSOY. Viime vuonna viestikapulan otti vastaan Story House Egmont, joka BD-sarjassaan tuo markkinoille ranskankielisiä sarjakuvia.

Uusi albumi on toinen sarjassa julkaistu ja kaikkiaan kuudes suomennettu. Filemonin tarina päättyi vuonna 2013 juuri ennen tekijän kuolemaa valmistuneessa albumissa, jonka järjestysnumero on peräti kuusitoista.

Sujuvasti sanottu, kiitos Fred ja suomentaja.

Fredin piirros on heti tunnistettavaa. Viiva on selkeä, mutta jäykkyyttä vailla. Se taipuu ja siinä on eloisaa tikkuisuutta. Tarinoissa mennään paperista läpi ja ruutujen taakse. Lähes kaikissa luokitteluissa Filemon hyllytetään osastolle surrealismi.

Esikuvia ovat ainakin Winsor McCayn Höyhensaarilla seikkaileva Pikku Nemo ja George Herrimanin Krazy Kat, jonka vaikutus näkyy paitsi piirtämisessä myös omalaatuisessa ja omalakisessa maailmassa. Myös puheenparsi saattaa tuoda mieleen Krazy Katin runouden, vaikka Filemonin puhekuplissa kuin hutikassa hourivien hahmojen vuoropuhelu onkin ajoittain raskasta tolkutusta.

Lentolaitteena perinteisempi luuta.

Kirjallisia viittauksia voi hakea Ihmemaan Liisasta Robinson Crusoen kautta Tuhannen ja yhden yön tarinoihin. Setä saattaa tuoda mieleen Gandalf-velhon ja mikä se onkaan se toinen paksu kirja, jossa nuori päähenkilö ratsastaa aasilla…

Vertailevan kirjallisuustieteellisen tuumailun sijaan saattaa olla hedelmällisempää heittäytyä tapahtumien virtaan, kuten Filemon itse, valmiina vastaanottamaan uutta ja kohtaamaan odottamatonta. Lukija päättäköön mistä on kyse vai onko mistään ja onko sillä väliä.

Kirjassa on kaksi tarinaa. Valtamerellä hurjastelun jälkeen kierroksia kerrontaan kehrää kotimetsässä tavattu noitaukko. Puhekuplat tankattuaan voi käännellä sivuja mielivaltaisessa järjestyksessä ja nauttia ihanasta piirroksesta vaikka aikojen loppuun.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua