Pääosassa riemukkaan raivokas noita-ankka – arviossa seitsemäs Carl Barksin sankarit -kirja: Milla Magia

Kuva: Kimmo Ylönen. Piirros: Carl Barks.

Läpikotaisin laadukkaassa kokoelmakirjojen sarjassa Carl Barksin sankarit on tähän mennessä omistettu oma opus itselleen Akulle, raharikkaalle Roope-sedälle, Akun nokkelille jos kohta joskus rasavilleille veljenpojille, kohtuuttoman onnekkaalle Hannu Hanhelle, konnanpolulla kompuroivalle Karhukoplalle sekä keksijä Pelle Pelottomalle.

Kuudetta kirjaa lukiessani kävin läpi Barksin luoman henkilögallerian. Muistin tietyn noita-ankan. Ripottelin ripauksen rupikonnan limaa ja lepakon kakkaa kattilaan ja luin loitsun. Abrakadabranduudeli, olkoon seuraava pääosa Milla Magian.

Walt Disneyn viihdetehtaan työllistämistä sarjakuvasepistä maineikkain, kaikelle maailmalle nimituttu Carl Barks, päätti noitaa luonnostellessaan jättää piirtämättä koukkunokan ja syylät. Nuoren noita-ankan esikuviksi hän valitsi Italialaiset filmitähdet Gina Lollobrigidan ja Sophia Lorenin. Kolmas esikuva oli The New Yorker –lehdestä kaikkialle populaarikulttuurin vainiolle levinneen Addamsin perheen äiti, Morticia.

Milla Magia, englanninkieliseltä nimeltään Magica de Spell, asuu mökissä Vesuviuksen rinteellä. Hän pukeutuu mustaan mekkoon ja käyttää ilmiselvästi italialaisia design-kenkiä. Huumaavaa Arabian unelma -parfyymiä ja posauspommeja hän kantaa luxus-käsilaukussa. Voimakas luomiväri ja tekoripset viimeistelevät näyttävän kokonaisuuden. Hän on viettelevä ja vaarallinen. Hän on etevä noita, jota komeetatkin tottelevat.

Milla Magiaa motivoi vain yksi asia, ahneus.

”Olen noita Milla Magia”, uusi vastustaja esittelee itsensä suorapuheisesti Roope Ankan sihteerille tarinassa Midas Touch, Midaan kosketus. Italiasta Ankkalinnaan matkustanut velhotar tarvitsee keitokseensa kolikoita, jotka ovat koskettaneet universumin vauraimpien käsiä. Noita aikoo valmistaa rikkaaksi tekevän amuletin sulattamalla pikkurahat yhteen Vesuviuksen kraaterissa. Vierasmaalainen eksentrikko on valmis maksamaan yhdestä kymmensenttisestä kymmenen kertaa sen nimellisarvon. Pohatta pitää signorina Magiaa harmittomana hupsuna ja tekee mielestään voitokkaat kaupat.

Millan käsilaukkuun päätyy erehdyksessä ensimmäinen Roopen ansaitsema kolikko. Lentokentältä tavoitettu noita-ankka suostuu vielä vaihtamaan rahan toiseen, mutta liian avonokkainen Roope hölöttää julki luotien ja tomahawkien naarmuttaman lantin erityisen laadun. Milla tekee salamannopean johtopäätelmän. Koska ensimmäistä kolikkoa on hypistelty enemmän kuin myöhemmin rahasäiliöön kertyneitä, on siihen latautunut eniten vaurautta tuottavaa voimaa.

Tästä hetkestä alkaen tarinoiden runko on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta sama. Vaikka noitaneidillä on käytössään aikamoinen työkalupakki vippaskonstein kootun varallisuuden kartuttamiseksi, haluaa hän väen väkisin sen yhden kolikon maailman varmimmasta ja suurimmasta säästölippaasta.

Pahuudesta pahuksen ylpeä noitaneito.

Kaiken kaikkiaan Barks kirjoitti ja piirsi vain yhdeksän Milla Magia -tarinaa. Näistä vuosina 1961–1964 ilmestyneistä kertomuksista kahdeksan mahtuu uuden kokoelman kansien väliin. Ensimmäinen tarina on hurja valepukuralli, jossa Milla naamioituu nerokkaasti lähdeviitaten italialaiseksi filmitähdeksi ja sonnustautuu kaksoiskierteellä valepukuun pukeutuneeksi etsiväksi. Noitaa takaa-ajavat ankat puetaan kaloiksi ja itse he vetävät ylleen lampaan taljat.

Innoittunut Barks panee parastaan jokaisessa tarinassa ja mielikuvittelee kovilla kierroksilla. Tarina Many Faces of Magica de Spell, Milla Magian monet kasvot, lähtee liikkeelle taikaliemestä, joka muuttaa uhrin kasvot katseen kohteeksi osuvan henkilön tai eläimen näköiseksi. Seikkailun kaari päättyy laaksoon, jossa asustaa töppöjalkainen, keilanmuotoinen ja naamaton kansa. Kirjan päättävässä tarinassa Rug Riders in the Sky, Lentävä matto, ensilanttia ei mainita lainkaan. Tarina on tuhannen ja yhden yön mausteilla ryyditetty aarrejahti Irakissa.

Milla Magia muodostaa harvinaisen poikkeuksen sarjakuvissa kuusikymmentäluvulla esiintyneiden naisoletettujen joukossa. Noitaneito on äärimmäisen kyvykäs ja itsenäinen. Hän ei ole yhtään yhteiskuntakelpoinen eikä takuulla pyri miellyttämään ketään. Milla Magia retkuttaa aikuisia ankkoja mennen tullen. Näissä tarinoissa nokkelat veljenpojat kantavat toistuvasti pelastajan vastuun.

Ankat esiintyvät kirjan kertomuksissa erittäin eloisasti. Valkeiden pallopäiden pinnalle sijoitetut suhteettoman suuret silmät ja niitä kiertävät pupillit luovat ruudusta toiseen vallan huiman hullunkurisia ilmeitä. Kirjan sivut ovat täynnä satua, leikkiä ja seikkailua.

Lopulta on aina nokka solmussa ja tukka sekaisin.

Täysin rinnoin nauttiakseen lukijan on kuitenkin hyväksyttävä päähenkilöitä motivoiva ahneus ja puusilmäinen mammonan metsästys. On laitettava nimensä sopimukseen, joka antaa vuosikymmeniä vanhalle tarinalle luvan naurattaa, vaikka vieraita kansoja kohdataan pelkästään hyötymistarkoituksessa ja muinaisten kulttuurien aarteet ryöstetään sumeilematta. Hekottelun lomassa voi miettiä miten entistä ehompi maailma kuvitellaan ja miten siellä seikkaillaan. Sitäkin voi miettiä miten koulusalapoliisinakin toiminut Aku organisoi veljenpoikien opintien, kun koko suku säntää yhtenä ankkana noidan perään.

Ainoa kirjasta Puuttuva Carl Barksin luoma Milla Magia -tarina, The Isle of Golden Geese, Kultahanhien saari, löytyy ainakin Minä Milla Magia ja Me Tupu, Hupu ja Lupu -jättikirjoista sekä Carl Barksin parhaat -sarjan kirjasta Marco Polon aarre. Samoja juttuja kierrätetään monissa kansissa. Monen hyllystä löytyy edellä mainittujen lisäksi Aku Ankan parhaat -albumisarjan niteitä ja juhlasarjaa.

Story House Egmont julkaisee parasta aikaa albumisarjaa, jossa Barksin ankkatarinat on laitettu jonoon ilmestymisjärjestyksessä. Tässäkin runsauden pöheikössä suurella huolella ja rakkaudella toteutettu Carl Barksin sankarit (konnat) -sarja on kuitenkin paikkansa ansainnut. Käytössä ovat olleet parhaat saatavilla olevat digitaaliset jäljennökset alkuperäisistä sivuista. Tarinat julkaistaan leikkaamattomina. Otsikot ovat nekin Barksin kädenjälkeä. Ruuduissa ryskyvät ja paukkuvat alkuperäiset äänitehosteet.

Suomennos on hyvä, paperi tukevaa, sidos kestävä ja kannet kovat. En kerta kaikkiaan keksi miten tämän paremmin tekisi.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua