Lucky Luke -timantti puolen vuosisadan takaa – arviossa uudelleen julkaistu Apassikanjoni

Kuva: Kimmo Ylönen. Piirros: Morris.

Pohjois-Amerikka Mississippi-joelta Tyynellemerelle oli vielä oikeastikin rajua ja rajatonta seutua, kun siitä jo alettiin muokata meidän tuntemaamme myyttistä villiä länttä. Taidemaalarit Russell, Remington ja kollegat ikuistivat kankaalle tasangot ja vuoret. Heille poseerasivat lehmipojat ja hevoset. He pysäyttivät raameihin karjanajon hyökyvän ryminän ja takaa-ajon tuoksinan.

Uutistoimittajat paransivat faktoja ja pistoolisankarien ampumataitoa. Viihdekirjailijat muokkasivat rikollisista vapaan Amerikan sankareita. Surutta liioittelevat sanasepot löysivät robinhoodeja preerialta. Alkuperäisasukkaat olivat jaloja villejä tai verenhimoisia teurastajia, harvoin ihan vain ihmisiä ja tuskin koskaan vertaisia.

Länsi oli vielä villi, kun Britanniassa kuvattiin aiheesta ensimmäinen elokuva 1800-luvun viimeisenä vuonna. Villi länsi oli lähihistoriaa, kun John Ford ohjasi Rio Bravon. John Wayne syntyi vielä ainakin vähän villissä Keskilännessä.
Vanhalla mantereella villi länsi saavutti valtavasti vastakaikua. Kaukaisessa Suomessa saakka vuoltiin Colt-pössyköitä ja Winchester-luikkuja koivupuusta. Inkkarit ja länkkärit väijyivät toisiaan osuuskaupan nurkan takana. Jokapoika osasi nimetä ison joukon lainsuojattomia, intiaaniheimoja ja niiden päälliköitä.

Amerikkalaiset kuvasivat elokuvia. Euroopassa villi länsi valtasi ison siivun kasvavilta sarjakuvamarkkinoilta. Eurooppalaisen sarjakuvan joukosta löytyy myös maailman paras villin lännen parodia.

Paremmin taiteilijanimellä Morris tunnettu belgialainen Maurice De Bevere piirsi ja kirjoitti ensimmäisen Lucky Luke -tarinan vuonna 1946. Yhdeksänvuotisen yksinyrittäjyyden jälkeen hän pyysi mukaan ranskalaisen käsikirjoittajan René Goscinnyn.

Ranskassa vuonna 1971 ilmestyneen Apassikanjonin järjestysnumero oli 37. Morris-Goscinny-työparille se oli jo 28. yhteinen Lucky Luke -albumi. Mestarisepät tunsivat takomansa materiaalin ja muovasivat sitä mielensä mukaan. Lännensankari eli kultaista keski-ikää. Minkäänlaisesta väsymisestä ei näkynyt merkkiäkään.

Apassikanjoni ilmakuvassa.

Apassikanjoni (Story House Egmont, 2025) avataan avaralla maisemakuvalla. Ratsuväkisaattue etenee kohti taivaanrannassa siintävää vuorta. Elokuvansukuisuus on selvää. Kohtauksen taustalle on helppo kuvitella ääniraita, jolla soivat hilpeät huilut ja pärisevät marssirummut.

Tarinan peruskivi on juustotahkon muotoinen vuori keskellä tasankoa. Irtokallio olisi helppo kiertää, mutta ratsuväen on kuitenkin kuljettava vuoren kahtia jakavan kanjonin kautta. Yhtä ehdottoman jääräpäisesti apassien on pakko väijyä asemissa tahkovuoren laella ja vierittää kiviä kalpeanaamojen niskaan.

Toistuvat vitsit esitellään jo ensimmäisillä sivuilla. Tarinan edetessä visuaaliset vitsit, puhekupliin kirjoitetut vitsit, toisto ja muunnelmat putoavat tarkalleen oikeisiin ruutuihin. Kertomus nelistää rytmikkäästi. Osumia nauruhermoon tulee suoraan, kierteellä ja koukulla.

Luvattomat rajanylitykset raivostuttavat myös Meksikon puolella.

Tällä kertaa Lucky Luke on yksinäinen cowboy vain viimeisessä ruudussa, ratsastaessaan laulaen auringonlaskuun. Salanimellä Mr. Smith esiintyvä sankari on saanut hallitukselta tehtävän, joka on aiheuttanut paljon harmaita hiuksia myös sarjakuvakollega luutnantti Blueberrylle. Länteen pitäisi sovitella rauha.

Ihmeen tasa-arvoisessa tarinassa suurin osa puherooleja saaneista esiintyjistä on yhtä hoopoja. Lucky Luke tekee hartiavoimin töitä saadakseen järjen äänen kuuluville. Toinen, jolla leikkaa, on intiaanivesseli Coyotito. Kaikkein fiksuin saattaa olla Jolly Jumper, sankarin hevonen. Ylivoimainen eläinyksilö kiipeää kalliolle kuin kauris ja silppaa puuhun kuin orava. Vanha kunnon Jolly on myös asiansa osaava vainuhevonen.

Röökiluke ja ruokoluke.

Kuudes suomennettu Lucky Luke -albumi, Otavan vuonna 1972 julkaisema Apassikanjoni, oli ensimmäinen, jonka sain ikiomaksi. Vasta julkaistu uusintapainos asettuu hyllyssäni loppuunselatun repaleen viereen. Vuoden 1980 painoksesta peräisin olevan kappaleen selkä repsottaa ja sivut ovat irronneet liimauksesta. Keskellä kantta komeilee omistajan nimi lyijykynällä syvään uurrettuna.

Uutuudessa on kaikki kohdallaan. Pahvikantinen albumi on ainoa oikea Lucky Luken muoto lapsuuden lukuhetkiä muistavan käteen. Annukka Kolehmainen on käynyt Jouni Tihman suomennoksen läpi pieniä viilauksia tehden. Muutokset ovat hienovaraisia. Sataan kertaan luettu kirja tuntuu siltä samalta tutulta ja tärkeältä.

Lucky Luke oli tärkeimpien sisäänvetotuotteiden joukossa, kun tutustuin sarjakuvan maailmaan. Sitä se voi olla myös tänä päivänä. Matkan voi hyvin aloittaa Apassikanjonista. Meidän konkareiden on sinne hyvä palata. Kuvitellun ja todellisen lännen historiasta kauhova huumori naurattaa aina vaan. Varjoaan nopeampi ampuminen on edelleen kuningasoivallus.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua