Kulttuuritoimituksen tekijät esittäytyvät lukijoille yksi kerrallaan, aina sunnuntaisin, ja vastaavat yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten kuka minä olen, mitä minä teen ja minkä takia kulttuurista kirjoittaminen on tärkeää.

Kuka minä olen?

Luissa ja ytimissä olen Ylöjärven Takamaalla Legoilla leikkivä, pienoismalleja rakentava pikkupoika, joka toivoo jonain yönä näkevänsä oikean kummituksen. Tämän pellavapään päälle on kerrostettu nuoruus noilla samoilla nurkilla. Silloin kaupunki oli yhtä kuin Tampere. Päätyö oli tukan kasvattaminen.

Maantieteellisesti Kankaanpää ei ole kaukana Ylöjärveltä, mutta hengen viljelyssä siellä pötkittiin pitkälle horisonttiin. Taidekoulun jälkeen tuntui jonkinmoinen majakanvartijuus parhaalta ratkaisulta. Jo parinkymmenen vuoden ajan olen työntänyt juuria kallionrakoon Norrskatan saarella, Paraisten ulkosaaristossa.

Tänä päivänä olen palikoilla leikkivä mies, joka karkaa kerkeästi matkoille ja retkellä autiotuvassa yöpyessään pelkää näkevänsä oikean kummituksen.

Mitä minä teen?

Monta vuotta olen kammiossani rakentanut puuhärkää, joka kantaa selässään Jerusalemin kaupunkia ja kaikkea muutakin. Sen nimi on ”Kaikkihärkä”. Samassa matalassa kellarissa veistän puisia taivaankappaleita. Vuolen omaa aurinkokuntaa.

Ilmeisen ikuisiksi venyvien, aina vaan laajenevien kokonaisuuksien ohessa olen tehnyt koko joukon itsenäisiä teoksia. Olen muun muassa ommellut seitsenhuippuisen paimentolaisteltan, paistanut neljä metriä leveän leivän, kaivanut kuoppia, merkinnyt polkuja ja muuttanut Turun kaupunkiliikenteen bussin isoksi nelipyöräiseksi vatupassiksi.

Palikkaleikin ja pienoismallien lisäksi olen onnistunut koplaamaan työhön myös kävelyn ja pyöräilyn. Pienoisrautatiet hakevat vielä paikkaansa. Kaikki touhu sopii kuvataiteen kirjavan päivänvarjon alle.

Miksi olen mukana Kulttuuritoimituksessa ja millä tavalla?

Kesäkuussa, kun Kulttuuritoimitus oli vielä nuori, Nnjasin tyynyyn sen hetkisen taidetyömaan kammarissa Hyrynsalmella. Ihastelin monien kehumaa uutuussivustoa jutusta toiseen klikaten. Tapasin muutamia tuttuja nimiä. Makustelin, miten mahdottoman mukava olisi päästä porukoihin. Taisin vähän kadehtiakin.

Seuraavana päivänä saapui viesti. Siinä kysyttiin tekisikö mieli kirjoittaa. Ihan vähän lypsämällä sain vielä oikealta journalistilta lausunnon ”sulla on hyvä kynä”. Olin niin otettu ja selkään taputettu ja myötäkarvaan silitetty, että olisin lupautunut kolaamaan tulevan talven lumet Kulttuuritoimituksen parkkipaikalta, jos Kulttuuritoimituksen kivilinnan edessä olisi parkkipaikka.

Kulttuuritoimituksessa olen hyvässä, moniäänisessä seurassa sivistyksen asialla. Tähän mennessä olen kirjoittanut Parasta juuri nyt -palstalle. Muitakin ideoita on. Tätä nykyä asiat usein suodattuvat eräänlaisen olisiko-tässä-jutun-juurta-Kulttuuritoimitukseen suppilon kautta.

Kirjoittaminen on hauskaa. On hienoa seurata, miten parin sanan jyvästä muodostuu lause, lauseista kappale ja kappaleista järjestys tekstin mikromaailmaan. Kirjoittaminen on myös pelottava extremeharrastus. Kirjoittamisen kentällä käydään kovin taisto täydellisyyden tavoittelun peikkoa vastaan. Pilkunviilauspainin takia kirjoitan erittäin hittaasti. Toivonkin Kulttuuritoimitukselle pitkää ikää, että ehtisin saada jotain valmiiksi. Toivon muutenkin.

Kimmo Ylösen Kulttuuritoimitukseen kirjoittamiin juttuihin pääset täältä.

Minkä takia kulttuuri ja siitä kirjoittaminen on tärkeää?

Luin läpi kaikki tällä palstalla tähän kysymykseen aiemmin annetut vastaukset. Kauniita ja viisaita sanoja. Lukekaa tekin.

Lisäksi. Jokaisen kuukauden alussa saan sähköpostin, johon on listattu tulevia tapahtumia Pirkanmaalla. Joka kerta olen silmät yhtä lailla ympyräisinä. Kattaus on valtavan runsas.

Samalla listalla ovat isot ja pienet, konserttitalot ja kuppilakeikat, teatteritalot ja harrastajanäyttämöt, kansainväliset menestysteokset ja omakustanteiset runovihkot, museot, galleriat ja kahvilan seinät, stadionkonsertit ja pubikeikat, koko kulttuurin kukkiva niitty, kaikki sen aluskasvillisuus ja rikkaruohot. Tekijä kaikilla tasoilla toivoo työnsä tulevan huomatuksi.

Minkään lehden sivuilla ei voi olla tilaa kaikelle tälle. Minkään radion toimituksessa ei voi työskennellä jokaikisen alan asiantuntijaa. Arvatkaa mitä. Kulttuuritoimituksessa on ja voi. Kulttuuritoimituksen liki satapäisestä kaartista löytyy intoa, uteliaisuutta ja osaamista akvarellista yleisurheiluun ja haikusta vanhan ajan videopeleihin, esimerkiksi.

Mistä muualta tekstejäni voi lukea?

Kesällä 2013 kävelin kotoa, Norrskatan saarelta Rovaniemelle. Matkalla rakensin taideteoksen. Pitkäksi performanssiksi määritellyn kokonaisuuden paras ja kestävin osa on tien päällä kirjoittamani blogi

Taidepatikan jälkeen kirjoittamisesta tuli kiinteä osa matkan tekoa. Tekstit ovat yhdeltä kantilta muistiinpanoja. Niistä on paljon iloa, kun itse istun kiikkustuolissa kertaamassa menneitä. Toisaalta monet pienet asiat kasvavat kokoa jo kokemisen hetkellä, kun niitä muokkaa mielessään tekstin muotoon. Jatkoblogin jutuista löytyy matkoja lähellä ja kauas ja kukaties lukijan seuraava retkikohde.

Miten minuun saa yhteyden?

Sähköpostilla se onnistuu: ylonenni [at] gmail.com

Lisää Kulttuuritoimituksen tekijäesittelyitä täällä.