Ars Fennica 2023 -palkinnon voittaja Emilija Škarnulytė. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
KUVATAIDE | Suomen merkittävin kuvataidepalkinto, 50 000 euron suuruinen Ars Fennica myönnettiin hitaita historiallisia ja ekologisia muutoksia kuvaavalle Emilija Škarnulytėlle.
Videoteoksessaan Aldona Emilija Škarnulytė (s. 1987 Vilnassa) kuvaa sokean isoäitinsä kesäistä päivää. Isoäiti oli sokeutunut keväällä 1986, ilmeisesti Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttamien laskeumien seurauksena.
Videoteos on valmistunut jo vuonna 2013, ja Ars Fennica -ehdokasnäyttelyyn se on täydentynyt yrteistä koostuvalla, tilaa kattavalla installaatiolla. Kattoon ripustetut runsaat yrttiniput ovat peräisin Aldonan kotiseudulta.
Videoteoksessa iäkäs Aldona-isoäiti liikkuu omassa lähiympäristössään ja kodissaan, mutta teoksen vaikuttavin osuus sijoittuu eteläliettualaiseen Grutas Park -teemapuistoon. Siellä on esillä erittäin suurikokoisia, sosialistisen realismin tyylisuuntaa edustavia, neuvostohallintoa ihannoivia patsaita, jotka on koottu Grutas Parkiin eri puolilta Liettuaa maan itsenäistyttyä vuonna 1991.
Kuvakaappaus Emilija Škarnulytėn videoteoksesta Aldona (2013).
Aldona lähestyy ja tutkii massiivisia, neuvostomiehityksen mahtia kuvastaneita veistoksia hitaasti käsin kosketellen ja tunnustellen. Patsaiden pönäkkään ihanteellisuuteen tihkuu hitaan rauhallisen videon kerronnassa myös huumorin säie, kun Aldona tunnustelee vaikkapa Lenin-muotokuvan kämmenenkokoista nenää.
Pienen yksilön hauraankaunis elämä ja sitä väkivaltaisesti kohdellut valtakoneisto asettuvat teoksessa puhuttelevaan kontrastiin. Miehittäjähallinnon väistyminen on tehnyt aiemmin palvottaviksi määrätyistä patsaista ja pelätyistä johtajista museotavaraa. Škarnulytėn teoksessa vallitseva tunnelma on rauhallinen, pohdiskeleva, tutkiva, rento ja vapautunut.
Henkilökohtainen teos porautuu historiallisiin jännitteisiin
Iäkkään naisen ja alkuperäisen merkityksensä menettäneiden patsaiden kohtaamisessa tihentyvät sekä historiallisten kerrostumien että valtarakenteiden uudelleenjärjestymisen tasot. Lääkärien mukaan Aldonan näköhermot tuhoutuivat Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta virranneiden myrkkyjen vaikutuksesta, joten hän on myös ympäristötuhon ja yksilöiden kohtaloista välinpitämättömän vallankäytön ruumiillistuma. Hitaat historialliset ja ekologiset muutokset ovat keskeisiä teemoja Škarnulytėn muussakin tuotannossa.
Neuvostopatsaiden teemapuiston, Grutas Parkin sijainti on jo itsessään merkityksellinen. Puisto löytyy Liettuan ja Valko-Venäjän rajalta ja on siten myös NATOn ja Euroopan unionin rajalla. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, sen aiheuttamat NATOn laajentumistarpeet, historian uudelleenkirjoittaminen Venäjällä ja historiallisen raskaat rajajännitteet moninaisine seurauksineen ovat tehneet Škarnulytėn kymmenen vuotta vanhan videon teemat uudella tavalla ajankohtaisiksi.
Ars Fennica -näyttelyä varten Emilija Škarnulytė päivitti teostaan runsailla, Liettuasta tuoduilla yrttikimpuilla luomallaan katolla. Kuva: Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen
Ars Fennica -näyttelyä varten taiteilija on toteuttanut videoteokseensa uuden kerrostuman sen koko esitystilaa pehmentävällä ja sävyttävällä yrttikatolla. Hän on myös selittänyt tiheäksi katteeksi ripustettujen yrttinippujen merkitystä toisaalta haavoittuvuuden, toisaalta toivon ja paranemisen mahdollisuuden representoimisena.
Yrtit tuovat Aldonan kotiseudun konkreettisesti samaan tilaan videoteoksen kanssa ja resonoivat etenkin videon niiden osuuksien kanssa, joissa liikutaan Aldonan kotitalon ulko- ja sisäpuolella. Taiteilija on sanonut, että teos on hänen henkilökohtaisin teoksensa. Henkilökohtaisella tasolla se myös kunnioittaa pandemian aikana kuolleen isoäidin muistoa.
Palkinnon julkistamistilaisuudessa Škarnulytė paljasti itsestään spontaanisti myös hyvin valloittavan piirteen: kun videostriimauksen kamerat suljettiin, hän halusi laulaa latvialaisen kansanlaulun. Ja miten estottoman vahvasti ja kauniisti hän lauloikaan!
Ars Fennica 2023 -palkinnon voittaja Emilija Škarnulytė ei pitänyt ainoastaan kiitospuhetta, vaan päästi ilmoille myös upeasti esittämänsä liettualaisen kansanlaulun. Kuva: Katri Kovasiipi
Yleisö voi edelleen äänestää suosikkiaan
Kaikki Ars Fennica -palkintoehdokkaat ovat esillä Kiasman näyttelyssä 28.1.2024 saakka, ja yleisö voi äänestää omaa suosikkiaan näyttelyn loppuun saakka.
Ars Fennica 2023 -ehdokkaat, ylärivissä: Henni Alftan (vas.), Emilija Škarnulytė ja Tuomas A. Laitinen. Alarivissä: Lap-See Lam (vas.) ja Camille Norment. Kuva: Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen
Ehdokkaista suomalainen, Pariisissa asuva Henni Alftan (s. 1979 Helsingissä) keskittyy toteuttamaan hyvin pelkistettyjä maalauksia. Niukkaeleisessä työskentelyssään Alftan pyrkii tavoittamaan hetken, jolloin maali alkaa viitata johonkin muuhun kuin itseensä.
Toinen suomalainen ehdokas, Tuomas A. Laitinen (s. 1976) työskentelee liikkuvan kuvan ja äänen sekä eri materiaalien, mikrobiologisten prosessien ja algoritmien parissa. Kiasmassa nähtävässä Laitisen teoksessa Maailma karhun korvassa ovat keskeisintä tilassa katsojan liikkeisiin reagoivat äänet, vaikka koko huoneen mittakaavaan installoitu teos sisältää myös suurikokoisia metalliveistoksia, liikkuvaa kuvaa ja tekstejä.
Ruotsalainen Lap-See Lam (s. 1990 Tukholmassa) on luonut immersiivisiin kokemuksiin tähtäävän digitaalisen tilateoksen Tales of the Altersea, joka ammentaa muun muassa perinteisestä kiinalaisesta varjoteatterista ja kansantaruista.
Yhdysvalloissa syntyneen, Oslossa asuvan ja työskentelevän Camille Normentin (s. 1970) arkkitehtonisista istuinrakennelmista koostuva ääni-installaatio tuo Normentin sanoin ”kulttuurisen psykoakustiikan” näyttelyvieraiden omakohtaisesti koettavaksi. Normentin puurakenteiset, muotoilultaan geometriset ja fraktaaliset penkit kutsuvat näyttelykävijää kehokontaktiin; penkeille on istuttava, niitä on kosketettava, penkiltä toiselle liikkuvia ääniä on seurattava, jotta voi kokea omassa kehossa resonoivien inhimillisten äänten maagisen vaikutuksen.
Ars Fennica 2023 -palkinnosta päättävänä kansainvälisenä asiantuntijana toimi Tate St Ivesin johtaja Anne Barlow. Kuva: Kirstin Prisk
Keskiviikkona 22.11.2023 Kiasmassa järjestettyä Ars Fennica -palkinnon julkistustilaisuutta voi katsoa verkkotallenteelta.
Taiteilijalle tunnustuksena korkeatasoisesta ja omaleimaisesta taiteellisesta työstä joka toinen vuosi myönnettävän Ars Fennica -palkinnon jakaa Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö sr.
Palkintoehdokkaat ja palkinnosta päättävän kansainvälisen taideasiantuntijan valitsi säätiön asettaman palkintopaneeli, jonka pysyvänä puheenjohtajana toimii Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiön varapuheenjohtaja Leena Niemistö. Palkintopaneelin vaihtuvat jäsenet ovat taiteilija Eija-Liisa Ahtila, Kiasman museonjohtaja Leevi Haapala ja Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartio.
Tänä vuonna Ars Fennica -voittajan valinneena asiantuntijana toimi Tate St Ivesin (UK) johtaja Anne Barlow.
Edellisen kerran, vuonna 2021 Ars Fennica -palkinnon voitti Eija-Liisa Ahtila.
Katri Kovasiipi
Suomen Kulttuurirahasto on tukenut kirjoittajan työskentelyä.
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
Vireä kuvataide uhkaa kadota Etelä-Karjalasta – Lappeenrannan kulttuurin ”unelmavuosi” päättyy ikävissä tunnelmissa
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän.
Puolassa on nähtävillä uskomattoman hieno suomalaisen taidegrafiikan katselmus – Aurora Borealis Gdanskissa
KUVATAIDE | Yli neljänkymmenen suomalaistaitelijan työt ihastuttavat Gdanskin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoiden lomassa jouluaatonaattoon asti.
Tuula Lehtinen haaveili omasta hajuvedestä ja sai sen – ”Vain tuoksu puuttuu Tuulan taiteesta”
TUOKSU | Kaikki sai alkunsa leikittelystä, kun taiteilija Tuula Lehtinen uneksi omasta hajuvedestä. Nyt sellainen on. Se on yksi aisti lisää taiteeseen.
