Kari Vehosalon teoksissa yhdistyy hyperrealistinen maalaustekniikka yliluonnolliseen tunnelmaan.
KUVATAIDE | Ars Fennica -palkittu taiteilija rikkoo maalaustensa valokuvantarkkaa realismia jännittävillä ja vieraannuttavilla ratkaisuilla. Kari Vehosalon mukaan mikään ei saa olla taiteilijalle vierasta, eikä pois suljettua.
Katri Kovasiipi, kysymykset
Marita Salonen, kuvat
Taiteilija Kari Vehosalon (s. 1982) maalaukset, veistokset, piirustukset ja valokuvat ovat vallanneet Sara Hildénin taidemuseon Tampereella. Näyttely jatkuu toukokuun loppupuolelle saakka. Esillä on katsaus taiteilijan tähänastiseen tuotantoon, mutta mukana on myös uusia teoksia.
Näyttelyn pääpaino on maalauksissa, joiden lisäksi nähdään piirustuksia, valokuvia ja veistoksia sekä näyttelyä varten luotu installaatio, joka yhdistää tilallisuutta ja ääntä.
Kulttuuritoimitus vieraili museossa näyttelyn avajaisten alla päivänä, jolloin työt vielä nojasivat seiniä vasten, saksinosturi ja rakennusmiehet pörräsivät tilasta toiseen ja taiteilija siirtyi tilasta toiseen kysymyksiin vastaillen.
* *
Kari Vehosalo, sinua on määritelty sekä filosofiksi että käsityöläiseksi. Kumpaa olet enemmän?
– Olen koulutukseltani taiteilija. Filosofia on minulle harrastus ja työkalu taiteen tekemisessä, kun yritän ymmärtää maailmaa ja saada teoksiini aikaan merkityksellisyyttä.
Miten filosofin ja käsityöläisen asenteet täydentävät toisiaan, kun työskentelet?
– Ajattelen, että taiteella voi ilmentää ihmisen paikkaa maailmassa. Silloin eri tietämisen välineet – kuten tiede, filosofia tai taide – ovat kaikki osa liikettä hermeneuttisella kehällä. Mielestäni eri humanistiset alat täydentävät toisiaan, ja ovat osa sivistäviä tietämispyrkimyksiä.
Teoksesi käsittelevät valtaa ja sosiaalisten normien vaikutusta elämään. Miten käytännössä löydät ne sosiaalisen elämän tilanteet ja vaikutussuhteet, joita alat purkaa maalauksissasi?
– Minulle taiteen tekemisessä on oleellista sen yhtymäkohta sosiaaliseen todellisuuteen, elävään elämään. Aiheeni tai ihmettelyn kohteeni nousevat eläessäni omaa elämääni ja yrittäessäni epätoivoisesti ymmärtää sitä.
Mitkä inhimillisen elämän osa-alueet sinua eniten kiinnostavat?
– Kaikki. Taiteilijalle mikään ei saa olla vierasta, eikä mikään pois suljettua. Tämä sanottuna, toisen ihmisarvoa on kunnioitettava – niin elämässä kuin taiteessa.
Teet teostesi asetelmiin jännittäviä ratkaisuja, jotka rikkovat kuvien näennäisen realistisuuden ikään kuin pirstoen maalauksissa vallitsevaa maailmaa. Millaisia merkityksiä haluat tuoda esiin toteuttamallasi kuva-aiheiden realistisuuden rikkomisella ja uudelleenjärjestämisellä?
– Näyttely sisältää taiteellisen urani keskeisiä teoksia. Esillä on maalauksia, veistoksia, piirustuksia ja valokuvia. Taide on minulle kieli, ja eri kielillä on mahdollista puhua eri asioista ja eri tavoilla. Monokromaattisuus on teoksissani liittynyt yleensä tiettyyn vieraantumisen efektiin.
– Kun maalauksesta puuttuu paljon tosi elämän ”kohinaa”; värejä tai materiaalisuuteen liittyvää lihallisuutta, jäljelle jää jotain etäännytettyä, vierasta ja kylmää… jotain idean kaltaista. Tämä on ollut yksi taiteellinen strategiani tarkastella maailmaa ja ilmentää siitä jotain merkityksellistä käyttäen hyväksi taiteen poeettista kieltä.
Mikä tai mitkä tämän näyttelyn teokset ovat itsellesi tärkeimpiä?
– Olen liian lähellä omia teoksiani osatakseni nauttia niistä. Koen joidenkin teoksien tai sarjojen kanssa enemmän tai vähemmän onnistumisen tunneta, mutta vanhemmiten olen alkanut olemaan armollisempi itselleni, ja hyväksymään, että kaikki osat ovat tärkeitä – ne vähemmänkin onnistuneet – sillä tiellä jota kuljen. Toki, tätä armeliaisuutta ei tule silti erehtyä luulemaan itsekritiikin puutteeksi.
Kuinka poliittinen taiteilija olet?
– Haluaisin painottaa omassa taiteessani yhteiskunnallisuutta poliittisuuden sijaan. Toki tällainen tarkkarajainen erottelu on vaikeaa. Kaikki voidaan kuitenkin lopulta tulkita myös poliittiseksi, mistä seuraa myös yhtä varmasti poliittisuuden käsitteen itsensä inflaatio.
– Minua kuitenkin kiinnostaa taiteessa enemmän pohdiskeleva kysyminen, kuin poliittinen julistaminen. Olen enemmänkin taipuvainen kysymään, että tällainenko on ihminen, kuin kertomaan vastauksia siitä, miten asioiden tulisi olla. Siksi teokseni ovatkin yleensä monitulkintaisia tai arvoituksellisia.
Kari Vehosalo 6.2.–1.8.2021 Sara Hildénin taidemuseossa.
* *
Kari Vehosalo
- Kotoisin Ylöjärveltä, syntynyt vuonna 1982.
- Asuu ja työskentelee Helsingissä.
- Vuoden 2017 Ars Fennica -palkinnon voittaja.
- Näyttelyssä maalaussarjat Väkivaltaisen kuoleman pelko (2009–), Young Adults (2017–) ja Metaphysics of Presence (2018–) ensimmäistä kertaa kattavina kokonaisuuksina.
- Näyttelyn yhteydessä julkaistaan runsaasti kuvitettu kirja, jonka artikkelien kirjoittajina ovat filosofit Sanna Tirkkonen ja Juha Varto.
Lisätietoa Kari Vehosalon kotisivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Vapriikin Seitsemän sisarta kuljettaa meidät yhteisille juurillemme näyttäen, kuinka taide on jo aikojen alusta ollut erottamaton osa ihmisyyttä
KUVATAIDE | Aboriginaaliryhmän kuratoima ja valvoma Songlines-näyttely seitsemästä sisaresta on nähty ennen Vapriikkia Pariisisissa, Berliinissä ja Plymouthissa – sekä tietysti Canberrassa.
Rauno Rintasen taide on ajattelua, keksimistä ja tekemistä – Ajatusjälkiä-näyttely Nokian taidetalolla
HENKILÖ | ”Olen ollut aika pahoissakin paikoissa, semmoisissa missä ihmiset ovat ilkeimmillään. Että jos joku nyt sanoo, että mun taulu on ihan paska, ei se harmita mua sen enempää.”