Viimeiset laulut kesäillassa – Schubertia ja Sibeliusta Kangasala Classicissa

Aarne Pelkonen (vas.) ja Juho Alakärppä, Kuva: Heikki Tuuli

Last songs: Franz Schubertin Schwanengesang ja Jean Sibeliuksen 6 laulua op. 90. Kangasala Classic -festivaalin avajaiskonsertti Kangasala-talossa 16.6.2022. Aarne Pelkonen, baritoni. Juho Alakärppä, piano.

Oopperaa nyt osaa laulaa kuka tahansa. Lied eli klassinen laulumusiikki vasta on se, joka todella karsii jyvät akanoista.

Lied-konsertissa laulaja on lavalla yksin. Tai no, ainakin melkein. Mukana on säestäjä, tavallisesti pianisti, jonka tehtävä on tukea laulajaa kaikessa mutta jäädä tarvittaessa taka-alalle, jotta solisti saa loistaa.

Laulajan tehtävä on kauniisti sanottuna haastava. Jokainen laulu, lied, on kuin pieni oma maailmansa ja kertomus siitä. Tunnelmat, tempot, äänenvoimakkuus ja sävyt vaihtelevat yhden kappaleen sisälläkin ja viimeistään niiden välillä.

Herpaantua ei saa hetkeksikään. Tarinan kertojan lahjoja vaaditaan. Äänen pitää kantaa salin perille saakka. Sanoistakin pitäisi saada selvää, joten artikulaation on syytä olla hallussa.

Kangasala Classicin avajaiskonsertissa nähtiin ja koettiin tämä kaikki. Pienin varauksin.

Schubert jaettiin kahtia

Toista kertaa järjestettävän kamarimusiikkijuhaln tämän vuoden teema on ystävyys. Baritoni Aarne Pelkosen ja pianisti Juho Alakärpän kohdalla tämä edellytys on kunnossa. He tutustuivat jo opiskeluaikoinaan ja ovat sen jälkeen kiertäneet Suomen ja muun maailman estradeja yhdessä. Menestystä on tullut, ja nyt oli vuorossa Kangasala.

Konsertin ohjelmakin oli laadittu yhdessä. Last songs -teeman alle mahtuivat Schubertin viimeinen suuri laulusarja Schwanengesang (Joutsenlaulu) sekä Sibeliuksen 6 laulua opus 90.

Konsertin rakenne oli oivaltava: aluksi puolet Schwanengesang-sarjasta (7 laulua Ludwig Rellstabin runoihin), sitten Sibeliukset (sanat J.L. Runeberg) ja niiden välissä väliaika ja lopuksi Joutsenlaulun loput 7 laulua (sanat Heinrich Heine ja Johann Gabriel Seidl).

Schwanengesang on vuodelta 1828. Schubert kärsi kupasta ja kuoli samana vuonna lavantautiin. Sitä ennen hän sävelsi kuumeisesti. Lauluja ei ollut tarkoitettu sarjaksi – sen kokosi ja julkaisi Tobias Haslinger vain pari kuukautta säveltäjän kuoleman jälkeen.

Sibeliuksen laulut syntyivät tammi–joulukuun aikana vuosina 1917–1918. Kansalaissota odotti nurkan takana. Sibben seuraava suuri työ tulisi olemaan 6. sinfonia.

Soturi kuin Ukrainasta

Aarne Pelkosen ääni on pakottamaton ja voimakas kuin Tommi Hakalalla ikään. Voimaa sai tässä konsertissa myös käyttää: Heinen teksteihin sävelletyt Der Atlas ja Der Doppelgänger (Kaksoisolento) saivat konsertin komeimmat loppunousut.

Äänivaroja on jopa niin, että Pelkosella tuntui olevan eniten vaikeuksia voiman sääntelyssä. Liedejä viedään välillä eteenpäin lähes kuiskaamalla, ja se tuntui olevan laulajalle se suurin haaste.

Sävykkäimmillään Pelkosen baritoniääni kuulosti juuri Heinen lauluissa. Esimerkiksi konsertin alkupuolen tuttu Ständchen (Serenadi) soi niihin verrattuna hieman kolkosti.

Osansa tähän lienee myös Kangasala-talon suuren salin kovahkolla akustiikalla, joka vaikutti selkeästi enemmän ihmisäänen kuin pianon sointiin – joka muuten oli Alakärpän käsissä hienostuneen pehmeä, mutta tarvittaessa uhkaava ja julmakin.

Kriegers Ahnung (Soturin aavistus) voisi lähes 200 vuoden iästään huolimatta kertoa vaikka Ukrainan sodan tunnelmista. ”Makaa syvässä unessa ympärilläni aseveljien joukko…”. Huh. Kylmät väreet kulkivat.

Innostavaa Sibeliusta

Eniten innostuin tällä kertaa Sibeliuksen lauluista. Nehän ovat ruotsin kielestä johtuen jääneet supisuomalaisille kuulijoille varsin tuntemattomiksi.

Norden-laulussa on sitä paitsi aivan sama tematiikka kuin Eino Leinon Lapin kesä -runossa. Herkin kaikista oli ylimääräisenä numerona kuultu Narcissen (Narsissi) vuodelta 1925.

Pelkonen ja Alakärppä jatkavat samalla ohjelmalla kohti Mikkelin ja Joroisten musiikkijuhlia. Kannattaa käydä!

Kari Pitkänen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua