Helena Juntunen ei säästellyt itseään tai ääntään G Livelabissa. Kuva: Marita Salonen
FESTIVAALI | Sopraanon salattu elämä avautui kutkuttavasti, kun Helena Juntunen laittoi kuulijat polvilleen Tampereen G Livelabissa perjantai-iltana.
Wanhankaupungin juhla: Pirkanmaan Barokki Tampereen Vanhassa kirkossa sekä Helena Juntunen, Eveliina Kytömäki ja Petri Tamminen G Livelabissa 2.8.2024.
Sopraanon salattu elämä avautui kutkuttavasti, kun Helena Juntunen laittoi kuulijat polvilleen Tampereen G Livelabissa perjantai-iltana. Mukana menossa olivat pianisti Eveliina Kytömäki ja kirjailija Petri Tamminen, joka toimi juontajana tässä kirjallisessa lauluillassa.
Konsertin otsikkona oli Joskus liikaa, aina liian vähän. Saman niminen Juntusen ja Tammisen sähköpostikirjeenvaihdosta syntynyt elämäkertakirja ilmestyi viime syksynä.
Juntusen räväkkä persoona ja kursailematon tyyli tulivat esiin jo kirjassa. Hän kertoo elämästään kaihtamatta vaikeitakaan aiheita. Yksi niistä on alkoholismi, josta hän kärsi 12 vuoden ajan vuosituhannen alussa.
Juntunen muistelee kirjassa nollanneensa muistinsa jopa viisi kertaa viikossa – kuitenkin niin, että työt aina hoituivat.
Myös konsertissa tämä ”Kiimingin likka” suhtautui itseensä ja uraansa terveen itseironisesti. Vaikka takana on 300 arvostettua esiintymislavaa kaikkialla maailmassa, jalat ovat tukevasti kotimaan mullassa.
Räväkkää Sibeliusta
Konsertin kohokohdiksi nousivat kolme Jean Sibeliuksen yksinlaulua, jotka kuuluvat tämän genren suomalaiseen kaanoniin: Var det en dröm, Första kyssen ja Flickan kom ifrån sin älsklings möte.
Olivat riehakkaat ja verevät tulkinnat! Samanlaista heittäytymistä yksinlauluihin en ole aikaisemmin kuullut kuin joissakin Martti Talvelan nauhoituksissa Yrjö Kilpisen Tunturilauluista. No, oopperalaulajia molemmat.
Oopperan tunnelmiin päästiin myös Mimin ”Tinder-aariassa” Puccinin La Bohémesta sekä illan ohjelman muutamassa musikaalinumerossa. Niistä jälkimmäinen, Diva’s Lament, ihastutti räävittömällä tyylillään, jota Juntunen oli vielä hieman itse tuoreistanut. Alkuperäinen Diivan valitus on peräisin Monty Pythonin Spamalot-musikaalista.
Mimin aariaan Juntunen otti avuksi yleisöstä Ville Hiilivirran. Hänen tehtävänsä oli seurata laulajaa katseella koko ajan. Hiilivirta napsautti päälle kultaisennoutajan kostean katseen ja selvitti vaativan osansa vahvasti eläytyen. Yleisö nautti.
Aina ei sopraanon elämä ole ruusuilla tanssimista. Saimme kuulla, kuinka esiintymisjännitys vei melkein jalat alta Berliinin Filharmonikkojen solistina. Tai kuinka hautajaisissa esiintyessä oli pakko katsoa eturivissä istunutta Sanna Marinia, jotta ei olisi itse itkenyt.
Onslow nousi unohduksista
Wanhankaupungin juhlan avajaiskonsertissa Vanhassa kirkossa kuultiin Pirkanmaan Barokkia. Ohjelmassa oli Mozartia, Mendelssohnia ja Onslowia.
Siis ketä? George Onslow (1784–1853) on yksi musiikkimaailman unohdetuista suuruuksista, vaikka omana aikanaan häntä tituleerattiin jopa Ranskan Beethoveniksi. Sitten seurasi unohdus, joka on hellittänyt vasta viime vuosikymmeninä.
Löydettävää riittääkin, sillä Onslowilta jäi jälkipolville esimerkiksi 36 jousikvartettoa ja 34 jousikvintettoa.
Vanhan kirkon konsertin jälkipuoliskolla kuultiin kvintetto numero 20 op. 45, ”omistettu herra Curielle”. Kokonaisuutena se ei ehkä ole aikakautensa aivan omaperäisintä musiikkia, mutta erityisesti kolmannessa ja lempeästi laulavassa Andante cantabile -osassa on hittiainesta. Samanlainen ja jo tunnettu suosikkiosa on alussa kuullun Mendelssohnin jousikvarteton op. 13 niin ikään kolmas eli Intermezzo-osa.
Juntunen ja puukko Tampereelle!
Pirkanmaan Barokille Mendelssohnin kvartetto ja Onslowin kvintetto tuntuivat sopivan erinomaisesti. Inspiroituneesta yhteistyöstä vastasivat Aira Maria Lehtipuu ja Anssi Koskela (viulu), Eija Laru (alttoviulu), Heidi Peltoniemi (sello) sekä Anna Rinta-Rahko (basso).
Esitykset sitoivat myös musiikin ja esityspaikan tiukasti yhteen. Juuri tällaista oli kamarimusiikki Euroopassa aikana, kun Tampereen keskustan vanhin säilynyt rakennus eli Vanha kirkko rakennettiin vuonna 1824. Kirkon 200-vuotisjuhlat ovat edessä syksyllä.
* *
Kuluvan viikonlopun jatkuva Tampereen Wanhankaupungin juhla osoitti jälleen arvonsa ja tarpeensa. Juuri tällaisia matalan kynnyksen konsertteja, oivaltavia ohjelmistoja ja tiedon tarjoilua musiikin rinnalla Tampere kaipaa lisää.
Tällä kertaa ”opetusmestarina” toimi Tampereen tuomiorovasti Olli-Pekka Silfverhuth, joka kertoi Vanhan kirkon syntyvaiheista musiikin lomassa.
Puhtaalla musiikilla ja mieleen jäävillä esityksillä on aina tilausta. Koska saamme nähdä Tampereella Helena Juntusen kansallispuvussa ja puukko vyöllä laulamassa Sibeliusta? Samanlainen ohjelma ja asu kun kuulemma räjäyttivät pankin jopa Australian Sidneyssä.
Kari Pitkänen
kari.pitkanen (at) kulttuuritoimitus.fi
Wanhankaupungin juhlan ohjelman löydät täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.
Antiikin myyttejä ja Raamatun tekstejä Mozartin sävelkielellä – Idomeneo Musiikkitalossa oli suuri elämys
OOPPERA | Vanhaan taruun ja osin vanhaan testamenttiinkin perustuva libretto kulki synkästä alusta valoisaan loppuun, jossa lähes kaikki kokivat, mikä voima rakkaudella voi olla.
John Scofield perkasi Amerikan laulukirjaa intiimillä keikallaan Tampereen G Livelabissa
KONSERTTI | Säveltäjä-kitaristi John Scofieldin pitkässä setissä soivat niin jazz, blues kuin kantrikin – maestrolle ominaiseen tyyliin.
Merkityksellistä melskettä – Tampere Filharmonian konsertissa kuultiin Osmo Tapio Räihälän kantaesitys
KONSERTTI | Räihälän Harmattan-teoksen lisäksi Tampere-talon konsertissa kuultiin Šostakovitšin viides sinfonia ja Hindemithin viulukonsertto.