Kuvat: Jetro Stavén / Bazar
KIRJAT | Komisario Antti Hautalehdon tutkintaryhmä täydentyy dekkarisarjan 13. osassa uudella jäsenellä. Myrskyn silmään ajautuu piispaksi pyrkivä kirkkoherra Sulkavuori.
”Kirjan jännite katkeaa liiankin aikaisin, ja loppu menee turhaksi selittelyksi.”
ARVOSTELU
Christian Rönnbacka: Armoton
- Bazar, 2025.
- 350 sivua.
Turistikaupunki Porvoo on vaarallinen paikka asua ja tehdä töitä, todistaa kirjailija Christian Rönnbacka. Hänen Hautalehto-dekkarisarjansa on edennyt 13. kirjaan. Armottomassa (Bazar, 2025) pikkukaupungin uhat saavat taas uusia muotoja.
Myrskyn silmään ajautuu piispaksi pyrkivä kirkkoherra Sulkavuori. Pappismiehen törttöilyt tulevat ilmi, ja niistä kärsii pian myös hänen vaimonsa. Kun toinenkin nainen saa stalkkerin peräänsä ja tapahtumat alkavat kietoutua toisiinsa, jälki ei ole kaunista. Naiset kärsivät taas kerran, kun miehet toteuttavat mielihalujaan.
Komisario Antti Hautalehdon tutkintaryhmä täydentyy uudella jäsenellä, 26-vuotiaalla Linda Sundilla. Muu ryhmä jatkaa ennallaan, mitä nyt Pappa Lindfors odottelee kultaisia eläkevuosia.
Antin oma ihmissuhde on katkolla, mielessä siintää haave omakotitalosta, ja autokin pitäisi alle saada. Jos ei nyt muuta varten, niin pääsisi ainakin kalaan ja Varustelekaan ostamaan uutta villapaitaa.
Arkista, tavallista ja sopivan pientä unelmointia siis. Vaikka taustalla tapahtuisi kuinka kaameita, kotimaisessa dekkarissa ei liikoja raakuuksilla revitellä. Hautalehto itse tuntuu ottavan vastaan kaiken ilman, että miehessä mikään suuresti liikahtaa.
Mukava lukea ja makustella
Christian Rönnbacka valittiin taannoisilla Helsingin kirjamessuilla vuoden kotimaiseksi dekkaristiksi, jo kolmannen kerran. Palkinnon myöntää äänikirjapalvelu Bookbeat, enkä ihmettele hänen suosiotaan yhtään.
Hautalehto-kirjojen kieli on kevyttä, nautiskelevaa ja luontevaa. Sitä on mukava lukea ja makustella ja varmasti yhtä palkitsevaa kuunnella äänikirjamuodossa.
”Teen tarinan viihdyttämään itseäni”, Rönnbacka tunnusti Helsingin Sanomien haastattelussa. Tästä voisi moni kirjoittaja ottaa opiksi ja jättää jäpittämisen vähemmälle.
Armoton-romaanissa kirjailijan käyttämät kielikuvat ovat mehukkaita ja oivaltavia. Ironia ja sarkasmi ovat alituiseen läsnä.
Mökkiytyvästä Hautalehdosta on tulossa ”peräkammarikomisario”, ja hänen vihdoin itselleen löytämänsä auto ”oli kauttaaltaan synkkä kuin poliisin sielu”. Pakko hymyillä, kuten tässäkin:
”Pohjalaisjäärät olivat tietenkin oma lukunsa. He kävelivät liiteriin eivätkä edes purreet aseen piippua, ettei perikunnalle tulisi ongelmia myydä sitä.”
Jännite katkeaa kesken
Dekkarina Armoton jää ponnettomaksi. Kirjan jännite katkeaa liiankin aikaisin, ja loppu menee turhaksi selittelyksi. Lukijaa mietityttää enemmänkin se, miten komisario Hautalehto itse selviää kiemuroistaan ja millaisia ratkaisuja hän lopulta tekee.
Rönnbackan aikaisemmista kirjoista Kylmä syli ja Rakennus 31 on sovitettu tv-sarjoiksi. Armoton-romaanissa ei samanlaista kantavuutta ole. Eikä Mikko Leppilammella taida juuri nyt olla tilausta sarjan päähenkilön rooliinkaan.
Antti Hautalehdosta välittyy kirjassa melko yksioikoinen suomalaisen perusmiehen peilikuva. Kenties uusi orastava ihmissuhde tuo elämään uusia sävyjä jatkossa? Kovin syvällisiksi hahmoiksi eivät ehdi kasvaa kirjan muutkaan henkilöt, eikä heidän ratkaisujaan turhia perustella tai selitellä. Ehkä moni ei sitä perusdekkarilta odotakaan.
Vai olisiko Hautalehdon tullut jo aika liueta kokonaan kuvasta? Rönnbackalta löytyy tämänkin ajatuksen tueksi aika yleispätevä elämänviisaus:
”On hyvä osata poistua takavasemmalle mieluummin omasta tahdostaan kuin vasta ensimmäisen infarktin jälkeen.”
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.