Uuden sukupolven tulkinta Timo K. Mukan taiteesta ja elämästä – arviossa Miltä männystä tuntuu olla mänty

Kuvat: Marek Sabogal / Gummerus

Timo Kustaa Mukka (1944–1973) eli lyhyen mutta luomisvoimaisen elämän. Mukka oli menehtyessään vain 28-vuotias. Tätä ennen hän ehti julkaista niin runoutta kuin lukuisia proosateoksia, joista tunnetuimpiin kuuluu 19-vuotiaana julkaistu esikoisteos Maa on syntinen laulu (1964).

Sini Silverin kirjoittama uusi elämäkerta Miltä männystä tuntuu olla mänty – Timo K. Mukan elämä (Gummerus, 2024) on vivahteikas kuvaus Pohjois-Suomen kuvaajana profiloituneesta kirjailijasta. Mukka syntyi evakossa Ruotsin puolella Lapin sodan takia. Sodan jälkeen perhe palasi kotipaikkakunnalle, Pellon kunnassa sijaitsevaan Orajärven kylään, jossa Mukka kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa.

Miltä männystä tuntuu olla mänty alkaa Mukan syntymän ja perheen kuvauksella. Lapsuutta värittävät sotien jälkeiset vuodet ja Lapin sodan vaikutukset Pohjois-Suomessa elävien ihmisten elämään. Jo nuorena taiteellisesti lahjakas Mukka lähtee 15-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan maalaamista Ateneumiin Taideakatemiaan. Opinnot tuottivat pettymyksen, mutta niiden kautta löytyi elämänkumppaniksi taidegraafikkona tunnettu Tuula Mukka (os. Pekkola), jonka kanssa Mukka meni naimisiin ja sai kaksi lasta.

Elämäkerrassa käydään läpi Mukan kirjallisen tuotannon lisäksi hänen maalaustaidettaan, josta on ilahduttavasti mukana kuvia. Maalaustaiteen sijaan Mukka keskittyi kuitenkin kirjallisuuteen. Alkoi tuottelias, mutta alle vuosikymmenen kestänyt luomiskausi.

Suomen Kuvalehden arviossa Silverin teoksesta Outi Hytönen kirjoittaa:

”Mitään uutta ja mullistavaa Miltä männys­tä tuntuu olla mänty ei Mukkaa tunteville tarjonne, lisää yksityiskohtia ja perhe-elämän kuvausta kyllä. Ennen kaikkea Silverin kirja tuntuu oikeudenteolta Mukan kirjailijakuvalle. Silveri on löytänyt ihmisen legendojen takaa ja antanut äänen Paasilinnan hylkäämille lähteille.”

Olen samaa mieltä siitä, että mitään dramaattista uutta tietoa Mukan elämänvaiheista Miltä männystä tuntuu olla mänty ei tarjoa. Erno Paasilinnan vain vuosi Mukan kuoleman jälkeen kirjoittama Legenda jo eläessään -sarjassa ilmestynyt elämäkerta Timo K. Mukka (1974) painottaa Silverin teokseen verrattuna kuitenkin eri tapahtumia ja tulkitsee niitä välillä aivan eri tavalla. Paasilinan teoksesta välittyy huomattavasti epäsosiaalisempi, suorastaan antisosiaalinen kuva Mukasta, kun taas Silverin kirjassa hänet kuvataan jopa aktiivisena seuramiehenä. Paasilinnan Mukka on myös kovempi ja maskuliinisempi.

Ero teosten välillä saattaa selittyä kirjoitusajankohtien ja niiden arvojen välillä; nykyään Paasilinnan romantisoimaa viinaan menevää ja vaimon lapsen kanssa kotiin jättävää boheemin miestaiteilijan hahmoa ei enää samalla lailla ihannoida, päinvastoin, saatetaan jopa karsastaa. Silveri pyrkiikin teoksessaan aktiivisesti purkamaan tällaisia taiteilijamyyttejä.

Paasilinnan teosta kritisoidaan Silverin kirjassa esimerkiksi Mukan äidin ja vaimon sanoilla:

”Arkistoista löytyi myös muutaman sivun mittaiset [Paasilinnan] käsin tehdyt muistiinpanolaput: Timon äidin Lyylin ja Hillevi-siskon yhteishaastattelu keväältä 1974. Tuon lyhyen kahvihetken jälkeen Lyyli Mukka oli ihmetellyt Paasilinnan pikavisiittiä ja pohtinut, mikseivät äidin kertomukset pojastaan olleet Paasilinnalle merkittäviä. Heidän suhteensa kun oli ollut hyvin läheinen, rakastava ja tiivis. […] Tuula Mukka muistelee oma osuuttaan kirjassa: ’Hän alkoi jo parin kuukauden päästä haastatella minua. Ernolla oli selvä näkemys ja hän johdatteli ja sai juuri sen mitä halusi. Muistan kuinka kerroin Ernolle jotain positiivista asiaa Timosta. Älä ole nostalginen, hän sanoi, kamalaahan se elämä oli’.”

Tornionjokilaaksosta kotoisin olevan Silverin tekstissä on aistittavissa eläytyminen kirjailijakollegan elämään: ”Oma tieni Timon elämäkerran pariin kulki useita reittejä. Opin hänen olemassaolonsa omasta tornionjokivartisesta kasvatuksestani, jossa kasvoin marjastuksella ja sanonnoilla.”

Mukka painiskeli kirjailijan toimeentulon kanssa koko elämänsä, vaikutti ensin Kirjailijaliitossa ja sitten pettyi. Lukijalle välittyy kuva, että Silveri tietää mistä puhuu kirjoittaessan Mukan kamppailuista apurahahakemusten kanssa. Taiteilijoiden toimeentuloa koskevia kysymyksiä käsitellään Mukan näkökulmasta myös nykyajalle relevantilla tavalla.

Runoilijana ja esitystaitelijana tunnettu Silveri on käsitellyt omissa runoteoksissaan, kuten viimeksi julkaistussa Haisee kaikkia tuoksuja (2023), erilaisia luontoteemoja. Tästä syystä tuntuu luontevalta, että hän on tarttunut juuri luonnon ja seksuaalisuuden kirjallisesta kuvauksesta tunnetun Mukan elämään. Elämäkerran kaltaisen tietokirjan kirjoittaminen on uusi, onnistunut avaus Silveriltä. Miltä männystä tuntuu olla mänty vetää lukijaa puoleensa rytmikkäästi soljuvalla asiaproosallaan ja on samaan aikaan impressionistinen ja tarkka.

Juho Narsakka

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua