Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Juhani Koivisto on lukenut tietokirjoja ja iloinnut Vihreän talon ja Uusi Tampere -festivaalin Femma-palkinnoista.
1
Kävin kollegani Niina Salmenkankaan kanssa Seinäjoella Mars-festivaalin seminaareissa. Menimme Seinäjoelle, koska työpaikkamme, Metson musiikkiosasto, oli Femma-ehdokkaana. Olimme ehdolla kategoriassa Luukku-Femma, ”paikka, jossa musiikin oli vuonna 2019 hyvä olla”. Voiton vei ansaitusti nenämme edestä Riihimäen ihana keikkapaikka Vihreä talo. Onnea Olli Soini ja Vihreä talo!
Muitakin Femmoja jaettiin. Mieleen jäi tietty se, että Bajamaja-Femman (”festivaali, jolla ihmisen oli vuonna 2019 hyvä olla”) voitti Uusi Tampere. Onnea Janne Laurila, Antti Hietala ja Uusi Tampere -festivaali!
Onneksi on paikkoja kuten Vihreä talo tai festivaaleja kuten Uusi Tampere. Kaiken ei tarvitse olla sitä samaa samoilla bändeillä ja tunnelmilla viikosta toiseen.
Näin samalla reissulla Teatteri Hysteriassa Suistamon Sähkön lyhyen, mutta kiihkeän keikan. Suistamon Sähkö on, kuten aina, aivan loistava livebändi. Menkää Suistamon Sähkön keikoille!
2
Georges Bizet’n säveltämän Carmenin ensiesitys oli vuonna 1875. Ajan myötä siitä on tullut yksi maailman suosituimmista ja rakastetuimmista oopperoista.
Tampereen Oopperan Carmen-ensi-ilta oli perjantaina 14.2.2020. Itse kävin katsomassa teoksen pari päivää aiemmin kenraalinäytöksessä.
Marco Bjurströmin ohjaama Carmen oli tosi hyvä. Tosin sen ensimmäiset 10–15 minuuttia on tylsintä oopperaa mitä voi olla. Juuri sellaista mitä en yhtään jaksa kuunnella, tylsää kuoron rallattelua ja tyhjäkäyntiä.
Sitten kaikki muuttui. Kuoron liikehdinnästä tuli hidasta ja jopa staattista, mutta silti rytmikästä. Kuoro loi tällä ”haahuilulla”, kuten eräs oopperaa kritisoinut katsoja sanoi oopperan jälkeen, tilaa solisteille ja synnytti hienosti draamaa ja salaperäisyyden ilmapiiriä. Minä tykkäsin!
Pääroolien esittäjät eli Niina Keitel (Carmen), Arturo Chacón-Cruz (Don José) ja Marjukka Tepponen (Micaëla) lauloivat tunteikkaasti. Menkää oopperaan!
3
Tykkään kuunnella musiikkia, joka jumittaa ja soljuu vain hypnoottisesti eteenpäin. Toki jumituksen ja soljumisen pitää olla hyvää.
Yhtye tai oikeastaan duo nimeltä 75 Dollar Bill perustettiin vuonna 2012. Sen jälkeen se on julkaissut kolme albumia. Rick Brownin (lyömäsoittimet) ja Che Chenin (kitara) musiikki tuo mieleen krautrockin suuruudet, kuten Canin ja Neu!n, John Lee Hookerin bluesin ja syvimmät Saharan aavikkobluesit.
Viime vuonna heiltä julkaistiin albumi nimeltä I Was Real. Levyllä on pitkiä biisejä ja useita vierailijoita. Levyn tahdissa on erittäin mukava notkua tai vain olla. Samalla pää ja koko keho puhdistuu ja täyttyy energiasta. Tulisivatpa Suomeen keikalle joskus!
4
Sanna Nyqvistin kirja Räjähdemiehen perintö – Vallasta, kirjallisuudesta ja Nobelin palkinnosta (Tammi, 2019) on ensimmäinen suomalainen yleisesitys Nobelin kirjallisuuspalkinnosta. Kirja porautuu taustoihin Nobel-palkinnon takana. Tarinoita, draamaa, yllätyksiä ja yksityiskohtia riittää. Itse kirjallisuus ja sen tulkinta jätetään kyllä aika lailla sivuun.
Kirja on vetävästi kirjoitettu, se hyppii aiheesta toiseen. Oli hauskaa ja kiinnostavaa googlettaa lukemisen ohessa lisätietoja kirjailijoista, muistella mitä heidän kirjojaan on itse lukenut ja välillä selailla omaa kirjahyllyä, että löytyiköhän tämä kirja sieltä vai ei.
Minulle on kertynyt paljon Tammen Keltaisen kirjaston kirjoja. Sitä kautta olenkin lukenut monia Nobel-voittajien kirjoja. Vuoteen 2018 mennessä Tammen Keltaisessa kirjastossa on julkaistu kolmenkymmenen nobelistin teoksia, ja yleensä jo ennen kuin he ovat saaneet palkintonsa. Tammen Keltainen kirjasto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen hieno kirjasarja. Siitäkin on kirjassa vähän juttua.
Luvussa Neljätoista naista Nyqvist pohtii Ruotsin Akatemian Nobel-komitean suhtautumista naiskirjailijoihin. Nobelin kirjallisuuspalkinto on vuoteen 2017 mennessä myönnetty 114 kirjailijalle, joista 14 on ollut naisia.
Kun eteläafrikkalainen Nadine Gordimer sai vuonna 1991 Nobelin kirjallisuuden palkinnon, Pörssisalissa kuului huuto: ”Äntligen!” Vihdoinkin – ja syystäkin. Edellisen kerran kirjallisuuspalkinto oli annettu naiselle vuonna 1966 ja silloinkin Nelly Sachs jakoi sen Samuel Josef Agnonin kanssa. Tätä ennen palkinnon oli voittanut naisista chileläinen runoilija Gabriela Mistral vuonna 1945. Käsittämätön 46 vuoden tauko!
Nyqvist on tähän lukuun kerännyt Ruotsin Akatemian perusteluita, selontekoja ja lausuntoja siitä, miksi tietyt naiskirjailijat eivät ole kelvannut voittajaksi. Nämä ovat erikoista ja asenteellista luettavaa.
Kaikesta kritiikistä, draamasta ja muusta huolimatta Ruotsin Akatemia on onnistunut luomaan välillä hämmästyttävilläkin valinnoilla kirjallisuuden Nobel-palkinnosta kiinnostavan ja merkittävän palkinnon, joka heijastuu positiivisella tavalla kirjallisuusalaan.
Yhtä positiivisesti se ei välttämättä heijastu itse nobelisteihin; monet voittajat eivät ole pystyneet voittonsa jälkeen kirjoittamaan enää mitään.
Vinkkaan tähän vielä muutamia nobelistien teoksia, joista olen itse pitänyt valtavasti: Ivo Andricin Drina-joen silta – Višegradin kronikka (julkaistu 1945, Andric voitti Nobelin 1961), John Steinbeckin Vihan hedelmät (julkaistu 1939, Steinbeck voitti Nobelin 1962), Herta Müllerin Matala maa (julkaistu 1982, Müller voitti Nobelin 2009) sekä Bob Dylanin koko tuotanto (levyjä julkaistu vuosina 1962–2017, Dylan voitti Nobelin 2016).
5
Olen lukenut lapsilleni aina tietokirjoja. Toki lapset lukevat niitä itsekin.
Nykyään julkaistaan aivan loistavia lasten tietokirjoja. Kirjoissa on uskomattoman paljon tietoa, paljon kuvia, erilaisia aikajanoja, graafeja ja vaikka mitä. Parhaat lasten tietokirjat ovat hyvin tehtyjä tietopaketteja, joista puuttuu moralisointi ja sellainen ”sinä olet lapsi, minä opetan” -tyyli.
Kun lapsi lukee tai hänelle luetaan näitä kirjoja, hänelle herää paljon kysymyksiä, joista voi yhdessä jutella. Lapsi kerää päähänsä valtavan tietopankin ikään kuin ohimennen. Siitä on sitten helppo hypätä aikuisten tietokirjojen pariin. Ja Trivial Pursuitissa siirtyä aikuisten kysymyskortteihin.
Tässä muutamia lasten tietokirjoja vuodelta 2019, joita olen lukenut lasteni kanssa ja hyviksi havainnut:
- Egerkrans, Johan: Lentoliskot ja merihirviöt
- Gifford, Clive: Kuinka suuri on suuri? – vertailujen kirja
- Platt, Richard: Tekniikan ihmeet – uskomattomat poikkileikkaukset
- Seed, Andy: Karhun kakkaa ja muita eläinten jälkiä
- Säfström, Maja: Tärkeitä tietoja eläinvauvoista
Tampereen pääkirjastossa Metsossa järjestettiin tammikuussa 2020 perinteinen Irjan päivän kirjakutsut -koulutuspäivä, jossa kollegani esittelivät vuoden 2019 lasten- ja nuortenkirjoja muille kirjastolasille. Kaikki nämä esitykset voi katsoa Kirjastokaistan sivuilta. Tässä videossa Metson lastenosaston kirjastonhoitaja Mervi Hietanen esittelee lasten tietokirjoja.
Juhani Koivisto
