Hämeenlinnan taidemuseon pihapuu oli koristautunut juhlatunnelmaan. Kuvat: Johanna Peltola
TAPAHTUMA | Elokuinen lämmin ja pimenevä ilta tarjoaa oman kehyksen taiteiden yölle. Matkustamisen tunnelmaan pääsee jo naapurikaupungissa, jos sitä ei tunne kovin hyvin.
”Taidevaltakunnan jälkeen on melkein sellainen olo kuin olisi käynyt metsässä. Eikä missä tahansa talousmetsässä, vaan vanhassa sekametsässä.”
Rajasin Hämeenlinnan Taiteiden yön (30.8.2024) vierailuni taidemuseon ympäristöön, jonka Taidevaltakunta ’24 -biennaalista oli kuulunut suosituksia. Matkan varrelta löytyi sympaattisen tupaten täynnä oleva Galleria Paperihuone, jota ylläpitää taidegrafiikan yhdistys Paperihuone ry.
Esillä oli taiteilija Edwina Goldstonen näyttely Mentations-Mindscapes, joka sisälsi jännittäviä yksityiskohtia. Goldstone ammentaa teoksiinsa menneestä ja käyttää kiinnostavalla tavalla erilaisia materiaaleja teoksissaan ja myös niiden pohjana.
Edwina Goldstonen teos Galleria Paperihuoneen näyttelyssä.
Hämeenlinnan taidemuseon taiteiden yöhön oli järjestetty kuvataiteellista työskentelyä pihamaalle, jonka keskellä nököttävä suuri puukin oli saanut juhla-asusteet päälleen.
Pihan aittarakennus oli muuttunut elokuvateatteriksi, jossa sai tilaisuuden nähdä Leena Lehden teos Existence kaitafilmiprojisointina. Taidemuseon näyttelyssä teos on esillä digitaalisena versiona. Tunnelmaa loi Ville Väisäsen tilanteessa luoma äänimaailma. Kaunis ja vaikuttava teos sopi hyvin tunnelmalliseen miljööhön. Paikalla olleet lapset kertoivat, että olisivat voineet katsoa teosta pidempäänkin.
Kaitafilmi-elokuvateatteri taidemuseon piharakennuksessa.
Luonnon ja ihmisen välinen vuoropuhelu on Taidevaltakunnan kantava teema ja aiheena äärimmäisen kiinnostava. Teokset käsittelevät tätä suhdetta kukin omasta näkökulmastaan.
Näyttelyssä on teoksia monista eri materiaaleista, kuten luonnonmateriaaleista (Tuuli Aution veistokset), kierrätetystä elektroniikasta (Hanna Oinosen tilataideteos), tekstiileistä (Lotta Blombergin Sokea Piste) ja hiillytetystä puulevystä (Harri Päivärinta). Mukana oli myös esimerkiksi videoprojisointeja ja tekoälysimulaatio (Sauli Suomelan Toivomuskaivo)
Mäki-Nevala–Mottisenkangas: LaidunG28 – Muu nähtävyys.
Materiaalien ja tekniikoiden laajuus ja erilaisuus ilahduttaa. Yleisötyön näkökulmasta erityisesti Tuuli Aution teos Tuntu herätti riemastuineita kommentteja siitä, että kerrankin saa koskea johonkin. Aution teokset ovat puusta tehtyä veistoksia erilaisin pinnoin ja värisävyin. Ne luovat moniaistillisen kokemuksen niin kuin Taidevaltakunta kokonaisuudessaan.
Tuuli Aution käsinkosketeltavat veistokset riemastuttivat museokävijöitä.
Luontoteemainen näyttely ei ole tällä kertaa onneksi pelkkää dystopiaa. Luonnon mahtia ja voimaa ei kuitenkaan ohiteta eikä ihmisen vaikutusta maapallon tulevaisuuteen. Tätä käsittelee Taija Goldblatt videoteoksessaan Ocean’s Skeleton, jonka mustavalkoinen efekti voimistaa aaltojen tuntua ja oikeanlaista asettumista ihmisenä suhteessa luontoon. Teos tuottaa vaikutuksen, jota se kuvailee; ihmistä osana laajempaa kokonaisuutta.
Taija Goldblattin teoksen aallokoissa.
Taidevaltakunnan jälkeen on melkein sellainen olo kuin olisi käynyt metsässä. Eikä missä tahansa talousmetsässä, vaan vanhassa sekametsässä. Se on erityinen saavutus taidenäyttelyltä!
Taidevaltakunta ’24 Hämeenlinnan taidemuseossa 8.9.2024 asti.
Johanna Peltola, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kulttuuritalo Laikun syyskausi alkaa Ulla Pohjolan tuotannon syväluotauksella ja korutaiteen ilottelulla
KUVATAIDE | Käden taito luo Kulttuuritalo Laikun näyttelyissä syvällisiä näkymiä ja sallii myös rempseän ilottelun.
Suomen vanhimpiin kesänäyttelypaikkoihin lukeutuva Kuhmalahden Taidepappila elää ja voi hyvin
KUVATAIDE | Taiteen kosketus tuntuu hyvältä Taidepappilan iholla. Tämän kesän näyttelyn on kuratoinut Taidepappilan toiminnanjohtaja, taidemaalari Aaron Helo.
Yksityistä, intiimiä ja siksi ymmärrettävää – Gregory Crewdsonin valokuvia Kuopion VB:ssä
VALOKUVATAIDE | Gregory Crewdson on luonut hetkiä elokuvista, joita ei ole, ja heittänyt ilman täyteen kysymyksiä, joihin ei voi löytää vastauksia kuin omasta päästä.
Tähän näyttelyyn olisin voinut jäädä asumaan! Mari Rantanen Salon taidemuseon Veturitallissa
KUVATAIDE | Abstraktillakin taiteella voi olla yhteiskunnallinen ulottuvuus. Mari Rantasen maalausten värit ja niiden kontrastit paljastavat silkalla olemassaolollaan, mitä meiltä puuttuu.
