Jari Paavonheimo on katsonut italialaista sukudraamaa, kuunnellut Luontoiltaa ja tutustunut islantilaisen kukkamaalarin taiteeseen.
Jari Paavonheimo
Kollektiivinen tragedia ja sydämen haavat – arviossa Fernando Aramburun Poika
KIRJAT | Aramburu zoomaa katseen joukkotragedian kohdanneeseen perheeseen ja näyttää, miten räjähdys luo paineaaltoja ihmisten mieliin, toimintaan ja keskinäisiin suhteisiin.
Parasta juuri nyt (30.3.2026): Christine Webb, Janne Lahti & Johanna Skurnik, Berliinin taidenäyttelyt, iltamusiikki
Jari Paavonheimo on käynyt Berliinin taidemuseoissa, lentänyt musiikillisella taikamatolla ja lukenut ajatuksia ravisuttavia tietokirjoja.
Hybridivaikuttamisen varjossa – ”Median kuluttajalla on vähän välineitä mediavyöryn hallitsemiseen”
KOLUMNI | ”Erilaiset narratiivit etsivät sijaa ihmisen tajunnassa, vaikka hänen tulisi itse saada luoda oma käsityksensä, narratiivinsa”, Jari Paavonheimo kirjoittaa.
Kirjallista nuorallakävelyä Ian McEwanin tapaan – arviossa Mitä voimme tietää
KIRJAT | Mitä voimme tietää on ajatuksellisesti palkitsevaa, eleganttia tarinankerrontaa, joka kestää vaivatta useamman lukukerran.
Haussa ”hyviä tyyppejä” eli työelämän yksilön palvonnan lyhyt historia
KOLUMNI | Liisa Keltikangas-Järvinen suomii uudessa kirjassaan olan takaa aikamme yltiöyksilöllistä kulttuuria. ”Hänen havaintonsa 2000-luvun työelämästä on helppo tunnistaa”, Jari Paavonheimo kirjoittaa.





