Ville Rannan viininmakuinen nuoruus kulttuurilehden piirtäjänä – arviossa Viininjuojat

Kuvat: WSOY / Veikko Somerpuro

Suomen tunnetuimmaksi pilapiirtäjäksi viime vuosina noussut Ville Ranta on palkittu sarjakuvistaan Puupäähatulla ja Suomi-palkinnolla. Hänet valittiin Vuoden journalistiksi vuonna 2023. Viininjuojat-sarjakuvaromaanissa (WSOY, 2024) Ranta palaa uransa käänteentekeviin vuosiin pienen kulttuurilehden toimituksessa.

Omaelämäkerrallinen ja itseironinen albumi kuvaa turhia kaunistelematta silloisen toimituksen meininkiä ja sen jäsnten myöhempiä vuosia Rannan näkökulmasta. Viini ja muut alkoholituotteet ovat vahvasti läsnä, koska ”meillä oli aina ollut tapana juoda ja touhuta ja juoda ja siten saavuttaa yhdessä eräänlainen filosofinen tila, jossa syvällisin viisaus yhdistyy täyteen tollouteen”.

Viininjuojissa Ranta koittaa vuosikymmeniä myöhemmin koota vanhan toimitusporukan yhteen vanhassa kotikaupungissaan. Itse hän on aikoinaan lähtenyt pois, koska ei ole halunnut joutua katselemaan ihmisten muuttumista vanhoiksi ja rumiksi. Eikä muiden näkevän, kun hänelle käy samoin. Nyt hän joutuu sekä kohtaamaan juurensa että näkemään mitä vanhoista ystävistä on tullut.

Levoton touhuaja, entinen päätoimittaja Äppelgren ei kestä missään hommassa, produktiossa tai parisuhteessa pitkään, koska haluaa tehdä kaiken uusiksi ja päsmäröidä. Itse hän syyttää viinaa, joka varmasti on vahvistanut rauhattoman luonteen tempauksia. Myöhemmin päätoimittajan pestin saanut Samuli elää keskellä sotkua ja on valinnut juomisen tai syömisen väliltä jälkimmäisen, vaikka hänen asuntonsa on täynnä erilaisia alkoholijuomia. Jutta syyttää Rantaa oikeutetusti siitä, että hänet jätetään mitäänsanomattomaksi sivuhahmoksi.

Kulttuurilehden toimitus näyttäytyy miesten keskinäiseltä temmellyskentältä, jota viina vauhdittaa. Rannan omaa osallistumista rajoittaa lapsiperheys, jonka arjen ja lehden toimittamisen ja taiteilijaelämän kanssa hän tasapainoilee.

Vain kahden vuoden yhteiselon jälkeen toimitus hajoaa profeetta Muhammedin kuvien ja niihin liittyvän sananvapauskeskustelun vuoksi. Tanskassa asiasta nousee skandaali, mutta Ranta haluaa silti julkaista omat Muhammed-piirroksensa. Niiden vuoksi lehti saa uhkauksia, mainostajat kaikkoavat ja lehden hallitus pelkää terroristien tulevan katkaisemaan heidän kaulansa. Äppelgren kieltäytyy päätoimittajana kuvien poistamisesta ja saa potkut. Kuvat poistetaan, jonka jälkeen Ranta saa yksin vastailla medialle asiasta. Samalla hän riitaantuu Jutan kanssa, joka ei suostu kuvien uudelleenjulkaisemiseen.

Tapahtuneesta seuraa ristiriitainen tilanne, jossa Ranta on edelleen palkkalistoilla häntä sensuroineessa lehdessä, jossa ovat töissä myös hänen ystävänsä Samuli ja Jutta, jotka ovat mieluummin pitäneet työpaikkansa kuin lähteneet barrikadeille Rannan piirrosten ja sananvapauden puolesta. Lopulta Ranta eroaa, mutta ei kerro asiasta Samulille ja Jutalle.

Asetelman takia ei ole ollenkaan varmaa, että entistä toimitusta, ystäväporukkaa, saadaan enää koskaan koolle. Näin kuitenkin tapahtuu ja menneitä saadaan puhuttua, albumin teemaan sopivasti viinin ja muiden alkoholituotteiden siivittämänä.

Piirros: Ville Ranta

* *

Rannan tavaramerkkimäinen tyyli, vesiväreillä värjätty ”suttuinen” viiva, liikkuu Viininjuojissa punaviinimäisen punertavissa sävyissä. Vasta kun Ranta albumin lopussa antaa puheenvuoron oikeille ihmisille toimituksen henkilöhahmojen takana, väri jää kokonaan pois. Muistelojaksot ovat vaaleampia kuin nykyhetki.

Ranta kertoo tarinaa mestarillisesti, milloin kokonaisemmin piirretyillä ja väritetyillä, milloin pelkistetymmillä kuvilla. Nuoruuden raikkaat ja siloposkiset sävyt ovat kasvaneet vanhemmilla hahmoilla karvaisemmiksi ja syvemmiksi. Rannan tapa olla käyttämättä ruutuja toimii hienosti a5-kokoisessa albumissa.

Viininjuojat on hieno albumi taiteilijan juurista ja itsetutkistelusta sekä mainio sukellus pienen kulttuurilehden toimitukseen ja sen värikkäisiin persooniin. Albumi toimii samalla eräänlaisena sovinnontekona puhumatta jääneestä menneisyydestä. Samalla se on kuvaus vanhenemisesta ja kypsymisestä muttei välttämättä viisastumisesta.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua