1

Nostin edellisessä Parasta juuri nyt -kirjoituksessani esiin useita maksuttomia tai vähintäänkin edullisia tapoja nauttia kulttuurista. Ajattelin toimia samalla tavalla myös tällä kertaa. Eräs tähän kategoriaan helposti luiskahtava esimerkki on kunnallinen kirjasto.

Kirjasto ei ole enää entisensä. Kirjastoissa on nykyään vanhojen tuttujen palveluiden lisäksi mahdollista muun muassa harjoitella eri instrumenttien soittamista jopa bändisoittoa myöten sekä lainata urheiluvälineitä ja soittimia. Tampereella kirjastot tarjoavat oman ilmoituksensa mukaan muun muassa ”lukupiirejä ja live-musiikkia, nukketeatteria ja nettivinkkauksia, kirjailijavieraita ja kielikahviloita”, siis melkoisesti enemmän kuin perinteistä lainaustoimintaa.

Näinä aikoina kun saamme lukea uutisia joidenkin kirjastojen poltteesta heikentää omia palveluitaan (pääkaupunkimme keskustakirjasto Oodi ilman lainattavaa cd-kokoelmaa, Espoon kaupunginkirjaston päätös luopua laajoista musiikkitallenteiden avokokoelmista ja äänitteiden uutuushankinnasta), on Tampereella ollut ilo seurata varsinkin Metson runsasta ja monipuolista tarjontaa. Rakennuksessa on luento- ja näyttelytiloja sekä maksuttomia projektihuoneita. Metson kahvilassa järjestetään dj-lounaita, joissa tunnettu vieras soittaa ruokailijoille valitsemiaan levyjä. Seuraavaksi, 4.10.2019, on muuten vuorossa Emmi Nuorgam.

Erityisesti Metson musiikkiosasto tuntuu olevan alati innolla kehittämässä toimintaansa. Se tarjoaa erilaisia luentoja, keskustelutilaisuuksia, tapahtumia ja palveluja enemmän kuin ehtiväkään kerkeää kuluttaa. Syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla Metson musiikkiosastolla on vieraillut haastateltavana muun muassa Piirpauken Sakari Kukko. Lokakuun 8. päivänä siellä alkaa kiinnostavalta vaikuttava Matti Laipion kolmiosainen luentosarja Bluesin vuosisata.

Kirjastojen ja niiden musiikkiosastojen palvelujen alati monipuolistuessa haluaisin uskoa, että Tampereen kirjastoissa äänilevytkään eivät ole uhatussa asemassa. Ainakaan toistaiseksi en ole kuullut huhujakaan sellaisesta. Tällä hetkellä musiikkiäänitteitä on kokoelmassa kaupunginkirjaston verkkosivujen mukaan 79 508 kappaletta. Toivottavasti niitä tullaan hankkimaan sinne jatkossakin. Käyttäkäämme kirjaston hyviä palveluja!

2

Kirjastosta voi siirtyä vaikkapa baariin, ja niissä usein parasta ajankulua tarjoavat tietovisat. Pubivisat ovat aina ajankohtaisia ja parasta. Ne pitävät mielen virkeänä ja ovat introvertimmallekin sopiva harrastus, kun vastauksia miettiessä ei tarvitse koko ajan ajatella mitä sanoa, tai ainakin visan vetäjä syöttää joukkueille keskustelunaiheita.

Erityisesti Tampereella pubivisatarjontaa on – tiettävästi enemmän kuin missään muussa Suomen kaupungissa. Niitä järjestetään joka päivä eri puolilla kaupunkia, ja aiheissa valinnanvaraa riittää yleistiedosta ainakin musiikkiin, urheiluun, elokuvaan, viihteeseen, ravintoloihin, ruokaan ja jopa kissoihin. Tekisi mieleni rohjeta väittää, että tarjonnasta löytyy jokaiselle jotain sopivaa.

Itselläni tietovisaharrastus on mennyt niinkin pitkälle, että vedän omaa musavisaani. Erään ystäväni sanoin: ”Musavisa on ihmisen parasta aikaa.”

3

Edullinen kulttuuriharrastus on myös tallennetusta musiikista nauttiminen, varsinkin jos siihen käyttää jotain nykyään suosituista suoratoistopalveluista. Fyysisiä levyjäkin kyllä julkaistaan edelleen, vinyyleitä vuosi vuodelta enemmän. Kotimaisista kevyen musiikin uutuuksista odotetuin ei ainakaan omassa niin sanotussa kuplassani ole Andy McCoyn tai Michael Monroen tuorein soololevy, ei edes reilut viikko sitten Kulttuuritoimituksessa arvioimani O Samuli A:n Condition Yellow.

Joko Maustetytöistä kirjoittaminen on klisee? Oliko se sitä jo puoli vuotta sitten? Vähät siitä, kirjoitan heistä sanasen joka tapauksessa. Maustetytöt, tuo noin viimeisen vuoden ajan yhä kiihtyvämpään tahtiin ylisanoja kirvoittanut duo, on tiputellut helmikuun alusta lähtien yksittäisiä biisijulkaisuja suoratoistopalveluun kuin kiusoitellen kuumetta kohottaen. Niiden ohella Karjalaisen siskosten, Annan ja Kaisan, ulosannista on tietysti voinut päästä nauttimaan lukemattomilla keikoilla, YLElle vastikään tehdyssä videossa, Tappajatomaatit-yhtyeen taustalaulajina (viime viikolla julkaistu Marin poika -kappale), jopa televisiomainoksessa ja ties missä. Pelkästään YLE on julkaissut heistä jo ainakin puolen tusinaa juttua.

Maustetyttöjä on luonnehdittu esimerkiksi ”vuoden ilmiöksi” ja ”sensaatioksi”. Kaikesta ainakin näennäisen nopeasti – ja jo ennen ensimmäistäkään julkaistua kappaletta – syntyneestä maineesta huolimatta Karjalaiset ovat tehneet musiikkia pitkään, molemmat ensimmäisessä yhteisessä bändissään Kanelissa ja Kaisa lisäksi Ehkä-duossa.

Maustetyttöjen suosiota on ehditty analysoidakin. Duo on kuulemma jotain tyystin erilaista kuin nykyään suosittu musiikki. Sen sanotaan tuovan mieleen pikemminkin nykynuorison vanhempien ikäluokan keskuudessa suositun musiikin.

Omasta mielestäni Maustetyttöjen musiikillisessa reseptiikassa olennaista on, miten kappaleissa sekoitetaan vaikutteita, soundeja, elementtejä ja suoranaisia lainoja menneiden vuosikymmenten hiteistä. Tähän mennessä julkaistut kolme yksittäisbiisiä ovat kaikki tarjoilleet enemmänkin kuin hyppysellisen näitä  viittauksia. Osa on hienovaraisempia, osa täysin selkeitä. Vaikkapa Abba, Leevi and the Leavings ja Juice Leskinen kelpaavat hyvin jälkimmäisen kaltaisiksi, ilmeisimmiksi sattumiksi soppaan. Stemmalaulua, haikeutta, lääkkeitä ja kaljaa. Vähän rappioromantiikkaa. Timanttisen tarttuvaa pop-koukkua, syntetisoijaa ja niukkaeleistä kitaroijaa. Näistä tuntuu Maustetyttöjen musiikki olevan tehty.

Maustetyttöjen esikoisalbumin Kaikki tiet vievät Peltolaan pitäisi ilmestyä 25. lokakuuta. Pystyykö albumi mitenkään täyttämään sille ladatut odotukset? Toivon parasta, pelkään pahinta. Ainakin levyn tekemiseen on ilmeisesti panostettu huolella.

Tulevalta levyltä odotan eniten nimikappaleelta Kaikki tiet vievät Peltolaan, jota olisin toivonut jo duon toiseksi singlejulkaisuksi. Toivottavasti Maustetytöt saavat varioitua suosikkireseptiään sopivasti ilman, että menettävät samalla tuttua viehätystään. Ehkä mukaan mahtuu myös kappale, jossa ei lauleta kaljasta, lääkkeistä ja kurjuudesta.

Maustetytöt Tampereen Tullikamarilla Lost in Music -tapahtumassa 3.10. kello 21.30

4

Jos Maustetytöt edustaa uutta ja ihmeellistä, on suomalaisen jatsin noususta taas saatu iloita jo pidempään, eikä loppua tunnu näkyvän. Levyjä on julkaistu pelkästään tänä vuonna paljon. Herd, Hot Heros, Ilmiliekki Quartet, Katu kaiku, Timo Lassy & Teppo Mäkynen, OK:KO, Aki Rissanen; ainakin nämä uutuuslevyjä vuonna 2019 julkaisseet nimet ovat jääneet mieleen. Puhutaan siis todellakin levyistä, fyysisistä tallenteista, aikana jona säännöllisesti uutisoidaan siitä, miten sellaiset eivät enää kiinnosta ihmisiä. Ainakin kotimaisen jatsin julkaisemiseen uskovia levy-yhtiöitä (kuten We Jazz, joka on useammankin yllä mainituistakin levyistä takana) siis tuntuu riittävän.

Eikä suomalaisen jatsin suosio jää yksinomaan tallennettuun musiikkiin. Tampereella sitä pääsee kuulemaan tänä syksynä elävänä ainakin Telakan jameissa, Tampere Jazz Happeningissä ja G Livelabissä. Tampere-talossakin nähdään lokakuussa muuan alan vetreimmistä veteraaneista, Heikki Sarmanto, kahdeksankymmenvuotisjuhlakonsertissaan.

Aki Rissanen Trio Tampereen G Livelabissa Lost in Music -tapahtumassa 3.10. kello 21.

5

Mainittu G Livelab Tampereen Koskipuistossa, vanhassa Frenckellin pannuhuoneessa, on kaupungin uusin ja useammassakin mielessä hienoin elävän musiikin esiintymispaikka. Suomalaisen jatsin saralta siellä esiintyy lokakuussa esimerkiksi Aki Rissanen, Herd ja Mopo sekä Timo Lassy. Lisäksi G Livelabissä kuullaan syksyn mittaan muun muassa uutta tangoa, iskelmää, poppia, räppiä ja rockia.

G Livelabin avautumista odotettiin Tampereella pitkään. Historiallisen paikan remontointi otti aikansa. Helsingissä G Livelab ehti aloittaa jo 2016. Onneksi Tampereen klubiin panostettiin. Se on onnistunut täyttämään odotukset perusteellisesti suunnitellulla akustiikallaan ja äänentoistollaan, ja miljöö sekä itse tilathan ovat mitä hienoimmat.

Itselläni on ollut tähän mennessä tilaisuus todistaa paikassa vasta yhtä esiintymistä, mutta G Livelabin toimivuuden edellä mainituilla osa-alueilla huomasi kyllä nopeasti. Kuten jossain kirjoitettiinkin, korvatulppia ei paikassa kaivannut. Toivottavasti G Livelabin musiikillinen tarjonta säilyy jatkossa vähintään yhtä monipuolisena kuin tähän astikin.

Eros Gomorralainen