Helena Hiilivirta. Kuva: Mikko Vares
KESÄLEHTI | Heinäkuun viimeinen Kesälehti Tampere katselee pian alkavan elokuun festareihin ja kirjasatoon.
Eli Harju, teksti
Helena Hiilivirta lienee monelle tuttu Tampere Filharmonian intendenttinä. Siitä tehtävästä hän on ehtinyt eläköityä jo kahdesti: ensin vuonna 2018, ja sitten vuonna 2019 toimitettuaan tehtävää pyynnöstä vielä hetken. Suurimman osan työuraansa Hiilivirta on kuitenkin tehnyt Helsingissä.
Vuodesta 2022 asti Hiilivirta on toiminut Wanhankaupungin juhlan taiteellisena johtajana. Elokuussa Tampereella järjestettävä klassisen musiikin festivaali sai alkunsa Majaoja-säätiön ideasta.
– Heillä oli herännyt ajatus, että Tampereella olisi hyvä olla kesäisin enemmän klassisen musiikin tarjontaa. Täällähän on hyvin voimakas kevyen musiikin tarjonta, mutta kesäaikaan klassinen musiikki juuri Tampereella loistaa poissaolollaan, vaikka Pirkanmaalla on muualla hienoja festivaaleja. Löytyi kyllä yhteinen sävel säätiön kanssa, ja he ovat tässä myös voimakkain taloudellinen tuki, Hiilivirta kertoo Kesälehden haastattelussa.
Wanhankaupungin juhlan nimi on monelle hieman provosoiva. Kesälehdessä Hiilivirta kertoo myös, miten hänen huomionsa alun perin kiinnittyi vanhan Tampereen jälkiin arjessa.
– Moni perustamperelainen ihmettelee, että mikä vanha kaupunki. Täällä ei kuulemma ole mitään vanhaa kaupunkia. Mutta katsokaa vähän tarkemmin!
Wanhankaupungin juhlan lisäksi myös kirjasyksy on jo ihan oven takana. Jo elokuussa ilmestyy uusi kirja ainakin viideltä tamperelaiselta kirjailijalta. Arvaa keneltä – tai lue se täältä!
Elokuu on kuitenkin vielä kesäkuukausi, ja Kesälehti suorittikin jälleen eläinkokeiden sijaan toimittajakokeita yhdelle Tampereen kuuluisimmista uimarannoista. Testin tulokset olivat ristiriitaisia, sillä niissä asettuivat vastakkain ruuhka, mukava hiekkapohja ja jäätelö.
Tänään ilmestyneen lehden etusivulle pääset tästä!
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Leea Klemolan Vaimoni, Casanova uusintakierroksella Espoon teatterissa: ”Kirjoittamisessa yritän jättää ruumiille tilaa”
TEATTERI | Leea Klemola aloittaa kirjoittamisen aina henkilöhahmoista eikä voisi kuvitellakaan näyttelevänsä omassa ohjauksessaan.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Kuin kuvastimessa #20: The Diary of a Big Man (1988)
Tämä ”Ote” näkyy nostotekstinä sekä somejaoissa että artikkeleiden koostenäkymässä. Jakokuvaksi menee oletuksena artikkelikuva.
Parasta juuri nyt (16.12.2025): Bruce Springsteen, naistentanssit, Tahmelan huvila, joulukonsertit, Eila Roine
Aila-Liisa Laurila ehti käydä katsomassa Bruce Springsteenistä kertovan elokuvan sekä kiinnostui naistentansseista ja Tahmelan huvilan näyttelyistä.