Rakas voi olla katsojallekin terapiamatka omaan itseen – arviossa Lilja Ingolfsdottirin ensi-iltaelokuva

Kuva: Cinema Mondo

”R-A-K-A-S kulta kultasein”, lauloi Tapani Kansa takavuosina. Ja yhtä mahtavalla uholla alkaa norjalaisen Rakas-elokuvan suhde. Kunnes arkipäivä alkaa tuoda ryppyjä rakkauteen.

Kaikki alkaa hienosti: eronneelle yksinhuoltajalle Marialle koittaa uusi mahdollisuus, kun hän huomaa charmikkaan Sigmundin ja sananmukaisesti vikittelee ajan kanssa tämän suhteeseen, päätettyään, että tässä se nyt on, elämäni mies. Pian Maria on jo raskaana.

Kelaus seitsemän vuotta eteenpäin. Sigmund on muusikko ja matkatöitä ja studiokeikkaa riittää. Marialla on koti, lapsilauma ja työ palloteltavana. Sitten alkaa eroprosessi.

* * 

Rakas voi kuulostaa tyypilliseltä parisuhdevatkaukselta, mutta on paljon enemmän. Ja sitä se on erittäin tarkkanäköisesti. Marialla on vahva taipumus lähi-ihmistensä kontrollointiin eikä vihanhallinta ole hänen vahvimpia puoliaan. Marian ongelmallinen käytösmalli alkaa avautua hänelle itselleen parisuhdeterapeutin sohvalla ja avautuu vielä lisää visiitillä äidin luo. Marian isä oli aikoinaan lähtenyt vetämään aivan kuten Sigmundkin. Myös suhde teini-ikäiseen tyttäreen on haastava. Näissä solmukohdissa Marialle tulee oivalluksia omasta itsestään.

Elokuvasta tunnistaa niin omia kuin lähipiirin käyttäytymismalleja. On nainen, joka tekee marttyyrina kaikki kotityöt, koska mies ei kuitenkaan osaisi viikata vaatteita oikein. On joka asian sanallistava tunnevatkaaja. Itse tunnistin oman tapani suuttua, kun kuvittelen muiden hylkivän itseäni. Rakas voi olla katsojallekin terapiamatka omaan itseen, aivan kuten avioeroprosessi on elokuvan Marialle.

Kuva: Cinema Mondo

* *

Elokuvan mainonnasta poiketen Rakas ei siis olekaan aivan avioliitto- ja erokuvaus, Sigmundin tausta ja halu alistua seitsemän vuoden ajan Marian pompotukselle ennen kuin kuppi on täysi jää vähän mysteeriksi. Rakas on siis matka parisuhteen toisen osapuolen mieleen ja kelpaa analyysimalliksi mistä tahansa ihmissuhteesta, vaikkapa työpaikalla.

Rakas oli viime vuoden katsotumpia elokuvia Norjassa. Kyseessä on Lilja Ingolfsdottirin ensimmäinen pitkä ohjaus. Helga Guren pääroolissa uppoutuu rooliinsa. Tuotantoiimissä on samaa porukkaa kuin Maailman huonoin ihminen -hitin taustalla.

Norjasta on pikkuhiljaa tullut maailmanlaajuisesti huomioitu elokuvamaa, ja elokuvatuotantoon satsataan, hieman enemmän kuin meikäläisessä leikkauskulttuurissa.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua