Morgan Spector ja Carrie Coon Russellin pariskuntana. Kuva: Alison Cohen Rosa
TELEVISIO | Downton Abbeyn luojan, kirjailija Julian Fellowesin uutuussarja The Gilded Age tarkastelee amerikkalaisen yläluokan elämäntapaa ja New Yorkin historiaa. Sarja alkaa HBO Max -kanavalla.
”Fellowesin luulisi tietävän miten paremmissa piireissä tuhotaan ihmiskohtaloita juhla-aterioilla ruokalajien välissä.”
Suoratoistoyhtiö HBO:n alkuvuoden tapaus on The Gilded Age, vuoden 1882 New Yorkin uuden ja vanhan rahan seurapiirien verisestä taistelusta kertova epookkisarja.
Verisyys jää sarjassa enimmäkseen vertauskuvalliseksi, sillä taistelut käydään suurelta osin salongeissa, tanssiaisissa, hyväntekeväisyysmyyjäisissä ja illallisilla. Taisteluita johtavat naiset eli miljonäärien vaimot, tyttäret ja lesket.
Seurapiirien sotaa salongeissa
The Gilded Age -sarjan on luonut brittikirjailija, käsikirjoittaja sekä yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen jäsen Julian Fellowes, joten hänen luulisi tietävän miten paremmissa piireissä tuhotaan ihmiskohtaloita juhla-aterioilla ruokalajien välissä. Hänen toistaiseksi paras työnäytteensä on ollut Downton Abbey -sarja.
The Gilded Age -sarjaa voi hyvällä syyllä pitää Downton Abbeyn amerikkalaisena serkkuna. New Yorkin 1800-luvun raharikkaista on perinteisesti puhuttu aristokratiana. He olivat ihmisiä, joiden elämää ja arkea määrittelivät hyvin tarkat käyttäytymissäännöt.
Etiketin rajat nousevat muureiksi
Sillä oli merkitystä, kuka tunsi kenet ja keiden kanssa oli hyväksyttävää keskustella, tai keitä ylipäätään tervehtiä. Nyt alkavan sarjan ytimessä oleva vanhan ja uuden rahan taistelu henkilöityy vastikään rikastuneeseen Russellin perheeseen, joka on muuttanut New Yorkiin.
George Russell (Morgan Spector) on rikastunut rakennuttamalla rautateitä, hänen Bertha-vaimoaan (Carrie Coon) polttaa halu päästä New Yorkin yläluokkaisten seurapiirirouvien kuningattareksi. Russellit oppivat, ettei tulokkailla ole helppoa, koska vanhan rahan ja vallan piirit suhtautuvat uhkana pitämiinsä uusrikkaisiin ynseästi.
Karhea ja kiltti sisarus elää yhdessä
Vanhan kaartin jäseniä esittämässä on tunnettuja ja tunnustettuja näyttelijöitä: sarjassa nousee keskeiseksi teräväkielinen miljoonikkorouva Agnes van Rhijn, jota esittää Christine Baranski hyvin samantyyppisenä riivinrautana, jota hän esitti jo The Good Wife -sarjassa. Muutamat hänen lausahduksistaan voisivat aivan hyvin olla peräisin Downton Abbey -sarjassa leskiherttuatarta esittäneen Maggie Smithin suusta, niin sarkastisia ne ovat. Vanha rouva Agnes asuu yhdessä kiltin ja hellämielisen Ava-sisarensa kanssa.
Avaa esittää Sinkkuelämää-sarjassa järkevän juristin Mirandan roolissa esiin noussut Cynthia Nixon.
Ei pelkkiä ökyrikkaita
Sarjan alku seuraa, miten van Rhijnien kaukaa maalta Pennsylvaniasta New Yorkiin tullut orpoutunut ja pahasti köyhtynyt Marian-veljentytär (Louisa Jacobson) kotiutuu suurkaupunkiin.
The Gilded Age viehättää, koska näyttelijät ovat loistoluokkaa ja koska sarjan historiatietoisuus ja tuotantoarvot viihtyvät toistensa seurassa. Käsikirjoittaja Fellowes on oivaltanut, miten luodaan hyvää epookkitarinaa, jossa kuvataan monenlaisten ihmisten, niin kroisosten kuin heidän palvelijoidensakin väliin dramaattiseksi muuntuvaa elämää. Sarjaa katsomalla voi saada käsityksen aikakaudesta, jolloin kapitalismia johdettiin salongeista ja New Yorkin keskuspuiston laidalle rakennetuista palatseista.
Raha ja sen liikkeet tulevat mukaan
Suunnattomat omaisuudet luotiin Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen. Rahaa tuli rautateistä, laivanvarustuksesta, öljystä, kuparista, hiilestä ja milloin mistäkin. Uuden ja vanhan rahan taistelussakin saattoi tulla oikeastikin ruumiita.
Kuvatussa maailmassa palkkatyö elannon saamiseksi voi olla häpeällistä. Parasta oli vain olla rikas tai syntyä sellaiseksi. Uusrikkaat olivat häpeilemättömän ahneita, tahtoivat kaikkea enemmän, parasta ja kalleinta. Vanha raha oli kunniallista ja sellaiseen pyrkivää, koska sille riitti vauras, tasainen elämä, mutta uusi halusi puhaltaa kumoon kaiken vanhan, tavat, tyylin, muodin ja elämäntavan.
Vanha raha oli määritellyt sen, mikä oli hyvin, oikein ja kunniallista ja millaista rikkaus on. Se ei uudelle kelvannut, joten vanhaa pelotti.
Sarjan nimi on peräisin amerikkalaiskirjailija Mark Twainilta, joka kutsui sarjan kuvaamaa 1880-lukua “kullatuksi ajaksi”. Nimenomaan kullatuksi, eikä kultaiseksi. Ero on pinnassa eli ulkoisessa vaikutelmassa. Kyse on sananmukaisesti ulkokultaisuudesta.
Siinä sarja tulee lähelle nykyaikaa, sillä pinnallisuutta on vieläkin ja sillä menestyy.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Kinds of Kindness, Triangle of Sadness, Everything Everywhere All at Once, Hitchcock…
TELEVISIO | Lokakuussa 2024 Petri Hänninen on katsellut sairaspedillä paljon löyhäpäisiä elokuvia, jotka eivät vaadi aivoilta mitään.
Televisiopäiväkirja: Alien, Fight Club, Poor Things, Bosch, The Whale, i’m thinking of ending things…
TELEVISIO | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen on kirjannut lyhyitä arvosteluja vuoden 2024 kesän ja alkusyksyn aikana katsomistaan elokuvista ja tv-sarjoista.
Turboahdettu Rooma – Those About to Die heittää katsojat keskelle roomalaista veristä kilpaurheilua ja loppumatonta juonittelua
TELEVISIO | ”Ikuinen kaupunki” on kuin nykyajan maailma siirrettynä parin vuosituhannen taakse, ja ihmishenki oli yhtä halpa kuin Venäjän hyökkäyssodissa.
Concorde-yliäänikoneen tarina on pitkä pettymysten sarja, mutta ainakin samppanja virtasi matkustamossa
TELEVISIO | Neuvostoliitto vakoili projektia härskisti sen kaikissa vaiheissa. Siitä huolimatta Tupolev-yliäänikone epäonnistui vielä karseammin kuin esikuvansa.