1

Yhdysvaltalaisen luovan kirjoittamisen opettajan Julia Cameronin lanseeraamat aamusivut on monien kirjoittajien käyttämä metodi. Perusideana on heti aamutuimaan vielä unen rajalla horjuessaan suoltaa paperille kolme sivua käsinkirjoitettua tajunnanvirtaa. Olen muutaman kerran aiemmassa elämässä yrittänyt aloittaa aamusivurutiinia, mutta ruuhkavuosiarjen aamukiire ei ole tarjonnut otollista maaperää moiselle toimelle. Nyt kun työt, koulu ja lastenhoito ovat siirtyneet kaikki etäolosuhteisiin ja joka-aamuinen hökellys ”kymmenessä minuutissa päiväkodin kautta bussiin” -spurtteineen on jäänyt pois, aamuihin on auennut seesteinen kirjoittamisikkuna muun perheen vielä nukkuessa.

Olen huomannut, että aamusivujeni teksti tuppaa taipumaan eräänlaiseksi koronapäiväkirjaksi; kirjoituksissani reflektoin pääasiassa tämän kummallisen ajan aiheuttamia tuntoja, huolia ja ahdistuksia. Kriisitilanteissa kirjoittaminen auttaa pysymään järjissään. Kirjoittamismotivaatiota löytyy myös ajatuksesta, että jokainen meistä voi nyt olla mukana tallettamassa historiallista ajanjaksoa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjestääkin tänä keväänä tekstikeräyksen, jonne koronakirjoituksiaan voi lähettää.

2

Koronatilanteen myötä taide- ja kulttuurityöläisiltä peruuntuivat kevään työt, ja moni sinnittelee nyt vakavissa talousongelmissa. Teosmyynnistä saatavat tulot ovat vain yksi muru kulttuurifreelancereiden moniaalta kertyvästä leivästä, mutta tässä tilanteessa, jossa esiintymiset, tapahtumat ja opetuskeikat ovat pyyhkiytyneet kalenterista, tuota myyntimurusten kasaumaa voivat yksittäiset kuluttajat kasvattaa. Jos on mahdollista ostaa taideteoksia, kirjoja tai levyjä suoraan tekijältä, artistille käteen jäävä provisio on yleensä suurempi kuin muita reittejä tapahtuvassa myynnissä. Ja mikäpä ilahduttaisi kotikaranteenilaista enemmän kuin postiluukusta kolahtelevat paketit!

Itse olen vastikään täydentänyt karanteenivarastoja tilaamalla pikkuruiselta yhden miehen käännösrunokustantamo Parkolta kaksi teosta. Robert Lowellin runovalikoima Päivä päivältä (suom. Kimmo Räntilä) esittelee suomalaisille aiemmin varsin vieraaksi jääneen tunnustuksellisen runouden taitajan. T.S. Eliotin klassikkoteos The Waste Land on suomalaisille entuudestaan tuttu Lauri Viljasen 70 vuotta vanhasta käännöksestä Autio maa. Markus Jääskeläisen uusi suomennos on nimetty Joutomaaksi, ja kieliasu on muutenkin päivitetty 2000-luvulle.

Toinen suoraan artistilta tilaamani hankinta on Laura Moision levy Laulaa kun ei voi muutakaan (Texicalli, 2020). Biisien mystis-melankolinen tunnelma ja sopivan avoimiksi jäävät sanoitukset resonoivat kiinnostavasti tässä dystooppisessa maailmanajassa. Laura Moision laulu on herkän kaunista ja biisien sovitukset ovat taitavia ja persoonallisia.

3

Laura Moision levyn nimi kuvastaa hyvin korona-ajan henkeä: laulaa kun ei voi muutakaan. Nyt ei voi mennä keikoille ja konsertteihin, mutta voihan sentään musisoida itse. Arjen menojen rauhoituttua olen havainnut, että olohuoneemme muistuttaa itse asiassa hieman bändikämppää: sen vähäisissä neliöissä näyttäisi lojuvan sello, ukulele, piano, basso ja hämmentävä lukumäärä kitaroita. Parasta juuri nyt on opetella Fmaj7-sointua ukulelella ja pimputella läpi Suurten toivelaulukirjojen biisejä pianolla. Puoliso mutisi yhtenä päivänä, että sähköpiano voisi kerrostalossa olla akustista toimivampi ratkaisu, mutta itse olen vakuuttunut, että koronakauden elvyttämä musisointiharrastus sulostuttaa myös naapureiden elämää!

4

Minäkin hurmaannuin alkuvuodesta Ragnar Kjartarssonin The Visitors -teoksesta Kiasmassa. Upottavassa videoinstallaatiossa ystävykset soittavat ja laulavat kartanossa kukin omassa huoneessaan ja kuulevat toisensa kuulokkeiden kautta.

Nyt The Visitors tuntuu yllättäen kuin ennakoineen tätä aikaa: nettiin pulpahtelee nauhoituksia, joissa toisistaan erilleen pakotetut kuorolaiset tai orkesterin jäsenet ovat kukin äänittäneet oman osuutensa kotonaan. Vaskivuoren lukion kamarikuoron tekemä Pelottomien riemulaulu nousi tällä viikolla viraalihitiksi. Jussi Chydeniuksen säveltämä ja Julia Junttilan sanoittama kappale heleillä nuorten äänillä laulettuna on kuin virvoittava toivon tuulahdus eristyksen keväässä. YouTuben äärellä kyhjöttävälle kuulijalle välittyvässä lopputuloksessa soi ajan ja paikan rajat ylittävä yhteisöllisyys ja viesti elämän jatkumisesta.

5

Kevät se on koronakevätkin; luonto heräilee ihmistä koettelevasta viruksesta piittaamatta. Jos nyt kaikki kiltisti noudatamme annettuja rajoituksia ja kehotuksia välttää kontakteja, ei Suomessa toivottavasti tarvitse ottaa käyttöön ulkonaliikkumiskiellon kaltaisia äärirankkoja keinoja. Ulkoilun ja luonnossa liikkumisen autuus meillä yhä on, ja parasta juuri nyt ovat sinivuokot kukassa Pyynikinharjun etelärinteellä.

Anna Elina Isoaro