KIRJAT | Onko maailman onnellisin kanssa myös maailman onnekkain kansa? Läheltä piti monta kertaa, Lasse Lehtisen kirja kertoo, mutta säikähdyksellä selvittiin.
Jukka Ahtela
”Me hävitämme kuolleiden ihmisten jäänteitä, jätettä” – arviossa Juha Seppälän Kehtolaulun koordinaatit
KIRJAT | Seppälän tekstissä suoraviivainen poljento yhdistyy tarkkaan ja selkeään ilmaisuun – vaikka välillä jonkun ketunlenkin lukija joutuukin kulkemaan.
Kadonneet lauseet on pieni kirjallinen taideteos, jonka jännite perustuu päähenkilön mielenliikkeiden unenomaiseen kudokseen
KIRJAT | Jukka Pakkasen romaanissa kaiken peittää hitaasti kasvava tietoisuus ajan täyttymisestä, luopumisen pakosta sekä itsensä ja maailman hyväksymisestä.
Investointipankkiirista linjajohtajaksi, nurkkahuoneen isännäksi – arviossa Björn Wahlroosin 2000-luvun alun muistelmateos
KIRJAT | Parhaimmillaan kerronta on sujuvaa ja viihdyttävää selostusta kansainvälisen tason yritysjohtajan toimintaympäristöstä. Parhaus kuitenkin hukkuu paikoin juorunomaiseen rupatteluun.
Historiallinen kunnianosoitus radanrakentajille Suomessa – arviossa Jari Järvelän Raiteet
KIRJAT | Järvelän ihmiskuvaus antaa tilaa ja oikeutta kaikenlaiselle ihmisyydelle. Meitä on moneksi ja toisen ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mutta aina se on tärkeää.
Hannu Niklanderin Kodit ja asunnot päättää isän elämäntarinaa kuvaavan viisiosaisen teossarjan
KIRJAT | Hannu Niklanderin teossarjassa isän muistot ovat perintö menneisyydestä. Pojassa elää isän tulevaisuus, ehkä sellaisena kuin isä itse sitä olisi toivonut.





