Viikon dokumentti: John Walkerin elokuva pohjaa Aaron Jamesin teokseen Assholes: A Theory. Se rakentaa kuvaa ilmiöstä eri alojen asiantuntijoita haastattelemalla. Esitellyt esimerkit kusipäisyyden vaikutuksista ovat olennaisia.
Hanna Telakoski
Tehdään ensin yksi asia selväksi. Termiä asshole käytettäessä en voi missään olosuhteissa hyväksyä suomennosta paskiainen. En.
Kielen nyanssit ovat toki moninaiset ja kulttuurisidonnaisetkin, mutta tämä ei käy.
Vaikka sanakirja antaa termin legitiimiksi käännökseksi myös paskiaisen, minulle se näyttäytyy virheenä.
Assholen suora suomennos persereikä kuvastaa ilmiötä paremmin kuin hyvin. Väittäisin kuitenkin, että tämä termi ei ole raivannut tietänä kovin yleiseen käyttöön, tai ainakin se groteskiudessaan rajaa tietyn osan väestöstä käyttäjäkunnon ulkopuolelle.
Tuntuu ihan kauhealta ja samalla ah niin ihanalta sanoa, että terminä se ei sovi suomalaisen suuhun. Toki voidaan käyttää hienostuneempaa sanaa peräaukko, mutta ei sekään toimi. Liian neutraali.
Kusipääkin on ilmeisen alatyylinen, mutta kuitenkin ”helpompi”. Se on siis käännöksenä sopiva, vaikkei sanana sitä olisikaan, tavoittaessaan ilmiön sanan intensionkin tasolla.
Kusipää toimii omaksi edukseen eikä välitä muiden tunteista tai elämästä. Kusipään toiminta saattaa jopa johtua persoonan tasolla olevista ongelmista tai häiriöstä, mutta yhtä kaikki, hän ei ole ihminen, jonka toiminnan piiriin on miellyttävää joutua.
Mietin, että vertauksena voitaisiin ehkä käyttää lainvastaista toimintaa. Analogia saattaa ontua, mutta yritän.
Näpistelijä on paskiainen. Pankkiryöstäjä persereikä ja kusipääkin. Kusipäisyydessään hän ei välitä ryöstöhetkellä pankissa olevien eläkeläisten mahdollisista sydänkohtauskuolemista.
No niin. Helpotti. Alatyylinen yksinpuheluni on tältä erää päättynyt. – Kusipää se on!
…ja anteeksi äiti, mutta tämä oli hyvin olennaista koko jutun kannalta. Kielellä on merkitystä, aina.
* *
Filosofi Aaron James luonnehtii kusipääksi henkilöä, jolla on tietynlainen moraali. Kusipää ottaa erivapauksia ja tekee tämän toisten kustannuksella.
Perusteena erivapauksille kusipää voi pitää omaa rikkauttaan, älykkyyttään tai kauneuttaan. Muiden reaktioita tai valituksia hän ei noteeraa. Kusipäisyys onkin ongelma syvällä tämän yksilön ytimessä.
Kusipää keskittyy itseensä. Muiden tunteilla tai työllä ei ole merkitystä. Hän on muita tärkeämpi. Hän myös ottaa kaiken kunnian. Näin yksilön ytimestä kumpuava ongelma eskaloituu yhteiskunnan ongelmaksi.
* *
Kusipäitä on joka lähtöön. Ylimielisiä kusipäitä, itseriittoisia kusipäitä, seksistisiä kusipäitä, kännisiä kusipäitä ja niin edelleen…
Yksi haastateltavista toteaa, että kaikki kusipäät ovat narsisteja. Jo tässä käsitteen merkityssisältö alkaa hajota, tai ainakin se hakee paikkaansa. Puhekielessä muutoinkin käytetään helposti termiä narsisti itsekkäästi toimivasta ja muiden tunteet ohittavasta toimijasta.
Jokaisessa meissä varmasti on omat narsistiset piirteemme, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme kaikki narsisteja.
Kusipäitä on kaikkialla ja vaikuttaa siltä, että kusipäinen käytös olisi lisääntynyt. Itsekeskeinen käytös on jotenkin hyväksytympää kuin aikaisemmin.
Aaron James kiinnostui surffatessaan kusipäisyyden logiikasta. Osa surffaajista toimi itsekkäästi muista välittämättä ja rikkoi jatkuvasti sääntöjä.
* *
Psykoterapeutin mukaan narsisti ei ota muita huomioon, ei edes huomaa heitä. Hän ei ymmärrä omaa ilkeyttään tai epäystävällistä armottomuuttaan. Kusipää voi olla narsisti.
Tässä dokumentin viesti osin hämärtyy. Toisaalta puhutaan kusipäistä ihmisinä, joiden moraali on luonteeltaan sellainen, joka sallii yleisesti epäystävällisen ja itsekkään käytöksen ja toiminnan.
Toisaalta mainitaan narsisti-kusipää lähtökohtaisesti henkilöksi, joka ei edes itse ymmärrä oman käyttäytymisensä tuhoisuutta tai edes sitä miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
Mielestäni puhutaan siis kusipäisyydestä ainakin kahdessa eri mielessä, ainakin.
Kun kusipäisyys on syvään juurtunutta, on kyky ymmärtää muita vaikeutunut. Yksilö on vakuuttunut oman toimintansa oikeellisuudesta.
Toisaalta James pitää tätä vain osatotuutena ja sanoo olevansa vakuuttunut, että kusipäisen henkilön häikäilemättömyys kumpuaa nimenomaan oman toiminnan kyseenalaisuuden tiedostamisesta.
On siis ainakin selvää, että kusipään käsite ei ole yksioikoinen.
* *
Kusipäisyys on eräänlainen elämässä menestymisen strategia. Eivätkä kusipäät häpeä kusipäisyyttään. Kusipää tietää kuinka tulisi toimia, mutta ei tee niin, eikä myöskään koe tästä minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Hän oikeuttaa väärin toimimisensa.
Kusipään määritelmästä dokumentissa on vaikea saada otetta. Todetaan, että jos joku toteaa olevansa kusipää, on hän luultavasti vain mulkku. – Tässä määritelmä jälleen haarautuu. On ainakin Jamesin teorian mukainen kusipää ja sitten on erilaisia näkemyksiä kusipäisyyden olomuodoista.
Kusipää ei pyydä anteeksi tai pahoittele. Ainakin moinen toiminta on merkki siitä, että kusipäisyys ei ole kovin syvään juurtunutta. Yhden asiantuntijan mukaan kusipäät ovat kuitenkin yleensä pohjimmiltaan onnettomia. Ehkä siinä on yksi kusipäisyyttä katalysoiva tekijä, mietin?
* *
Toinen asia, joka saa pysähtymään, on haastateltujen esiin nostama käsitys siitä, että oikea kusipää ei tajua omaa kusipäisyyttään. Kääntäen siis: jos uskot olevasi kusipää, et varsinaisesti voi olla sellainen. – Tämä aiheuttaa vaikeuden eettisestä näkökulmasta. Miten toimintaa voidaan arvottaa, jos kyse ei ole aidosta valinnasta?
Kielitieteilijä määrittelee kusipään henkilöksi, jonka pitäisi kyllä tietää kuinka tulisi käyttäytyä, mutta hän jättää tämän tiedon hyödyntämättä. Jotkut käyttäytyvät tietoisesti huonosti. Kusipää kuitenkin perustelee huonon käytöksensä itselleen.
Kusipäisyys siis vaatii ymmärrystä. Pieni lapsi ei voi olla kusipää, korkeintaan paskiainen. – Toisaalta ehkä yllä mainittu ongelma on vältettävissä kasvatuksen keinoin, joskaan onnellista lapsuutta ei kaikilla voida taata. Traumatisoituneita kusipäitä tulee aina olemaan.
* *
Esimerkkeinä kusipäisyyden aikaansaannoksista esitellään muun muassa Kanadan ratsupoliisissa systemaattisen kiusaamisen kohteeksi joutunut nainen, joka ei suostunut valehtelemaan kollegan toiminnasta ja joutui siksi ahdistelluksi ja systemaattisen ajojahdin uhriksi.
Kanadan ratsupoliisissa systemaattisen ahdistelun ja kiusaamisen uhriksi joutunut Sherry Lee Benson-Podolchuk kirjoitti kokemuksistaan kirjan Women Not Wanted: Workplace Bullying. One Female Officer and Her Journey for Justice (2014).
Lapset toimivat luonnostaa itsekkäästi. Jakaminen ja yhdessä toimimisen säännöt on opeteltava. Kusipäitä he eivät ole, koska eivät pysty vielä ymmärtämään oman toimintansa lainalaisuuksia. Teini-ikäiset mainitaan myös helposti kusipäisesti toimivana ryhmänä, mutta useimpien kohdalla aika korjaa tämän.
Tyyppiesimerkkinä autoritaarisesta kulttuurista ja kusipäisestä kyykyttämisestä toimivat armeijan ja nimenomaan Yhdysvaltain merijalkaväen käytännöt. Sieltä jotkut yksilöt ottavat mukaansa kusipäisen vallankäytön metodit. Koetut alistamiset tai vääryydet laitetaan kiertämään.
VIDEO: Stanley Kubrickin elokuvassa Full Metal Jacket (1987) päästään kyykyttämisen ytimeen.
* *
Kusipäinen toiminta näyttäytyy myös seksismin eri muodoissa. Se voi olla yleisellä tasolla naisten esineellistämistä ja näkemistä ainoastaan objekteina, joita määrittävät ja arvottavat tietyt ulkonäköön liittyvät normit ja vaatimukset. Toisaalta kusipäisyyden muoto on myös vanhempien naisten ohittaminen ja näkymättöminä pitäminen. – Ja tietysti myös miehiin voidaan suhtautua seksistisesti, minä jatkan.
Koomikko John Cleesen mukaan kusipäät ovat pääosin nimenomaan miehiä. Lausuntoaan hän ei perustele millään tavalla. Asia vain todetaan. Tämän kommentin ohitan lähinnä olan kohautuksella. En ymmärrä, ja itse ajattelen, että kusipäisyys ei lähtökohtaisesti sukupuolta katso. Toki voi olla, että perinteisesti miehisillä elämänaloilla se on helpommin tunnistettavaa. Toivoakseni olemme siirtyneet jo moisen tilan ohi.
Amerikkalaisten yliopistojen perinteisten veljeskuntien sisällä myös kusipäisyys tiivistyy. Kusipäisyys niin nuorempia opiskelijoita kohtaan kuin naisten esineellistäminen kuvaavat veljeskuntien arvomaailmaa. Tämä kusipäisyys voi helposti siirtyä yksilön mukana työelämään. Sitä saatetaan pitää jopa miehekkäänä.
Rahoitusala mainitaan kusipäisyyden kehtona. Ja kusipäinen toiminta tällaisella sektorilla voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin, vaikuttaen lukemattomien ihmisten elämään. Kusipäisen rahoitusalan ytimeen on menty esimerkiksi Wall Street -elokuvan Gordon Gekkon hahmossa tai satiirisen kauhun lempilapsessa, American Psychon Patrick Batemanissa.
VIDEO: Michael Douglasin Gordon Gekko puhuu kapitalismista Oliver Stonen Wall Street -elokuvassa (1987).
* *
Miten kusipäisyyttä voitaisiin yhteiskunnassa hillitä? Viime kädessä lainsäädännöllä, oikeusoppinut toteaa. Jos järjestelmällinen kusipäisyys tehdään kannattamattomaksi tai seurauksiltaan epäsuotuisaksi, seurauksena on, että se alkaa kadota ja järjestelmä altistuu kusipäisyyden vaikutuksille aiempaa vähemmän.
Ajatus on mielestäni kaunis. Lienee kuitenkin vaikea suitsia kusipäisyyden lukemattomia muotoja. Lainsäädäntö voi kieltää jotain, mutta tällöin muu on sallittua. Ihminen on luova, ja kusipäinen luovuus saattaa olla nerokasta ja tuhoisaa.
Totta toki on, että jos tietynlainen kusipäisyys tehdään systemaattisesti kannattamattomaksi tai rangaistavaksi, sen esiintyminen alkaa vähentyä ja järjestelmä joutuu altistumaan kusipäille vähemmän. Loputon oman edun tavoittelu vähenee.
Kollektiivinen toimijuus on siis tarpeen kusipäisyyden kannattamattomaksi tekemisessä. Haasteellista, mutta mahdollista.
Ihmisen itsekkyys kuitenkin nousee osin hänen eläimellisestä puolestaan. Kaikessa älykkyydessään ihminen lienee nerokkaimmillaan juuri oikeuttaessaan omia tekemisiään ja valintojaan. Oman edun tavoittelu esittäytyy jonkinlaisena tuhoisana yhdistelmä geenissämme olevaa eläimellistä itsesäilytysviettiä ja älykkyytemme tuomaa lisäterää.
* *
Kusipääkulttuurin ongelmana on, että se menestyy. Ihmiset ryhtyvät kusipäiksi, koska se vaikuttaa fiksulta. Se voi olla täysin tietoinen valinta.
Yhteiskunnan vähäosaisista välittäminen on normaalia, ei heikkouden osoitus. Kusipäisyyteen liittyy kuitenkin ajatus, että toisten ahdinko on heidän oma ongelmansa.
Kusipää johtajana toimii omien halujensa ja tarpeidensa motivoimana ja suojelee niitä, jotka edistävät hänen omia etujaan.
Tässä hän työskentelee systemaattisesti sen eteen, että hänen intressejään syövä lainsäädäntö rapautetaan. Silvio Berlusconi on tyyppiesimerkki tällaisesta kusipäisyydestä, ja kaikkinensa ainutlaatuinen kusipää.
Hänen vallankäyttöään luonnehti laajamittainen korruptio ja räikeät väärinkäytökset aina alaikäisistä prostituoiduista lähtien. Berlusconin valtaannousu tapahtui ruokkimalla yhteiskunnan eri ryhmittymien itsekkyyttä. Esittelemällä omaa menestystään ja varakkuuttaan hän loi kuvan elämästä, jonka voi saavuttaa nimenomaan olemalla avoimesti itsekäs.
VIDEO: Otteita Silvio Berlusconin kirjasta.
Berlusconi ei kuitenkaan ole kusipäisyytensä kanssa yksin tässä kaikessa. Yhtä lailla kusipäitä ovat ne, joka tämän toiminnan sallivat ja hyväksyivät tai siihen tavalla tai toisella osallistuivat. Populistina Berlusconi ihannoi mennyttä aikaa. Kusipäisyys on tällaisessa maailmassa tulevaisuuden strategia ja yhteiskunnan arvojen kehitys jää sivuun.
The Economist -lehti puuttui artikkelillaan Berlusconin toimintaan kreivin aikaan vuonna 2001. Tästä huolimatta ilmiö on valitettavasti levinnyt muuallekin, ja kaikki tuntevat keskeisimmän esimerkin.
Mieleeni nousee myös Showtimen laadukas fiktiivinen sarja The Loudest Voice mediamoguli Roger Ailesin elämästä ja toiminnasta. Samaan tunnetumpien kusipäiden ketjuun kuuluvat niin Harvey Weinstein kuin Jeffrey Epstein.
* *
Talouden sektorilla toistuvat väärinkäytökset voivat aiheuttaa lumipalloefektin. Näin kävi niin vuoden 1928 kuin vuoden 2008 talouskriisien kohdalla. Asiantuntijan mukaan on pötyä, ettei taloudessa tapahtuvia romahduksia voisi ennustaa.
1920-luvulla talouden romahtaminen aiheutti lähes suoraan toisen maailmansodan sekä natsien valtaannousun Saksassa. – Vähintään asioiden välillä on selkeä yhteys. Ilman vuoden 1929 pörssiromahdusta natsit olisivat tuskin edenneet marginaalia pidemmälle. Saksan talous oli riippuvainen Yhdysvalloista.
Trump Building ja kusipäisyyden löyhkä. – Donald Trumpin nimeä dokumentti ei mainitse kertaakaan. Eri yhteyksissä käy kuitenkin hiljaisesti selväksi, keneen viitataan esimerkiksi Twitteristä puhuttaessa.
VIDEO: Trumpin twiitti Greta Thurnbergistä.
* *
Teknologiateollisuus on dokumentin mukaan synnyttänyt uuden kusipäiden tyypin. Piilaakso on näiden kusipäiden keskittymä.
Esimerkiksi otetaan Mark Zuckerberg, joka vaurastui hyvin nuorena. Facebookin on joutunut tilille sen mahdollistamista väärinkäytöksistä. Kuvat anteeksipyytävästä ja yrityksen vastuuta korostavaa Zuckerbergistä ovat aidon vilpittömän oloisia.
Totuus on kuitenkin ehkä toisenlainen. Facebook hyötyy valeuutisten julkaisemista liian paljon puuttuakseen asiaan toden teolla. Sananvapauteen vetoaminen huutaa kaksinaismoralismiaan. (Lue Ylen uutinen aiheesta.)
Viime aikoina on uutisoitu paljon niin sanotusta maalittamisesta, jossa julkisessa asemassa oleva yksilö joutuu ajojahdin kohteeksi. Sama ilmiö eskaloituu niin julkisissa ammateissa olevien kuin julkisuuden henkilöidenkin kohdalla. Viimeisin uutisoitu tapaus tästä lienee juontaja Caroline Flackin itsemurha.
Sosiaalisen median vaikutus on ollut valtaisa kusipäisyyden esiinmarssissa. Se mahdollistaa nopeat ja harkitsemattomat reaktiot sekä anonyymin kommentoinnin ja julkaisemisen.
Sosiaalisen median avulla ja kautta voidaan vaikuttaa suoraan. Käytöskulttuuri luo perustaa vihapuheen yleistymiselle. Hyväksyttävän puheen rajat muuntuvat alati. Lisäksi netissä samanmieliset pääsevät kommunikoimaan helposti keskenään ja voivat keskitetysti jakaa ajatuksiaan. Tämä osaltaan on tuonut kehiin uudenlaisen radikalisoitumisen tavan.
* *
Kusipäiden uhka yhteiskunnassamme on siis ilmeinen ja mitä moninaisin. Sen eri ilmiötä vastaan on kuitenkin taisteltava. Tekemättä mitenkään valtavaa loikkaa menneisyyteen voi sanoa, että Adolf Hitler oli yksi historian tunnetuimmista kusipäistä.
Historian tapahtumat esittäytyvät usein kovin etäisinä, mutta holokaustista on kuitenkin vain 75 vuotta. Silti kykymme oppia vaikuttaa olevan jokseenkin auttava.
VIDEO: Trump ja Hitler.
Italian parlamenttiin vuonna 2006 valittu transsukupuolinen Vladimir Luxuria kiteyttää asian hyvin: Väärinkäytöksistä, vihapuheesta ja kiusaamisesta vaikeneminen tai sen ohittaminen olankohautuksella on yhtä lailla kusipäisyyttä kuin ”aktiivinen” kusipäinen teko. Asioihin puuttuminen tai niiden vastustaminen puolestaan lisää hyvää, jolla kusipäisyyttä voidaan keskuudestamme kitkeä.
Jään pohtimaan miksi dokumentin aiheen yllä leijailee outo keveys. Teorian luominen näin maanläheisin sanakäänteinen on väistämättä viihteellinen teko, halusi tai ei. Kusipäisyys ei kuitenkaan ole naurun asia. Se on valtava uhka ja vaatii vastapoolikseen epäitsekkyyden kulttuuria, empatian uutta tulemista.
Assholes, A Theory (Kanada 2016) katsottavissa Yle Areenassa.
