Viikon dokumentti: John Curry, Jääkenttien kuningas on kertomus taiteellisen ja herkän pojan kasvusta maailman taitoluistelun ykkösnimeksi.
Hanna Telakoski
John Curry, jääkenttien kuningas -dokumentti (The Ice King, 2018) on kertomus taiteellisen ja herkän pojan kasvusta taitoluistelun ykkösnimeksi maailmassa, jossa ahtaat sukupuolinormit hankaloittavat itseilmaisun kukkaan puhkeamista.
Pojasta kasvaa mies, jonka sanotaan ehkäpä ensimmäisenä tehneen urheilusta taidetta. Ainakin hän lienee ensimmäinen, joka lyö läpi ja menestyy omalla taiteellisella tyylillään suorituskeskeisessä taitoluistelussa.
Lajia kuvaa hyvin painovoiman uhmaaminen ja keveys. Tämän mahdollistaa tinkimätön harjoittelu. – Jäällä on yksin; jos kaatuu, kukaan ei auta pystyyn. Kuvataan, että kilpaluistelija ”elää ja kuolee yksin”.
John Curry tietää jo lapsena haluavansa tanssijaksi, mutta isä kieltää balettitunnit jyrkästi. Luistelu on kuitenkin eri asia, koska sitä pidetään urheiluna.
Balettitanssijasta kertovan Billy Elliot -elokuvan kuvasto pilkahtelee dokumentissa niin kerronnallisesti kuin visuaalisestikin.
* *
Dokumentti on kuvaus taiteilijasta ja huippu-urheilijasta. – Curryn missiona on voimakkaan tanssillisen ilmaisun yhdistäminen kilpaluistelun atleettisuuteen.
John muistaa, kun puki luistimet jalkaansa ensimmäisen kerran. Luistelussa hän pääsi pakoon omaan maailmaansa.
Lapsuus- ja nuoruusiällä John saa ilmaista itseään haluamallaan tavalla. Kun hänestä alkaa kehittyä nuori mies, muuttuu ääni kellossa.
Enää ei ole sopivaa liikutella käsiään tietyllä tavalla, kun ei näytä lapselta. Ei saa olla viehkeä. Valmentaja pitää hänen luisteluaan liian pehmeänä ja käskee Johnia luistelemaan ”kuin mies”.
John ei kuitenkaan halunnut luistella kuin kukaan mies on koskaan luistellut. Hän halusi ilmaista enemmän ja olla oma itsensä.
John Curry tunnettiin huikeista hypyistä ja taitavasta vartalonhallinnastaan.
Oikeanlaisen valmentajan opissa Curry pääsee toteuttamaan itseään ja hänestä kehittyy ilmaisullisemman luistelun pioneeri.
Hän hakee apua suoritustensa epätasaisuuteen henkisestä valmennuksesta ja käyttää urallaan tehokkaasti mielikuvaharjoittelua. Niiden avulla hän pystyy virheettömiin ohjelmiin.
Tuon ajan venäläisiä miesluistelijoita Curry kuvaa arroganttiin tyyliinsä epämusikaalisiksi ja karkeiksi.
* *
Elokuva on miellyttävä kokonaisuus vanhoja valokuvia, filminpätkiä sekä ystävien ja aikalaisten kertomaa. Dokumentti etenee Johnin elämän myötä kaupungista toiseen. Kaupunkikuvat edustavat omaa aikaansa ja imaisevat katsojan mukaansa.
Ystäviä ja aikalaisia kuvataan vain vilahduksittain, pääosin sivusta ja osittain kaupunkikuvaa tai maisemaa vasten. Tämä tuo kokonaisuuteen eheyttä.
Tapa ilmentää Curryn elämän tapahtumia kirjeenvaihdon kautta on oivaltava. Kaunopuheiset ja aidot kirjeet päästävät lähemmäs urheilijataiteilijan elämäntarinaa ja persoonaa. Curry ikään kuin puhuu omalla äänellään, vaikka ääni ei olekaan hänen.
Mukana on myös kuvausta 1960-luvun halveksuvan jyrkästä asennoitumisesta homoseksuaalisuuteen. Vanhoissa otoksissa kuvataan miesten keskinäistä tanssimista vastenmieliseksi ja homoseksuaalista rakkautta laittomaksi.
Näytetään myös kuinka alakoulu-ikäisiä lapsia valistetaan homoseksuaalisuuden tuhoisasta vaikutuksesta. ”Jos muuttuu hintiksi, elämä on pilalla.”
Kukaan ei ollut avoimesti homo tuohon aikaan. Se ei ollut hyväksyttävää myöskään olympiaurheilijalle.
* *
John Currysta piirtyy kuva oman tiensä kulkijana ja uudisraivaajana. Hän on uskollinen ilmaisua korostavalle tyylilleen, vaikeustasosta tinkimättä. Hän tahtoo toteuttaa unelmansa omasta jäätanssiseurueesta ja näkee olympiavoiton sen toteuttamisen välineenä.
Hänen esitystään vuoden 1976 talviolympialaisissa kuvataan taiteelliseksi ja täydelliseksi. Mustavalkoinen kuva esityksen loppuasennosta, kumarrukseen taipunut pää ja kukat jäällä. Pysähtynyt hetki, joka nostaa kylmät väreet.
Curry vaikuttaa kuitenkin apealta kertoessaan myöhemmin eräässä haastattelussa tuosta voitostaan. ”Kerran elämässään on onnistunut”, hän toteaa ääni väristen.
Curry kuvataan perfektionistiksi, hankalaksi ihmiseksi niin itselleen kuin muille, mutta samalla herkäksi taiteilijaksi, jonka ei saa rauhaa sisäisiltä demoneiltaan.
Curry toi miesten vapaaohjelmiin uudenlaista taiteellista ilmaisua, herkkyyttä ja baletin elementtejä.
Ystävä kertoo, että jokainen voi kuvitella tilanteen, jossa saavuttaa lapsuudesta saakka tavoittelemansa voiton ja mennessään lehdistötilaisuuteen tietää, että lehdistöä kiinnostaa lähinnä se, onko homo vai ei.
Curry jää historiaan eräänlaisena homoseksuaalisten urheilijoiden esitaistelija. Itse hän kuvaa kaapista tulemisensa olleen tarkoitukseton sivutuote. Hänellä ei tosin myöskään ollut tarvetta kieltää totuutta eikä hän hävennyt itseään.
* *
John Curryn fysiikkaa kuvataan täydelliseksi. Jokainen naisluistelija(kin) oli ainakin salaa häneen rakastunut. Hän on kaunis mies, jolla on kreikkalaisen jumalan vartalo. Jäällä hän on eteerinen ja viehko olento.
Curry oli kuitenkin myös pelottava tyyppi, jonka mielialat saattoivat muuttua nopeasti. Häntä kuvataan vaikeaksi ja ailahtelevaiseksi, ajoittain hyvin etäiseksi täydellisyyden tavoittelijaksi.
Parhaimmillaan hän oli hyvä opettaja. Hän saattoi kuitenkin olla myös hyvin ilkeä, varsinkin painonsa kanssa kamppaileville naisluistelijoille. – Ehkä hän loukkaa, koska on tullut loukatuksi.
Luistelijat pelkäsivät häntä, mutta hän sai osakseen myös ymmärrystä. Hän vaati, mutta myöskin sai paljon. Ajoittain hän oli kuitenkin syvästi masentunut ja yksinäinenkin. Ystävä kuvaa, että John tarvitsi jonkun, jota rakastaa, ja vaipui helposti epätoivoon.
* *
Olympiavoiton myötä Curry pääsee vihdoin toteuttamaan haavettaan omasta jäätanssiseurueesta. Siinä tanssiin yhtyy liukuva, jatkuva liike. Seurue pääsee isojen teattereiden jäädytetyille lavoille ja saa osakseen haltioitunutta ihastusta.
New Yorkin Metropolitanissa esiintymistä kuvataan jokaisen esiintyvän taiteilijan huippuhetkeksi. Curryn seurueen loppuunmyytyä esitystä kuvataan sensaatiomaiseksi. Jäällä nähtiin jotain ennennäkemätöntä.
Se on saavutus, jonka jälkeen Curry ei enää olisi halunnut esiintyä.
* *
Curryn viimeiseksi varsinaiseksi esiintymiseksi jäänyt Moon Skate -teos lumosi kauneudellaan. Se heijastelee myös Curryn omaa melankolisuutta. Teosta luonnehditaan melkein transsendenttiseksi. Curryn jäätanssi on intiimin henkilökohtaista.
Ystävä kuvaa Curryn ilmaisun olevan ikään kuin täynnä etsintää, mutta myös epätoivoa ja luopumistakin. Sen oivaltamista ja hyväksymistä, ettei hänen etsimäänsä pysyvää rakkautta tule.
Taiteilija on jäällä yksin. Hän on päässyt pitkälle, mutta ei kuitenkaan ”perille”.
John Currystä tuli ensimmäinen avoimesti homoseksuaali olympiavoittaja aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli yhä tabu.
HIV-epidemian puhkeaminen heijastelee myös asennoitumista homoihin. Se nähdään rangaistuksena väärintekijöille. Sairaus tekee tuhojaan luistelijayhteisössä, ja Currynkin seurueen miesluistelijoista suurin osa kuolee AIDSiin.
Kuvaus Currysta korostaa kaipuuta pysyvään ja kestävään rakkauteen, joka heijastuu hänen herkän intiimeissä koreografioissaan. Hän saavuttaa haaveensa jäätanssiseurueen menestyessä, mutta jää kuitenkin tyhjäksi.
Curry palaa Britanniaan tyhjin taskuin. Rahat ovat huvenneet jäätanssiproduktioissa. Hän on myös itse HIV-positiivinen ja lopettanut luistelun.
Curry kuvaa kirjeissään eläneensä etuoikeutetun ja onnellisenkin elämän, mutta nähneensä paljon myös toista puolta.
* *
Dokumentti keskittyy Curryn luomaan jäätanssitaiteeseen. Homoseksuaalien aseman kuvaus on kuitenkin kulttuurihistoriallisesti kiinnostava ja järkyttäväkin.
Vaikka keskiössä on taide, oleellista on se kapinallisuus, jota Curryn ilmaisu urheilun macho-maailmassa edustaa.
Hänen poikkeuksellisessa ilmaisunsa ja koreografiansa jäävät elämään. Hän oli oma itsensä aikana, jona se oli hyvin haasteellista. Hän oli taiteilija, joka rikkoi rajoja ja eli omannäköisensä elämän.
* *
Mikä tahansa esitys, joka tuottaa yleisölle mielihyvää, tekee elämästä elämisen arvoista. Siinä on Curryn mukaan taitoluistelun ja jäätanssin merkitys.
Kaikki asiat eivät voi olla ainoastaan käytännöllisiä. On oltava elämyksiä, jotka koskettavat meitä.
Aika tuntuu pysähtyvän Curryn jäällä ollessa. Hänen tulkinnassaan tuntuu olevan outoa kaksinaisuutta, joka ehkä itsessään mahdollistaa viehkon ja ylimaallisen eteerisyyden.
Jäällä hän on vapaa, toisin kuin muussa elämässään, mutta samalla hän ikään kuin pakenee tuohon vapauteen, itseäänkin. Siinä on mukana kurottavaa surua.
Dokumentti luo kuvaa hauraasta, mutta samalla dynaamisen voimakkaasta ja kompleksisesta jäätanssitaiteilijasta. Se ei kerro Curryn kuolinvuotta. – Tarkistan sen. Hän oli kuollessaan 44-vuotias. Minun ikäiseni.
Toivon tulevaisuutta, jossa kenenkään ihmisen ei tarvitse olla kaapissa eikä näin ollen tullakaan sieltä. Vaikka Curryn ajoista on menty eteenpäin, tuo aika ei mitä ilmeisimmin ole vielä koittanut.
John Curry, Jääkenttien kuningas (The Ice King, 2018) on katsottavissa Yle Areenassa.
