Verneri Pohjolan ”Monkey Mind” veti ison Vaunusalin salin täyteen.
TUOKIOKUVA | Odysseus on kaupunkifestivaali Helsingissä, joka järjestettiin kolme kertaa Lonnan saarella mutta siirtyi tänä vuonna kaupungin keskustaan Töölöön.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
TAPAHTUMA: Odysseus-festivaali Helsingin Kulttuuritehdas Korjaamolla 19.–20.7.2024.
PÄÄPAIKAT: Korjaamolla oli useita esiintymislavoja, muun muassa isommat Vaunusali ratikkamuseon yhteydessä ja Kulmasali, joissa ei ollut lainkaan istumapaikkoja. Vintti ja Kino sopivat hyvin herkemmälle musiikille. Kesäpihalla oltiin ulkona.
TUNNELMA: Bändit oli sijoitettu melko onnistuneesti tiloihin. Syntyi erilaisia tunnelmatiloja sen mukaan, mitä musiikkia kuunteli ja missä tilassa.
Ulkona soitettiin vain perjantaina, sillä sade uhkasi lauantaille suunniteltuja konsertteja. Onneksi sisältä löytyi korvaavat tilat.
Pianisti Olli Ahvenlahden kvintetti avasi festivaalin komeasti sadepilvien väijyessä konserttilavan päällä.
Olli Ahvenlahden kvintetin ja Jonathan Bäckströmin kvartetin melko herkkävireiset perjantain konsertit olisivat päässeet myös paremmin oikeuksiinsa sisällä. Terassin takaosassa ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen ohjasi musiikkidiggarit lähemmäs lavaa. Mutta kyllä kesällä on kiva kuunnella musiikkia myös ulkona.
Vintin ja Kinon intiimeissä konserteissa tunnelma oli rauhallinen ja vastaanottavainen. Aino Juutilaisen luotsaama Ainon-yhtye pohjaa musiikkinsa etupäässä Juutilaisen sävellyksiin. Erikoinen kokoonpano – Juutilainen sellossa, Merimaija Aalto viuluissa, Milo Linnovaara saksofonissa, klarinetissa ja huilussa sekä Joonas Leppänen rummuissa – tarjoaa taiteellista, omaperäistä ja herkkävireistä musiikkia
Sellisti Aino Juutilaisen luotsaama Ainon tarjosi mitä kiinnostavinta ”kamarimusiikkia”.
HUIPPUHETKIÄ: Odysseus-festivaalilla ei tunnusteta genrejä. Tilaa saivat hyvin erilaiset ja eri puolilta maailmaa tulleet esiintyjät, joskin kotimaiset kokonpanot saivat runsaasti tilaa. Oli mahdoton kuunnella kaikkia esiintyjiä, mutta ne mitkä valitsin kuultaviksi, hivelivät musiikkimakuani.
Luotin valintoihini, ja kuuntelin suunnitelmieni mukaan perjantaina Ahvenlahden, Bäckströmin, Verneri Pohjolan, Ainonin, Superpositionin ja Y-Otisin konsertit.
Lauantaina surffailin konsertista toiseen saamatta kunnollista tarttumapintaa. Poikkeuksiakin oli. Pop up Koman kolme varttitunnin settiä olivat musiikillisesti sitä, mitä kaipasin.
Petter Eldh (vas.) ja Otis Sandsjö päästivät villit soittohalunsa irti.
Huipputaitavat saksofonisti Otis Sandsjö ja basisti Petter Eldh pystyvät persoonallisilla soittotavoillaan ja soundeillaan luomaan hämmästyttävän intensiivisiä kohtauksia. Sandsjön tunnistettavassa soundissa piilee hypnoottinen voima. Eldhin hämmästyttävä draivi on bassonsoiton ilotulitusta. Elektroniikka väritti esityksiä. Koneeseen oli syötetty eräskin ruotsalaiselta kansanlaululta kuulostava biisi, jota Eldh sämpläsi duon soittoon. Kolme settiä kolmessa paikassa eri puolilla Korjaamoa jäivät pysyvästi mieleen.
Kuin pop up olivat myös Joonas Leppäsen ja Marcus Wärnheimin kaksi lyhyttä duo-osuutta, joita kuultiin kumpanakin päivänä: perjantaina ulkolavalla ja lauantaina Vintillä. Heidän vapaa ja raivokas improvisointinsa nosti tunnelman kattoon. Wärnheimin soitto toi mieleen jopa free jazzin edelläkävijän, saksalaislegendan Peter Brötzmannin.
Marcus Wärnheim (vas.) ja Joonas Leppänen improvisoivat vapaasti. Tukanjuuri alkoi kutista kivasti.
Aino Juutilaisen soolokonsertti osoitti, kuinka niinkin perinteistä soitinta kuin selloa voi soittaa, tai oikeastaan käsitellä, ilmeikkäästi monella muullakin tavalla kuin jousella soittamalla. Sähköiset luupit, pizzicatot ja kannen naputtelut olivat ääniteatteria. Konsertti oli kokonaisuudessa hienosti rakennettu ja mukavan vaihteleva. Juutilaisen soittimen käsittely on aivan omanlaistansa, persoonallista ja virikkeellistä.
Artistien konserteissa on yleensä harkittu kokonaisuus, jossa toteutuu niin sanottu draaman kaari. Sen takia oli harmillista, että monia konsertteja ei pystynyt kuuntelemaan kokonaan; jäi vai haiku siitä, mitä kokonaisuus olisi voinut olla.
SÄÄ: Osa konserteista piti soittaa ulkona niin sanotulla Kesäpihalla, ja se onnistuikin perjantaina. Hyvä, että oli säävaraus, sillä mikä on ikävämpää kuin kastua festivaalilla.
Jonathan Bäckström Quartet on nuorista suomalaisista ja ruotsalaisista jazzkyvyistä koostuva yhtye, jota johtaa Kruunupyystä lähtöisin oleva basisti ja säveltäjä Jonathan Bäckström.
KOMMENTIT: Onnistunut festivaali pysyi aikatauluissa hyvin. Ylimääräisiä ei soitettu. Nettisivuja voisi kehittää ilmoittamalla esiintyvät kokoonpanot selkeästi. Festivaalikävijä haluaa tarkistaa pikaisesti, mitä on menossa kuuntelemaan. Lisänä sitten voisi olla linkki artistien levy- ja kotisivuille.
Hauskaa, että Odysseus keräsi kiitettävästi nuorempaa kuulijakuntaa. Erityisesti perjantain norjalaisduo Lost Girls veti väkeä tungokseen asti. Myöhään saapunut ei enää sisään mahtunut.
Tamperelainen Johanna kävi Odysseuksessa sekä kuulemassa tuttuja artisteja että seikkailemassa hänelle entuudestaan tuntemattoman musiikin parissa.
– Odysseus on mielestäni laadukas, yllätyksellinen ja helposti lähestyttävä tapahtuma. Runsaan tarjonnan ansiosta festarista voi koostaa itselleen mieleisen kokonaisuuden, muistaen kuitenkin aina jättää tilaa myös viime hetken improvisoinneille. Ja hyväksyä se, että kaikkea ei ehdi nähdä ja kuulla.
Johanna harrastaa vakavanpuoleisesti valokuvausta, joten tapahtuman monet hetket tallentuivat hänen kameraansa.
Tamperelainen Arsi Keva nautti hyvistä järjestelyistä ja korkeatasoisesta ohjelmasta.
Arsi Keva on myös Tampereelta. Hän tiivistää festivaalin näin:
– Ohjelmisto on korkeatasoinen, ja puitteet ovat hyvät. On kiva, kun Kinossa soitetaan kokeellista musiikkia. Hyvä äänentoisto ja visuaalisuus pääsevät siellä oikeuksiinsa. Ensemble Nist-Nah oli festivaalin hienoin elämys.
Tunnelma tiivistyi, kun yleisö sai kuunnella Ensemble Nist-Nahin konsertin lattialla istuessaan.
Otto on hänkin kotoisin Tampereelta mutta asuu Turussa, josta hän tuli festivaalille. Häntä on kiinnostanut We Jazzin toiminta levymerkin kautta, ja niin syntyi innostus myös festivaalia kohtaan.
– Ehdoton kohokohta oli lauantainen Širomin konsertti. Se tavoitti sisimmän tunteen siitä, mitä musiikki voi ylipäätään saavuttaa.
JÄRJESTÄJÄ: Odysseus on osa We Jazzin toimintaa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.
Antiikin myyttejä ja Raamatun tekstejä Mozartin sävelkielellä – Idomeneo Musiikkitalossa oli suuri elämys
OOPPERA | Vanhaan taruun ja osin vanhaan testamenttiinkin perustuva libretto kulki synkästä alusta valoisaan loppuun, jossa lähes kaikki kokivat, mikä voima rakkaudella voi olla.
John Scofield perkasi Amerikan laulukirjaa intiimillä keikallaan Tampereen G Livelabissa
KONSERTTI | Säveltäjä-kitaristi John Scofieldin pitkässä setissä soivat niin jazz, blues kuin kantrikin – maestrolle ominaiseen tyyliin.
Merkityksellistä melskettä – Tampere Filharmonian konsertissa kuultiin Osmo Tapio Räihälän kantaesitys
KONSERTTI | Räihälän Harmattan-teoksen lisäksi Tampere-talon konsertissa kuultiin Šostakovitšin viides sinfonia ja Hindemithin viulukonsertto.
